Hae
Elämänmakuista matkaa

Raskaana sinkkumarkkinoilla.

raskaana sinkkumarkkinoilla.

Viimeksi sinkkuuteni päättyi 2,5 vuoden jälkeen ja siitä eteenpäin olin parisuhteessa lähes kolme vuotta. Nyt olisin jälleen sinkku mutta en mikä tahansa sinkku vaan raskaana oleva sinkku. Aika hyvä yhdistelmä, eikö? Mä mietin heti kun jäin odottamaan yksin, että ei kukaan ottaisi raskaana olevaa naista rinnalleen. Pidin ja ehkä välillä pidän yhä itseäni listan häntäpäässä. En mielestäni kuitenkaan ole sieltä parhaimmasta päästä sillä mukanani tulee kaksi koululaista ja yksi sinappikone.

Koin alkuraskaudessa ja osaltani koen yhä, etten todellakaan ole helpoin paketti hypätä kyytiin. Raskaana oleva nainen sinkkumarkkinoilla ei kuitenkaan kuulosta kovin hohdokkaalta yhtälöltä. Osittain olen erehtynyt ennakkoluuloistani perustuen siihen, että saan silloin tällöin viestejä, joissa tuodaan aika suoraan ilmi se, että odottava nainen on kuuma. Voin sanoa, että viestitulva alkoi lähes heti kun julkistin raskauden ja niitä viestejä tulee niin tutuilta kuin tuntemattomilta. Mutta vaikka saan viestejä ja suoria ehdotuksia, niin en ihan hirveästi syty niistä.

EN SYTY SOMEN KAUTTA TULLEISTA ISKUREPLIIKEISTÄ.

Kehut. Tiedän, että olen ihana ja kaunis mutta välillä toivoisin jotain uniikimpaa lähestymistapaa kuin se, että mulle sanotaan ”Olet kaunis”. Olen ehkä vähän ylimielinen mutta nukahdan miesten kommentteihin ulkonäöstäni. Tämä saattaa olla vähän kakspiippuinen juttu mutta tavallaan jokainen kehu pönkittää itsetuntoa mutta lähtökohtaisesti somen kautta tulevat miesten kehut eivät sytytä. (Musta on ihanampaa jos joku ystävä, lukija, kollega, someseuraaja tms laittaa jotain kivaa!<3 Koska niistä mulle tulee aidompi tunne. Sellainen fiilis, että se on tarkoitettu just mulle.). Mutta se jos joku random heebo kertoo mun vaikuttavan ihanalta ja näyttävän seksikkäältä raskaana ollessani, niin ei ihan hirvesti innosta. Pisteet tietenkin hänelle ja rohkeudelle laittaa viestiä mutta en innostu.

Pyyntöjä päästä viekkuun. Mun mielestä se on vähän vinksahtanutta jos mut halutaan kainaloon ennenkuin ollaan edes kasvotusten tavattu. Olen saanut muutamia viestejä, joissa sanotaan ”Oispa kiva saada sut kainaloon”-tyyppisesti. Tämä on sellainen viesti, että jos tuntematon mies lähettää naiselle halunsa päästä naisen viekkuun, niin mä suosittelen tekemään u-käännöksen. Mua nimittäin ahdistaa ja kauhistuttaa jos mut halutaan viekkuun ja koko sana puistattaa. Joten anteeksi kundit mutta mä en lämpene viekkuun haluamisesta. Pikemminkin kuihdun.

Yhdellä sanalla lähestymistä. Kun inboxiin tulee viesti, joka alkaa sanalla MOI, en edes avaa viestiä koska mä voin tervehtiä mielummin naapuria kasvotusten. Sekin on antoisampaa.

