Hae
Elämänmakuista matkaa

Toivoa, pienen hetken ajan.

PIENEN HETKEN AJAN.

Sain siimaa. Sen hetken ajan sain toivoa siitä, että en olisikaan tässä yksin. Pienen hetken ajan sain tuntea tutun kosketuksen ja lämmön. Muutamana aamuna sain tutun soiton aamuisin. Samaisina hetkinä tunsin kuinka tuttu ote irroitti ponnarin hiuksistani. Olikohan tämä kaikki vain unta?

Yhtenä aamuna tuntui siltä, että siitä on jo pitkä hetki kun olen viimeksi saanut tuntea sen tutun tunteen. Sen tunteen missä ääni rauhoittaa, halaus lohduttaa ja katse sulattaa.

SE TUNNE.

Se tunne oli sellainen tunne missä sain tunnustella miltä tuntuisi yhden sijaan olla kahden. Siinä unisessa hetkessä annettiin toivoa. Siinä unessa tuli tuttu ja turvallinen tunne. Sellainen tunne, että näin tämän kuuluisi mennä. Se toivo paremmasta vietiin kuitenkin hetkessä pois. Toivo siitä, että asiat järjestyi mureni hetkessä.

Sen pienen hetken jälkeen sattui todella paljon.

Sen pienen hetken jälkeen tekisi mieli sulkea koko muu maailma ulkopuolelle.

Sen pienen hetken jälkeen toivoni vietiin, rankemmin kuin aiemmin.

Sen pienen, tutun ja turvallisen hetken jälkeen muuri kasvoi korkeammaksi ja sydän mureni pirstaleiksi.

Se samainen sydän, joka vielä hetki sitten päästi sisään ja halusi uskoa.

HETKEN.

Hetken ajan uskottuani, pilvilinnat rikkoutui ja mietin, että mitä tein väärin? Tiedän, että olen valtavan kokoinen mutta en ajatellut olevani valtavan kokoinen taakka, joka olisi helppo heittää pois.

Tästä tunteesta on vaikea nousta ylöspäin. Vaikeampi kuin aikoinaan. Silloin mä nousin vahvana mutta nyt tuntuu, että voimat uudelleen nousemiseen on kulutettu.

Asioiden ei pitänyt mennä näin. Niiden piti mennä aivan toisenlailla ja se mua satuttaa. Jos mä saisin päättää, niin heräisin aamuisin toisenlaiseen tunteesen.

Siihen tuttuun ja turvalliseen tunteeseen.

Siihen tunteeseen missä sanat mitataan tekoina.

Siihen tunteeseen missä asiat eivät olleet päin helvettiä.

Mutta siitä hetkestä, kun asiat olivat toisin, tuntuu oleva ikuisuus – ennen vanhaan.

 

Tunteet, ne elää vahvasti läsnä ja pieni murunen musta toivoisi, että jossain vaiheessa saisin tuntea seesteisen tunteen. Mutta ehkä ajan kuluessa?

 

-Ida

 

Kannattaa lukea myös:

Matkan takana.

Kannattaisi harkita aborttia.

Seuraa matkaani myös:

Instagramissa.