Hae
Elämänmakuista matkaa

Pelko valtaa mielen.

Tämä raskaus on ollut edellisiä erilaisempi. Mua on vallannut plussatestistä asti pelko. Menettämisen pelko, josta johtuen mulla on ollut suuri kynnys ostaa vauvalle mitään. Taannoin kun kävin siskoni luona katsomassa vauvalle vaatteita, niin tuntui, että tukehdun. Kynnys kantaa kotiin kolme kestokassillista vauvanvaatteita ja lakanoita, oli suuri. Tuntui, että kurkkua kuristi sillä hetkellä kun viikkasin vaatteita kokojärjestykseen ja omiin pinoihin. Mulla on ollut koko ajan sellainen tunne, etten halua ja uskalla tuoda vauvalle mitään kotiini. Olen kovasti halunnut ostaa vaikka mitä kivaa mutta en ole uskaltanut.

Mutta vihdoin otin itseäni rohkeasti niskasta kiinni ja raahauduin, kirjaimellisesti, kauppaan etsimään vauvalle ensimmäistä mun ostamaa bodya. Tunsin kaupan vauvojen osastolla epävarmuutta ja pelkoa. Mulla oli sellainen tunne, että mä en kuulu sinne. Ei mun kuuluisi olla ostamassa vauvalle vaatteita vielä näin varhaisessa vaiheessa. Entä jos tämän vuoksi menetän vauvan? Entä jos annan itselleni luvan hypistellä vaatteita ja jotain kamalaa tapahtuisi? Mielen valtasi ahdistus ja tunne etten vielä saisi olla ostamassa vauvalle vaatteita.

Näitä ajatuksia kävin bodyjen keskellä läpi. Leikkauksen ja kohdunulkoisen jälkeen muhun on iskostunut menettämisen pelko ja sitä pelkoa on vaikea karistaa pois. EIkä sitä pelkoa todellakaan lieventänyt tiistainen rakenneultra. Vaikka siellä rakenneultrassa ei ollut periaatteessa mitään pahaa eikä sellaista negatiivista juttua, niin siitä huolimatta se ruokki ripauksen mun pelkoa.

Pelkoa, joka musta olisi aivan äärettömän ihana jakaa jonkun kanssa koska menettämisen pelon kanssa eläminen, yksin, on aika raskasta. Mähän kuuntelen yhä päivittäin vauvan sydänäänet VAIKKA hän liikkeillään ilmoittaa itsestään pitkin päivää. Mä tulen varmaan kasvattamaan tämän pienen sellaisessa pumpulissa ettei tosikaan ja tässäkin kohdin mietin sitä, että miten toisen osapuolen maalaisjärkinen ja jämpti ote tasapainottaisi mun pehmoisen pumpulista otetta missä nallekarkit menee aina lapsilla tasan.

Kauppaan mentäessäni en osannut odottaa näin suurta ajatuksen ryöppyä ja voin sanoa, että onnittelin itseäni kun mukaan tarttui body ja siihen mätsäävät housut sekä sukkapaketti. Kun pääsin näiden vaatteiden kanssa kotiin, viikkasin ne keittiönpöydälle ja mietin, että uskallanko jakaa tätä ensimmäisen etapin tietoa muille. Hetken mietittyäni ja analysoiduttua tätä(kin) ajatusta, päätin olla rohkea ja julkaista kuvan vauvan ensimmäisestä, ihka omasta vaatteesta.

Tämä kaikki pelko saattaa kuulostaa jonkun korvaan varsin erikoisen hullulta mutta tätä se on kun on kokenut epäonnisen raskautumisen. Sitä on ehkä vaikea ymmärtää millaista se on kun seisot tuttipullo hyllyn edessä etkä uskalla ottaa sitä pulloa sieltä ostoskoriin. Ettei vaan mitää tapahtuisi vauvalle jos olet innokas ostaja.

Elämässä ei tietenkään voi elää loputtomiin jossitellen mutta vaikka tuon somessa herkästi esille mahakuviani ja ylpeilen raskauden tuomista muutoksista, niin sisimmissäni elän pienessä menettämisen kulpassa minkä pyrin pitämään piilossa. Joka hetki kun silitän mahaani välitän sinne annoksen rakkautta. Iltaisin kuiskaan pullalle terveisiä, kerron toiveeni hänen turvassa pysymisestä ja kerron mitä hänestä ajatellaan. Tuntiessani potkuja, saatan kiittää niistä. Ajatellessani hänen biologian lähdettään, kerron pullalle ajatukseni. Kaiken stressaavan mielen keskellä yritän valaa pullalle positiivisia hetkiä, ajatuksia ja puheita sekä rakkautta.

Hassua, eikö? Miten raskauden aikana tuntemat tunteet, iloineen, suruineen ja pelkoineen voivatkaan yllättää.

-Ida

 

Lue myös:

Pipariksi mennyt raskaus.

Neljä ultraa ensimmäisen kolmanneksen aikana.

u-käännös.

Seuraa Instagramissa.

Rakenneultra.

Rakenneultra 20+2.