Vielä joskus vuonna 2015 kun olin sinkku ensimmäistä kertaa ikinä, sytyin jokaisesta lähestymisestä mutta en kiitos enää. Silloin vielä hypin innosta jokaisesta ulkopuolisen huomioinnista ja voin sanoa, että vietin vilkasta sinkkuelämää. Tai no, niin vilkasta kuin äitinä voi viettää.. Nyt odotan, että jos mies lähestyy mua somen kautta, niin se tapahtuisi panostaen ja omaperäisemmin. Jokaista naista voi kehua kauniiksi ja kun pyytää tarpeeksi montaa naista viekkuun, voi jonkun kohdalla tärpätä. Muhun em. ei vaan toimi. Kiitän toki aina kohteliaasti kehusta mutta sytynkö? En. En myöskään pidä miesten vihjailuista seksuaalisiin tekoihin tai miesten lähettämistä kuvista itsestään. Nämä kaksi yhdessä sekä erikseen karmii mua. En käsitä miten joku mies voi kuvitella, että nainen syttyy tämmöisestä? Siihen että hurmaa toisen tarvitsee muutakin kuin jalkovälin.

Voinko raskaana ollessa valita?

Joku voisi ajatella, ettei mulla ole varaa valita ja olla ronkeli mutta on itseasiassa, mulla just on varaa valita. Vaikka olen sinkku ja raskaana, niin olen siinä elämäntilanteessa, että tiedän mitä haluan ja mitä tavoitella. Tiedän mitä ansaitsen ja mulla on myös pokkaa esittää tyypille, joka minut kahville haluaa viedä, oma vaatimuslista ja karsia pois sellaiset, jotka eivät nappaa.

Tosin, jos joku ehdottaa kahville menoa, niin juon mieluummin kahvin yksin kotona kuin vastatusten kahvilassa koska tässäkin taas kekseliäisyyttä saa käyttää. En ole koskaan pitänyt ajatuksesta missä mennään tuntemattoman kanssa kaksin kahville. Tylsää ja vaivaannuttavaa.

Olen nykyään paljon kronkelimpi kuin ensimmäisinä sinkkuvuosina. Silloin kelpasi kuka vaan ja kyllä olen sitä kauhulla välillä miettinyt, että millaisia olen pussaillut. Mutta nyt puolestaan vastakkaista sukupuolta edustava saa olla aika kymppiplussan tapaus, että jaksaisin edes ajatella tutustuvani.

Deittailun tuputtaminen.

Mua myös hippasen ahdistaa se jos mulle yrittää joku tuputtaa deittailua tai jos mulle sanotaan kuinka mä vuoden päästä olen jo kypsä olemaan yksin. Mä en nimittäin koe mukavaksi lähteä väkisin deiteille ja olen sanonutkin monesti, etten halua tuhlata mun kallisarvoista vapaa-aikaa tutustuakseni miehiin. En jaksa esitellä itseäni ja panostaa treffeihin, vain huomatakseni nukahtavani pystyyn ensimmäisen häiritsevän jutun tullessa esiin. Kyllä, mä olen tarkka ensi treffien ensivaikutelmasta enkä anna uutta mahdollisuutta jos treffien aikana paljastuu jo jotain sellaista mikä ei mätsää mun kanssa. Kuten vaikka se, että aamuisin luetaan Taloussanomia tai se, että sohvalla pitää kyhnöttää 24/7 iilimatoina toistensa kimpuissa. Juu ei.

Yksi aika selkeä merkki on suutelu! Jos se menee ekalla kerralla pipariksi enkä syty, niin en muuten pussaa enää seuraavana päivänä vaan siirryn suosiolla siitä sivulta pois.

Aika mukiinmenevä paketti.

Mä myös tiedän olevani niin helmipaketti, että saattaa joitain exiä kaduttaa se, että ovat joskus heivanneet mut menemään. Sen verran kova itseluottamus mulla on, joten tästäkään syystä mä en ihan ketä tahansa tähän ota. Mutta sen mä tiedostan ettei munlainen paketti ole helposti mukaansatempaava mutta mä myös uskon siihen, että Se Oikea kiinnostuu musta ja mun paketista ihan yllättävässä tilanteessa. Kaupankassalla tai leikkipuistossa, jossain normaalissa ympäristössä.

