Hae
Elämänmakuista matkaa

Kohdunulkoinen raskaus.

Heinäkuu 2020, kohdunulkoisen raskauden todennuksesta takana muutama päivä.

Mitä et näe tässä kuvassa?

Sitä kuinka vuodin tässä kuin seula! Sitä kuinka positiivinen raskustesti ei ollut sananmukaisesti positiivinen. Tiesin raskauden olevan kohdunulkoinen tai alkava keskenmeno. Olin vuotanut jo kolme viikkoa, kuiskaten joka ilta ”pysy kyydissä myttynen”. Neljä päivää ennen tämän kuvan ottamista olin lasteni kanssa Puuhamaassa, juosten jatkuvasti vessassa. Kuiskasin vielä sinä iltana myttyselle vaikka tiesin, että hän ei kyydissä enää olisi. Tiesin sisimmissäni, että raskaus oli mennyt pipariksi. Tiesin sen vielä Puuhamaa reissua seuraavana päivänä kun olin Naistenklinikalla ultrassa ja sain kuulla ”Kohtu on tyhjä”.

Kysyin monta kertaa ”Oletko aivan varma?”. Lääkäri oli, niin oli myös sairaanhoitaja sekä kätilö. He olivat kaikki samaa mieltä. He olivat kaikki oikeassa vaikka en olisi halunnut uskoa. Vuodon määrästä huolimatta halusin toivoa, että myttynen olisikin jossain jemmassa. Lähdin kuitenkin Naistenklinikalta isku vasten kasvoja. Lähdin sieltä samasta paikasta täristen, jossa olin viime jouluna joutunut hoitovirheen vuoksi hätäleikkaukseen.

Vihainen koko maailmalle.

Olin sillä hetkellä vihainen hoitaville lääkäreille ja syytin heitä ajatuksissani siitä, että ensiksi he pilasivat kroppani, naiseuteni ja sitten he veivät kyvyn raskautua.

Eihän se oikeasti ollut kenenkään ultraajan vika, aikuisten oikeesti tiesin sen mutta siltin. Soimasin heitä mutta ennen kaikkea soimasin kroppaani joka petti minut, tuotti tuskan.

Soimasin sinä samaisena päivänä koko universumin kaikkeuden.

Soimasin ja itkin niin paljon kuin ihminen koskaan voi. Miten johonkin joka oli muutaman viikon sisällä kypsytellyt, voikin kiintyä niin voimakkaasti?

Se tunne on jotain ihan käsittämätöntä.

Nyt pipariksi menneestä raskauden päättymisestä on kulunut hoitotoimenpiteineen noin kolme kuukautta ja vihdoin uskalsin sanoa ääneen

”Kaikella on tarkoitus”.

Kokemuksen ansiosta saan olla erityisen kiitollinen, että pystyn peittelemään iltaisin kaksi mahtavan rakasta, super tärkeää aarretta.❤️

Noin kirjoitin yhteen instragramin päivitykseen, lähipiirin ainoastaan tietäessä, että olin postauksen julkailu hetkellä kiitollinen myös sisällä kasvavasta pullasta. Pienestä salaisuudesta ja ilon aiheesta, jonka ääneen kuuluttamista jo kovasti odotin.

Ida

Lue myös:

Ensimmäisen kolmanneksen oireet.

Seuraa meitä:

Instagramissa.