Hae
Elämänmakuista matkaa

Mitä kuuluu?

Kuinka usein sinulta kysytään mitä kuuluu ja vastaat tyypilliseen tapaan, ihan hyvää? Tunnistan itse ainakin tämän lauseen ja sen, että harvoin sitä syvällisemmin vastaa omista kuulumisistaan. Siitä syystä kun minulta kysyttiin yksi päivä, pitkästä aikaa, mitä kuuluu, niin arvatkaa millaisen vastauksen annoin. 

Hyvää kiitos, on lääkitys kunnossa. 

Vastattuani tajusin ettei ehkä niin suoraan tarvitse vastata mutta hittolainen! Se oli sen hetken tunne, joten ajattelin sanoa asian suoraan ja ääneen. Sen enempää kiertelemättä. Toisaalta ymmärrän, että kysymykseen on hankala vastata koska kysymys on niin laaja. Siispä ihan hyvää vastaus on tuttu ja turvallinen vastaus, jota voi koristella pienillä yksityiskohdilla.

Mitä kuuluu tänään?

Nyt kuitenkin pysähdytään hetkeksi minun kuulumisiin ja siihen, että mitä kuuluu tänään. Tänään kuuluu kiitos sellaista, että isompi lähti jo isälleen kesäloma viikoksi ja jäin kotiin kahden lapsen kanssa. Toinen heistä nukkuu parhaillaan päiväunia ja toinen katsoo alakerrassa televisioita, minä istun yläkerrassa tietokoneen äärellä. Mieleni valtaa väsymys. Väsymys siitä, että tuli juhannuksena valvottua myöhään ja herättyä joka aamu aikaisin.  

En saanut viikonloppuna yhtään happea eli istuttua rauhassa, yksin. Meillä oli viikonloppuna paljon kaikkea kivaa menoa ja ystäviäkin ympärillä sekä perheen omia hetkiä, että unohdin viikonloppuna itseni kokonaan. Aion korjata tämän tällä viikolla ja muistaa ottaa enemmän aikaa itselleni. Erityisesti aikaa ilman muita ja ilman tietokoneella istumista.

mitä kuuluu

Mitä kuuluu tähän viikkoon?

Tällä viikolla tosissaan koululaiset lähtevät isälleen viikoksi ja minä jään apinan kanssa kaksin kotiin. On muuten huvittava juttu tämä seuraava. Ensiksi katson “mulla ei ole mitään tekemistä koko viikkona”, ja hetken päästä “Mihinkäs väliin tämän laittaisin”. Se on hauska, että kalenteriin tulee hetkessä mukavia juttuja ja niitä on luvassa tällä viikolla.  

Tänään ystäväni kävi lapsensa kanssa kylässä. 

Huomenna menen ystäväni ja kuuden lapsen kanssa Suomenlinnaan. 

Keskiviikkona ystäväni tulee kylään. 

Torstaina ajattelin olla tekemättä mitään.  

Perjantaista olen kahden vaiheella, että olenko tekemättä mitään vai teenkö jotain? 

Lauantaina menen ystävälleni apinan kanssa. 

Sunnuntaina en tee yhtään mitään.  

Tämä viikko tulee pitämään sisällä sopivaa tasapainoa niin oleilun, että ystävien välillä. Onneksi huomenna on vain +20 astetta lämmintä sillä otettuani tatuoinnin, en saa hetkeen ottaa aurinkoa. Auringonottaminen on yksi sellainen juttu mitä rakastan ihan mielettömästi! Voisin maata rannalla, pienessä tuulessa breezerin ja ystävän kanssa koko päivän. Nauttia lämmöstä ja siitä, että voi päästä välillä kastautumaan veteen. Ah! Ihan parasta.  Nyt tosin on pieni lapsi, joten auringonottaminen ei muutenkaan tulisi kyseeseen sillä hänelle nämä helteet ovat olleet liikaa ja hän on kiukkuisempi, ja väsyneempi. Joten suosiolla pysyttelen hänen kanssaan varjossa ja sisätiloissa, tarpeen mukaan.

