Hae
Elämänmakuista matkaa

8. joulukuuta – rauha tulee luottamalla.

rauha tulee luottamalla.

Tämän aamuisessa kalenterissa lukee Rauha tulee luottamalla, ei ymmärtämällä. Mä nostan tämän lauseen tiimoilta esille ihmissuhteet kaikissa muodoissa. Niin ystävyyssuhteena kuin parisuhteena että sukulaissuhteena. Tämän aamun lausetta voi tulkita vaikka sisäistä minää katsomalla tai esimerkiksi miettimällä miten tämä lause pätisi ihmissuhteissa. Mä pidän näistä kirkon kalenterin lauseista koska niitä voi tulkita ihan mistä kulmasta vain ja ne herättävät ajatuksia, ainakin mussa. Mutta palataan lauseeseen. Kun luin tämän aamuisen lauseen, mulle tuli heti mieleen ihmisuhteet.

Omakohtainen kokemus on se, että rauha tulee ihmissuhteen toimivuuteen luottamalla toiseen osapuoleen. Oli hän sitten millä tittelillä tahansa varustettu niin koen äärimmäisen tärkeänä sen, että toiseen voi luottaa. Ilman luottamusta ei ole rauhaa. Olen kokenut joskus ihmissuhteen jos toisenkin missä yritin ymmärtää toista ja hänen tekojaan. Mä oikein yrittämällä yritin ymmärtää miksi joku toimii kuten toimii. Hain syitä itsestäni, toisesta, ulkopuoliselta ammattilaiselta, ystäviltä niin lähempää kuin kaukaa katsottuna. Peilasin tekoja jokaikisestä vinkkelistä, kuunnellen selityksiä maasta taivaisiin samalla kun yritin ymmärtää sitä, että mikä syy toiminnalla on ollut.

voimme vaikuttaa vain itseemme.

Kenenkään toimiin me ei voida itse vaikuttaa. Ei vaikka sitä kuinka yrittäisi ymmärtää ja mä pidemmän päälle huomasin, että toisen toiminta joka sotii omia arvoja, kuluttaa itseään. Samalla kun se kuluttaa itseään, luottamus murenee palapalalta ja jonain aamuna tajusin etten voi enää luottaa toiseen. Silloin tärkein tehtävä on mielestäni se, että luottaa itseensä ja omaan vaistoon, ja päästää sellaisesta ihmissuhteesta irti.

Kun huomasin itsessäni sen, että en voi luottaa toiseen, niin huomasin samalla menettäneeni oman sisäisen rauhan, joka ei enään pystynyt pitämään jalkoja turvallisesti maanpäällä vaan rauha seisoi aina varpaillaan. Se on henkilökohtaisesti raskasta huomata menettävänsä palapalalta itseään koska rauha elää jatkuvassa epätietoisuudessa.

Ihmissuhteiden päättäminen ei koskaan ole helppoa koska monesti siinä on takana jopa vuosikymmenien tarina ja vaikka takana olisi vain muutaman vuoden mittainen tarina, niin siitä huolimatta ihmissuhteen päättäminen ei ole helppoa. Jokaisen ihmissuhteen ympärille on kuitenkin rakentunut tarina ja kun sitä tarinaa on muodostettu, niin yleisestiottaen sitä aina toivoo, että tarina jatkuu hamaan tappiin saakka. Mutta kun tajuaa ettei näin tulisi käymään koska yksi ihmissuhteen tärkeimmistä osa-alueista ei toteudu, niin tarinan päättäminen on syistä riippumatta raskasta.

myönnä ääneen.

Mä en ainakaan henkilökohtaisesti ole koskaan kokenut täyttä iloa siitä jos olen karsinut ympäriltäni ihmisiä, joihin en luota koska näen heissä kuitenkin jotain hyvää ja heillä on paikkansa mun elämän mittaisessa tarinassa.

Välillä pitää vain uskaltaa myöntää ääneen se jos joku ihmissuhde ei ansaitse sua ja sun panostustasi. Myöntäminen ei tietenkään ole helppoa mutta kun on tarpeeksi rohkeutta myöntää ääneen että oma rauha on tärkeämpää kuin toisen ymmärtäminen, niin voin kertoa sen jälkeen olevan aika voittaja olo. Uskokaa tai älkää.

Loppupelissä täällä eletään kuitenkin itseään varten ja se on tärkeä muistaa.

Rauhallista mieltä jokaiselle!

Halauksin,

Ida

 

Lue myös:

Raskausviikko kuusitoista.

Seuraa meitä:

Instagramissa.