Täällä on kaksi istukkaa, kuulin kätilön sanovan. Hetkeä ennen tätä 344g vauva sai täydet pisteet siitä, että rakenteet ovat täydellisesti kuten pitääkin. Vilkkaasti liikkuva pieni poika näytti hetken omaa tahtoaan uidessaan karkuuun, jotta ei päästäisi näkemään hänen kasvojaan. Suostuttuaan näyttämäään ne, ajattelin hänen korvansa nähdessään, että hänellä on toisen osapuolen korvat.

Ultratessa tämä täydellinen aarre esitteli itseään taidokkaasti ja piti huolen, että sukupuoli ei jäänyt epäselväksi. Aamulla lapset miettivät, että olisiko pikkuveljen pippeli tippunut matkanvarrelta mutta ei se ollut. Poika hän on yhä ja varsin selkeä sellainen. Kun pieni täydellisyys oli tutkittu, niin rakenneultra tutkimus palasi jälleen istukkaan, joka on takaseinämässä. Takaseinämän ja sen oikean istukan lisäksi tutkimuksessa löytyi lisäistukka, joka on kasvanut etuseinämään.

Lisäistukka ja vauvan/istukan verisuonten virtaukset tukkivat tällä hetkellä kohdunsuun. Tätä seurataan Naistenklinikalla ensimmäisen kerran raskausviikolla 26 ja siitä eteenpäin tiuhaan tahtiin mikäli istukka olisi yhä etuseinämässä. Tällä hetkellä istukat kiertävät noin puolikuun mallisesti, ollen kuitenkin irrallaan toisistaan.

Tämän päiväisten keskusteluiden ja rakenneultran perusteella pulla tulisi todennäköisesti syntymään sektiolla seuraavista syistä.

1. Kohdunsuun peittävä istukka on alatie synnytyksessä tiellä.
2. Kohdunsuulla oleva virtaus on esteenä alatie synnytykselle.
3. Mikäli synnytys alkaisi supistuksilla ja luonnollisesti, niin synnytyksessä tulisi olemaan verenvuoto riski sekä tarve hätäsektiolle.
4. Aikaisempi syöksy synnytys sekä lisäistukka eivät mahdollistaisi turvallista alatie synnytystä.

Näillä tiedoilla sektio olisi tällä hetkellä se vaihtoehto. Kätilön kanssa puhuttuani sektio tehtäisi viimeistään raskausviikolla 36. Näillä viikoilla oltaisiin turvallisilla vesillä ja siitä viikosta alkaen synnytyksen käynnistyminen alateitse lisääntyisi.

Mikäli sektio varmistuu ja lyödään ensi kuussa lukkoon, niin loppua kohden mentäessä fyysistä rasitusta pitäisi välttää siitä syystä, ettei tulisi kipeitä supistuksia, jotka luonnollisesti voisivat edesauttaa ennen aikaista turvatonta synnytystä, joka ei olisi toivottavaa. Jos tehdään sektio päätös ja tästä huolimatta synnytys lähtisi käynnistymään ennenaikaiseksi, niin sen vaarana olisi verenvuoro sekä hätäsektio. Tätähän haluamme tottakai välttää.

Vielä kaikki ei kuitenkaan ole 110% varmaa mutta hyvin todennäköistä kuitenkin. Onneksi meille odottajille tarjotaan mahdollisuus tehdä rakenneultra, niin saadaan tärkeitä tietoja raskaudesta, vauvasta, synnytyksestä sekä terveydestä.

Tähän ollaan tultu rv 21

Olin kahden istukan löytymisestä hieman hiljaista naista ja ihmeissäni enkä oikein vieläkään käsitä sitä, että juuri multa löytyi toinen istukka. Ylimääräinen ja kookas sellainen. Mutta näillä mennään. Onnekseni asia selvisi jo näillä viikoilla ja asiaan pääsee valmistautumaan etukäteen. Soitin eilen myös lähipiirin läpi ja halusin heidän kanssaan jutella asian läpi ennenkuin käsittelen tätä asiaa julkisesti.

Tuki rakenneultrassa tehdyn löydöksen keskellä on kuitenkin äärettömän tärkeää. Kaiken keskustelun aikana totesin mahdollisen sektion plussapuoleksi sen, että ainakin tietäisin minä päivänä vauva syntyisi. Tämä auttaisi paljon tulevan järjestelyssä sekä siinä, että kuka on koululaisten kanssa kun itse olisin mahdollisesti viikon sairaalassa ja kuka tai ketkä tulisivat kotiini lisäkäsiksi nosto kiellon vuoksi.

Kaikkeen tähän on helpompi asennoitua ja järjestellä kun synnytystavan tietää etukäteen.

Pääasia on kuitenkin se, että vauva syntyy terveenä ja pääsee turvallisesti maailmaan mutta myös se, että oma terveyteni on turvattuna etukäteen suunnittelulla. Mulle synnytystavalla ei ole suurta merkitystä enkä pidä itseäni eriarvoisena vaikka mulle tehtäisiin sektio. Tulee vauva niin tai näin ulos, niin täällä mä odotan.❤️

-Ida

 

Lue myös:

Pulla on…

Seuraa myös:

Instagramissa