Hae
Elämänmakuista matkaa

Hei, hei mitä kuuluu?

Istahdin tänään läppärin äärelle, josta on suora näkyvyys takapihalle, joka on täydellisen lumipeitteen peitossa. Kävin hetki sitten tekemässä etupihan lumityöt ja tämän jälkeen puolen tunnin kävelyllä, jonka aikana hain ispiraatiota tämän päiväiselle postaukselle. Lumisten maisemien keskellä tuli mieleen Jennin postaus  – hei, hei mitä kuuluu?

Niinpä inspiraationi lähde oli selvillä ja kotiin päästyäni, ja kananmunan syötyäni aloin katselemaan takapihan maisemia ja kirjoittamaan viikon ensimmäistä postausta. Sitä muutenkin pysähtyy todella harvoin kuulumisten äärelle miettimään, että mitä mulle kuuluu nyt, joten tämä postaus on hyvä ovi omien ajatusten keskelle menemiseen.

Mitä kuuluu?

Haluatte varmaan rehellisen vastauksen. Väsymystä. Mitä ilmeisemmin rauta-arvot ovat laskeneet entisestään ja tämän havaitsin jälleen tänä aamuna nukuttuani yön jälleen hyvin, niin tuntimäärällisesti kuten laadullisesti. Aamulla herättyäni en meinannut saada itsestäni mitään irti ja yleinen koko kehon vallannut väsymys painoi mieltä aamun ensimmäiset kolme tuntia. Aamupalan syötyäni otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin ulos hakemaan energiaa ja voin sanoa, että vaikka kävely piristi ja teki mielelle hyvää, niin kummasti oma sänky ja viltti houkuttaisi mutta nyt en anna väsymykselle periksi! Pitääkin ottaa seuraavalla neuvolan käynnillä tämä pitkään kestänyt väsymys ja rauta-arvojen lasku puheeksi.

Jotka saattaa omalta osaltaan olla syynä mun yleiseen fiilikseen arjen keskellä. Tästä syystä olenkin iloinen kun hyvä ystäväni tulee tänään meille, saan seuraa ja lähdetään yhdessä luistelemaan eli tankkaan tänään todella paljon energiaa! Lisäksi ei tule juuruttua sängynpohjalle väsymyksen kanssa kun kotiin tulee joku joka patistaa ylös.

Väsymyksestä huolimatta mulle kuuluu myös hivenen odottavaista fiilistä. Tällä hetkellä päällimmäisenä on mielessä huominen rakenneultra, joka on iso etappi ja tärkeä sellainen. Vaikka olen käynyt ultrissa jo useasti, niin siitä huolimatta tämä ultrakäynti jännittää todella paljon. Sydämeni pohjasta toivon, että pullalla on kaikki hyvin ja jos ei olisi, niin siellä ilmenisi vain jotain sellaista mikä on korjattavissa tai häviäisi ajan myötä. Kaikesta liikehdinnästä huolimatta uskon kuitenkin hyvään ja siihen, että pullalla on kaikki hyvin<3

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Tällä hetkellä ei mitään. Koronavuosi toi työrintamalle omat haasteensa ja viime vuonna erilaisia työpaikkoja kertoi kolmen kappalein, joten vietin osan vuodesta töissä ja osan vuodesta työttömänä. Tämä itsessään sopi mulle kaiken rankkuuden keskellä todella hyvin ja pääsin hetkeksi pysähtyä miettimään, että mitä mä haluan elämältäni. Olin aina tehnyt töitä, teinivuosista asti, ja painanut pitkää viikkoa siitäkin huolimatta, että lapset vihasivat mun iltavuoroja ja siitäkin huolimatta, että päättynyt parisuhde omalta osaltaan kärsi siitä etten koskaan ollut kotona. Joten syksyiset pätkätyöt tulivat omalle kohdalleni tarpeen ja saivat mut ajattelemaan omaa napaani. Jonka ajattelu johti siihen, että lähdin tai tarkalleenottaen lähden viikon päästä takaisin koulunpenkille jatkamaan lähihoitajan opintoja. Välillä mietin, että tekisin keikkatyötä opintojen kanssa ja välillä puolestaan mietin, etten tekisi. Saa nähdä. Ehkä nyt tosissaan olisi hyvä hetki pysähtyä yhden asian äärelle ja saattaa yksi unelmista loppuun saakka.

Parisuhde/perhe/ystävät?

Parisuhde. No sitähän ei nyt ole. Enkä nyt toivokkaan saavani parisuhdetta. En siitäkään huolimatta vaikka sosiaalisenmedian viestiboksiin kilahtelee milloin minkälaista enemmän ja vähemmän kivaa viesti. Mulla on tällä hetkellä hyvä olla näin vaikka toisinaan ikävä iskeekin mutta mä uskon siihen, että asiat menee omalla painollaan ja koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Juuri nyt tilanne on tämä, että virallisesti en ole parisuhteessa.