Se on muuten sellainen juttu, että apina on nukkunut jo yli 2,5h ja saa nähdä kauan nukkuu. Kenties kuumuus on väsyttävää?

Ida

 

Lue myös:

Kesän 2022 toivelista.

Seuraa meitä:

Aitoplayssa

Viikko 25 – kiitos juhannukselle.

Huhhuh! Viikko 25 on takana päin ja täytyy sanoa, että en ole vuosiin viettänyt näin ihanaa ja täydellistä juhannusta mitä vietin tänä vuonna. Sain joku aika sitten ajatuksen, että kutsuisin meidän perheelle seuraa juhannukseksi ja sehän kannatti! Kutsuun tartuttiin ja niin saman katon alla oli lauma lapsia sekä aikuisia. Siinä yhdessä lapsia paimentaessa ja ruokaa tehdessä tuli hyvä fiilis. Tänä juhannuksena ei tarvinnut nukkua Tallinnan sataman penkillä eikä tarvinnut riidellä vaikka hermot jossain vaiheessa menikin mutta riidellä ei tarvinnut. Tänä juhannuksena naurettiin, herkuteltiin, oltiin hyvässä seurassa, valvottiin ja käytiin uimassa, niin Flamingossa kuin rannalla.

Hermojen menetys on kuitenkin sellainen karu totuus mikä kuuluu vanhemmuuteen. Oli sitten arki tai pyhä. Mutta kuitenkin. Tänä juhannuksena sain olla ihan vain minä ja se riitti seurueelle. Niin ihana oli viettää koko viikonloppu meille tärkeiden ihmisten kanssa ja arvatkaa mitä vielä? Tutustuin meidän naapureihin juhannuksena ja he ovat ihania tyyppejä. Yhdessä grillattiin ja valvottiin, mukavassa seurassa. Ihan parasta! Näitä olen juhlapyhiltä kaivannut. Yhdessä oloa, omana itsenä olemista ja läheisten seurassa nauttimista. Niin nautin tästä tunteesta mikä sydämessäni nyt on. Viikko 25 alkoi kehnosti mutta päättyi upeasti.

viikko 25

Viikko 25 – postaukset.

maanantai

Unelmien mecco.

tiistai

Vartalo, joka on kantanut kolmea lasta.

keskiviikko

Sinkkuus on osa brändiäni.

torstai

Puolen vuoden luetuimmat postaukset.

 

Viikko 25 – päällimmäiset ajatukset.

Päällimmäinen ajatus tästä viikosta on onnellisuus ja vahvuus. Olen hiton vahva mimmi ja tänä juhannuksena huomasin sen. Ensimmäistä kertaa muodostin juhlapyhän meidän perheen toiveita kuunnellen. Teimme kuten olemme tänä kesänä tehneet. Olemme kuunnelleet meidän perheen toiveita ja olen asettanut itseni etusijalle. Siispä tämän vuoksi saimme ihanan, täydellisen ja mukavan juhannuksen, jossa ei tarvinnut pelätä konflikteja tai olla yksin. Olimme yhdessä. Nyt kello on 22:15 ja viimeistelen postauksen. 

Tämän jälkeen editoin juhannusvideon Aitoplayhin ja syön jäätelön sekä katson jakson Beverly hillsin täydellisiä naisia koska voin ja haluan. Juhannusvideosta tulee varmasti kiva! Käykää tsekkaamassa se täältä! Olen julkaissut Aitoplayhin tällä viikolla niin talous asiaa eli kerroin meidän ruokakustannuksista ja julkaisin myös meidän perjantai päivän retkestä jakson. 😊 

Pidemmittä puheitta, toivottavasti sinullakin oli ihana juhannus! 

Ida 

Seuraa meitä:

Aitoplayssa