Hae
Elämänmakuista matkaa

10. joulukuuta – aamu väärällä jalalla.

Tänä aamuna heräsin väärällä jalalla, haaruksen huutaessa persikkaa! Nukuin koko yön tosi huonosti kiitos,

yhden lapsen itkun

toisen lapsen pahan unen

oman sydämen liiallisen tykytyksen

sydämen tykytyksestä aiheutuneen ahdistavan tunteen

liitoskipujen kettuilun

vanhojen leikkausalueiden kipuilun

kissan joka söi varpaitani

Näiden jälkeen kun heräsin klo 05:45, niin voin sanoa että ihan hirvesti ei olisi kiinnostanut lähteä kahdeksaksi neuvolaan ja mietinkin siinä aamutohinassa, että kuka hullu varaa neuvola ajan aamu kahdeksaksi? Katsoin samassa peiliin ja sain vastauksen. Minä. Kun ei muutaman tekemistä lomalaisena ole kuin lyllertää klo 07:20 bussipysäkille.

neuvolasta potkua päivään.

Neuvolassa päivä tuntui saavan aivan uudenlaisen potkun sillä meidän neuvolassa ultrataan! Mulle tämä on aivan uudenlainen ilmiö sillä ei silloin yhdeksänvuotta sitten tämmöistä luksusta ollut. Aivan huikeaa! Neuvolalääkärissä mua tutki kaksi, vastaanottava lääkäri ja juuri valmistuva (mies)lääkäri. Multa tottakai varmistettiin, että saako valmistuva tehdä tutkimuksen tämän toisen lääkärin lisäksi ja mulle se oli okei. Paitsi, että pienen hetken soin ajatuksen ulkoiseen habitukseen.

Varpaankynnet lakattu, check!

Brunaa vielä iholla, check!

Sääret siloiset, check!

Ja tämän mielessä käydyn varmistuksen jälkeen olin valmis heittäytymään tutkivan lääkärin käsille! Mä olen nimittäin niin tarkka siitä millaisena olen gynekologisissa tutkimuksissa ja se on mulle aivan äärettömän tärkeää, että navasta alaspäin olen sinut senhetkisen olemuksen kanssa. Too much information? Ehkä mutta gynekologilla käynti on aivan luonnollinen asia ja musta on aivan turha mumisten sanoa käyneensä gynellä. Siellä käy jokainen nainen, toiset kerran pariin vuoteen ja toiset puolestaan muutaman kerran vuoden aikana. Mä kuulun jälkimmäiseen siitä syystä, että oman mielenrauhan vuoksi on hyvä välillä tsekata, että kaikki on kunnossa. Tiedän, että lääkärit näkevät jos millaista maisemaa navan alapuolella mutta mä ainakin pystyn rentoutumaan paremmin jos olen lakannut varpaan kynnet.  Uskon, että moni nainen samaistuu tähän tunteeseen.

(Ilman ylläolevia tietojahan tätä tekstiä ei olisi voinut kirjoittaa..).

yllätysnumero.

No mutta tämän päiväiseen tutkimukseen! Gynetutkimuksen jälkeen oli luvassa yllätysnumero! Joka oli pullan ultraus!!! Siis mä en kestä! Mulle tämä neuvolassa ultraaminen on ihan uusi tuttavuus sillä isompien aikana neuvoloissa ei ultrattu joten olin super iloinen siitä, että ultraus tehtin. Pulla vilkutteli iloisena, jalkojen potkiessa edes takaisin. Oli muuten vahvan näköiset jalat ja hienosti sykkivä sydän. Niin ihana nähdä pieni ruudulta.❤️

Itse käynti kesti kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia sillä voinissani ei ollut mitään ihmeellistä. Liitoskivut kuuluu asiaan, kuten myös kovat sykkeet liikunnassa koska omaan alhaisen verenpaineen ja silloin sykkeillä saattaa olla herkempi taipumus nousta uusiin ulottuvuuksiin. Edelleenkin on aivan eri asia odottaa kolmatta kolmekymppisenä kuin ensimmäistä kaksikymppisenä. Vaivoja tulee herkemmin!

Paino mitattiin myös, tottakai, ja se näytti lukemaa 71,9kg! Tuumasin taas olleeni ruoka-aikaan kotona mutta samalla iloitsin tähän astisista tulleista kiloista joita on yhteensä kertynyt pyöreät kymmenen. Ainakin vielä koen painon jakautuneen suhteellisen mukavasti kroppaani, tuoden ihanaa pyöreyttä. Neuvolassa jälleen tuumattiin, että mun kokoiselle kymmenenkilon nousu on okei eikä tarvitse murehtia vaikka kiloja kertyy. Enkä mä murehdikkaan. Tiedän kokemuksesta, että kilot lähtee hyvin ja jos ei lähde niin sitten ne muutetaan lihakseksi, ja jos ne ei muuta muotoaan niin joskus ne kuitenkin katoaa. Ei siinä sen kummempaa!

Seuraava pullaan liittyvä aika on ensi viikon maanantaina, silloin toivottavasti nähdään, että kumpi siellä potkii!

Pitäiskö noi kirppiskamat siivota tuolta taustalta ennen joulua..

Nyt mä alan valmistamaan nuorimmaiselle välipalaa ja sitten me lähdetään mun entiselle työpaikalle moikkaamaan lasten päiväkotiaikuisia ja mun työkavereita. Ihanaa torstaita muruset

Halauksin,

Ida

Lue myös:

Muistojen sunnuntai.

Seuraa meitä:

Instagramissa.