Yksin odottaminen on tuonut mua lähemmäksi perhettäni ja ystäviäni, ja heidän tukensa raskauden keskellä on ollut äärettömän arvokasta. Raskauden myötä olen käsitellyt paljon tunteitani ja tilannettani perheeni ja ystävieni kanssa mitä toisaalta välillä kyseenalaistan. En siitä syystä ettenkö luottaisi heihin tai heidän tukensa ei olisi korvaamatonta vaan siitä syystä, että avoimuuteni ja rehellisyyteni tilanteesta antaa herkästi kuulijalle luvan samaistua tunnetilaani. Vaatii lähipiiriltä aivan mielettömän paljon asettua ulkopuolisen saappaisiin, nähdäkseen kokonaiskuvan. Tämän olen oppinut avoimuuteni myötä, että jos itse vihaan jotain tekoa, niin herkästi myös lähiten minua oleva vihaa myös.

Mutta käsittelen sitten iloja tai suruja yksi tai läheisen myötäeläen, niin olen äärettömän kiitollinen siitä, että mun ympärillä on ihmisiä, jotka ei horju vaikka mä horjuisin.

Harrastukset ja hyvinvointi?

Hyvinvointi on mulle aika laaja käsite ja se pitää sisällään, niin ulkoisen hyvinvoinnin, kuin sisäisen hyvinvoinnin. Ulkoista hyvinvointia ruokin käymällä suihkurusketuksessa, ripsienpidennyksillä ja käymällä hierojalla. Mulle se, että olen tyytyväinen ulkoiseen habitukseen on aivan äärettömän tärkeää ja voin myöntää, että kun ripset ja bruna on kunnossa, niin itsetuntokin on pikkasen koholla. Nämä on niitä pönkityksiä mistä en luopuisi ja mitä kautta haluan itseeni panostaa.

Hyvinvointiani tukee myös liikunta ja luonto. Nyt raskauden edetessä pidämmälle liikunnasta on tullut rauhallisempaa joko kävelyn muodossa tai kehonpainolla tehdyillä harjoitteilla mutta näitäkin teen noin kolmesti viikossa. Samalla työstän lantionpohjanlihaksia sekä joogaan, eritoten painottaen lonkkien avauksia. Se, että pysähdyn tekemään lantiopohjanlihasten harjoitteita, ilman ulkoisia ärsykkeitä, antaa mulle mielellisesti paljon voimaa.

Tänä aamuna puolestaan ulkoilu luonnon keskellä toi kaivattua piristystä ja huomaan, että jos teen kehonpainolla tehdyn treenin ulkona sisällä tekemisen sijaan, niin saan treenistä enemmän irti ja suuremman ilon.

Inspirioi eniten/vähiten?

Hitsi mikä kysymys. Mua ispiroi tulevaisuus ja siisti koti. Se, että koti on siisti luo mulle mahdollisuuden toimia iloisemmin ja levollisemmin. Se, että kesän määränpää on pullan syntymä, pistää mun mietimään arvojani ja sitä, että millaisen tulevaisuuden haluan rakentaa. Tulevaisuus myös opettaa mua kulkemaan erilaisella polulla ja etenemään asioiden suhteen rauhallisin askelin. Siinä missä ennen halusin kaikki nyt ja heti, olen nyt monien asioiden kohdalla pysähtynyt harkitsemaan ja antamaan ajalle tilaa.

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Syön tällä hetkellä paljon kaikkea, kunhan siinä ruuassa ei ole tonnikalaa. Syömiseni on ihan fiilispohjaista ja mieliteon mukaista. Siinä missä aamulla voi tehdä mieli makkarakastiketta, iltapäivästä tekeekin mieli makaronilaatikkoa.  Söin pitkään todella säännöllisesti mutta nyt viimeisinä viikkoina syömiseni on paljoudesta huolimatta ollut vähän retuperällä koska säännöllisyys on unohtunut. Juuri tänään sanoin äidilleni, että pitäisi ottaa itseään niskasta kiiinni syömisen suhteen.

Tällä hetkellä katson Greyn Anatomiaa, The Residenttiä, Toisenlaisia äitejä ja Ex-Onnellisia. Siinäpä ne mitä katson, samalla kun luen blogeja kirjojen pölyyntyessä hyllyssä. Aina välillä yritän katsoa esimerkiksi Avara luontoa mutta voisin nukahtaa sitä katsoessa. Sama juttu sen suhteen, että yhdessä vaiheessa ajattelin tilata hesaria. Vain huomatakseni, että ajatuksena se oli aika huono.

Mitä odotan tulevalta vuodelta?

Rakkautta ja seesteisyyttä. Odotan sitä, että asiat järjestyisi ja etenisi omalla painolla. Odotan sitä, että voin luottaa huomiseen ja siihen, että kaikesta huolimatta siima ei katkea. Odotan tältä vuodelta sitä, että synnyttäisin terveen vauvan ja saisin opintoni hyvälle mallille ennen äitiyslomaa. Tältä vuodelta toivoin uuden luvun avautumista sekä sitä, että kodissa vallitsisi rauhallisuus ja onnellisuus. Toivon, että voisin vuoden loputtua olla onnellinen tästä vuodesta ja siitä miten asiat menivät. Toivoin myös, että tämä vuosi antaa enemmän kuin ottaa.

-Ida

Lue myös:

Rakenneultra – kaksi istukkaa.

Seuraa meitä:

Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *