Hae
Elämänmakuista matkaa

Naxu – uusin perjeenjäsen, kissa.

”Haen lapsille, vaikka norsun Afrikasta”

lause on sellainen mikä kantautuu ilmoille, jos multa kysytään

”Ai uusi perheenjäsen, kissa?”.

Eläin on meidän pitkäaikainen haaveemme, siis oikeasti puhutaan haaveesta, joka on ollut mulla ja lapsilla jo viisi vuotta! Pienistä tapeista saakka lapset ovat pyytäneet milloin mitäkin eläintä, ja hamsteri meillä olikin muutama vuosi sitten mutta Nöpö eli vain vuoden. Nöpön jälkeen lapset pyysivät, vuoroin kissaa ja vuoroin koiraa. Sitä pyydettiin joka käänteessä, juhlapäivinä joulupukilta ja hammaskeijulta. Kissaa ja koiraa pyydettiin myös synttärilahjaksi, ja aina kysyttiin ”Koska me äiti voidaan hommaa kissa tai koira?”. Yritin puhua, että vielä pitää hetken kasvaa ennen kuin voidaan eläintä ottaa ja kaikkea muuta mitä lapset eivät enää iän karttuessa sulattaneet.

uusiperheenjäsen, kissa.

Olin vuosia koiran kannalla, laitoin jopa tänä syksynä muutamiin kenneliin viestiä koira haaveista, kunnes poikani tuli yhtenä päivänä koulusta kotiin ja sanoi ”Tiesitkö äiti, että vuodessa hylätään 20 000 kissaa? Voitasiko me tarjota niille koti?”. Pieni hetki, niin äiti miettii, minne ne kaikki kaksikymmentätuhatta kissaa menisi, ajattelin mutta ääneen sanoin harkitsevani asiaa. Harkintaa kesti viisi minuuttia ja huomasin jo selailevani Hesyn sivuja, jonne näppäränä näppäilin hakemusta. Muutama viikko odotettiin, viestittelin Hesyn väen kanssa eikä sieltä oikein tuntunut löytyvän meille sopivaa kissaa. Toiveena oli joko aikuinen kissa, joka on sopeutunut jo lapsiin tai sitten pentu, jonka pystyisi totuttamaan lapsiin. Kummastakaan toiveesta en halunnut luopua vain sen vuoksi, että saataisiin äkkiä joku kissa vaan halusimme odottaa oikeaa kissaa.

sähköposti kilahti.

Muutama viikko sitten avasin sähköpostin ja siellä oli viesti vapaana olevasta kissanpennusta, katsoi kuvia ja näytin ne lapsille. Me ihastuimme, kissa oli ihan meidän näköinen! Siitä hetkestä alkaen alkoi muutaman viikon pitkä odotus ja tarvikkeiden hankkiminen, öiden laskeminen ja jännittäminen.

Tykkäisikö pentu meistä? Sopeutuisiko se meihin? Millainen tyyppi pennusta kuoriutuisi – ujo sängyn alla ihmettelijä vai leikkisä rohkelikko?

Hän, lasten nimeämä, NAXU, oli ollut meillä tunnin ja huokaisin jo helpotuksesta. Hän oli heti varsin rohkea tapaus, lähestyi pian lapsia ja heittäytyi leikkeihin mukaan. Samana iltana Naxu antoi lasten ottaa hänet syliin, silittää ja pusutella, ja sillä tiellä ollaan yhä. Naxu on ollut meillä vasta hieman yli viikon, ja hän on kuin olisi aina ollut meillä. Nukkuu yöt pääsääntöisesti vieressäni, leikkii ja touhuaa lasten kanssa, juoksee ovelle vastaan ja varastaa ruuat lautaselta. Hän on sulautunut meidän perheeseemme täydellisesti!

Hän pärjää hienosti kotona itsekseen mutta koko perheen ollessa kotona hakeutuu luonnollisesti aina samaan kerrokseen ja jopa samaan huoneeseen! Mulle tuli hyvään saumaan tämä parin kuukauden vapaa ennen koulun jatkumista sillä lasken aina tunteja, kun olen kotoa poissa, ettei Naxu vaan ole liian kauan yksin. Yksi ystävistä on ihan samanlainen koiran suhteen, ja mä niin tunnen hänen fiiliksensä kun säntään äkkiä asioilta kotiin Naxun luokse, jota aina viimeisenä rapsuta kun lähden kotoa pois ja ensimmäisenä tervehdin kun tulen kotiin.

Naxu. Hän on aivan super ihana ja äärettömän rakas jäsen meidän suurperheessämme. ❤️

 

Halauksin,

Ida

Lue myös:

Raskausviikko 15+

Seuraa meitä:

Instagramissa