Ei missään lihatiskillä, jossa kaikki rakentuu naamarajaan. Ei kiitos. Se Oikea mies tulee hakemaan mut vielä kotoa. Piste.

Niin kauan kuin oveen ei pimpoteta, tiedän, että näin on hyvä. On hyvä olla näin ja äiti kahdelle koululaiselle, yhdelle hentoisen vahvasti mahassa potkivalle sekä yhdelle kissanpennulle. Lisäksi olen sitä mieltä, että Se Oikea olisi tarpeeksi vakaa ottamaan haltuun tämmöisen yhtälön, jossa ei tulisi vain nainen vaan siinä tulisi monta muutakin liikkuvaa osaa.

särähti korvaan.

Mä muistan joskus kuulleeni lauseen, jossa kävi ilmi etten saisi ottaa Pullan elämää ketään toista mieshahmoa. Tämä lause särähti silloin ja särähtää yhä mun korvaan koska kukaan ei ole sanomaan sitä, että saanko ottaa Pullan elämään ketään toista vakituista aikuista. Tottakai saan! Ja vaikka en missään nimessä tulevaisuudessa etsisi vauvalle isähahmoa vaan löhtökohtaisesti ainoastaan miestä itselleni, niin hän kuka joskus saisi kunnian astua meidän yhtälöön, olisi aika etuoikeutetussa asemassa ja varmasti tärkeä aikuinen.

Mikäli mä joskus lähtisin ihan aktiivisesti deittailemaan, niin yksikään mies ei tulisi kantamaan vakiintuneesta läsnäolostaan huolimatta isäpuoli saatika isä titteleitä. Nämä tittelit on jo kahdella ihmisellä hallussa. Erosta huolimatta lapset eivät ole titteleistä luopuneet ja se sallittakoot heille. Heillä on isä ja heillä on heidän mielestään isäpuoli, ja näin se saa lastenmaailmassa ollakin.

Joten, jos mä joskus jonkun miehen toisin lasten eteen niin hän olisi äidin miesystävä Pekka. Hän olisi siis nimellinen henkilö ilman titteliä.

Olenko valmis deittailuun?

En ole. Koen, että mulla on tällä hetkellä paljon meneillään. On arkea kahden koululaisen kanssa ja raskaus, jotka kaikkinensa veroittavat mua ja pitävät mut perhekeskeisenä äitinä. Lisäksi erosta on niin vähän aikaa, että mä en rehellisesti sanottuna edes pystyisi deittailemaan. Mun mielestä se olisi myös loukkaus toista osapuolta kohtaan koska mä koen, että eron jälkeen pitää kunnioittaa myös toista. Mun mielestä se jos hyppäisin nyt uuteen suhteeseen ja jakaisin vuoronumeroita, kertoisi toiselle sen, että hänet oli helppo korvata. Eron, raskauden ja kaikenmuun lisäksi mä haluan olla hetken vain minä ja jäsennellä ajatuksiani sekä elämääni mun näköiseksi.

Saatan myös vaikuttaa pessimistiseltä naiselta ja ehkä olenkin mutta niin kauan kun mulla on hyvä olla, niin se on ihan okei etten deittaile, roiku Tinderin lihatiskillä tai käytä mun vapaa-aikaa kakslahkeisiin.

Mä en nimittäin tarvitse miestä tähän saadakseni onnen. Eikä mulla sitä paitsi ole edes aikaa tai voimia ottaa ketään heeboa tähän tallustamaan. Mulle nimittäin riittää, että siivoan omat sotkuni ja panostan omaan reviiriini, joka on aika rajattu ja korkean muurin sisällä. Mua jopa ahdistaa pelkkä ajatus siitä, että joku mies astuisi mun kotiin ja tulisi sekoittamaan mun pakkaa. Sotkemaan kaiken mitä mä olen jo saanut aikaan ja mitkä menee mun tavalla.

Sen pituinen se.

 

Näihin sanoihin on hyvä lopettaa!

-Ida

 

Lue myös:

Yksin arjessa.

Seuraa matkaani:

Instagramissa.

Bloglovin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *