Hae
Elämänmakuista matkaa

Mikä musta tulee isona?

Mikä musta tulee isona? on kysymys mihin en osannut peruskoulun jälkeen vastata, joten samalla kun työskentelin Makuunissa, niin koin helpoksi lähteä opiskelemaan kaupanalaa. Niinpä päädyin merkonomin opintojen äärelle ja samalla kun opiskelin alaa, niin työskentelin eri kaupoissa pikkutuntilaisena.

Merkonomin paperit kädessä jäin vakituiseen työsuhteeseen erääseen erikoisliikkeeseen, jossa intohimoni kaupanalaa kohtaa syttyi. Tein työtä, jossa myyntejä seurattiin ja jossa sain tuntea millaista on tehdä työtä missä näkee omat tulokset. Työssäni olin niin hyvä myyjä, että sain vakuutettua asiakkaan tarvitsevan juuri sen tuotteen mikä mulla sillä hetkellä oli kädessä. Pidin siitä työstä todella paljon ja se oli työ mistä jäin äitiyslomalle, kahdesta lapsesta. Se työ itsessään opetti mua asiakaspalvelu alalle ja sieltä jäi käteen monta oppia mitä vieläkin kannan mukana.

Oltuani kotiäitinä neljä vuotta, en palannut vanhaan työhön vaan hain uutta työtä ja onneksi hain koska sieltä sain yhden rakkaimmista ystävistäni. Tein aluksi pientä viikkotuntia ja pikkuhiljaa lisäsin tuntimäärää. Työ oli vuorotyötä vaihtelevasti aamu seiskan ja ilta yhdeksän välillä. Pidin työstäni myyjänä ja tunsin sen jälleen omakseni mutta työpaikan ja kodin välinen matka oli liian pitkä työvuorojen epäsäännöllisten aikojen kanssa. Tästä syystä päädyin toisaalle töihin.

Kotia lähemmäksi. Tämän työpaikan saaminen tuntui hyvältä. Pääsin sellaiseen työhön, jossa en ollut kaupanalalla aikaisemmin työskennellyt. Täysin uuteen maailmaan. Viinamyyjäksi nimittäin. Se oli työnä aika antoisaa ja rentoa. Antoisaa siinä oli asiakassuhteet ja ihmisiin tutustuminen sekä se, että työilmapiiri oli perhemäinen. Rentoa työssä oli työn monipuolisuus. Se, että välillä oli kassalla olemista ja toisinaan varastohommia. Kaiken tämän antoisuuden ja rentouden keskellä tunsin, että olin nähnyt kaiken kaupan alalta. Olinhan työskennellyt kaupanapalla jo yli kymmenen vuotta.

sydän edellä.

Niinpä aloin kuuntelemaan sydäntäni. Lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi ja sillä tiellä olen yhä. Näiden opintojen ohella olen vuoroin ollut opiskelijana, vuoroin opiskellut sekä tehnyt töitä, keskeyttänyt opinnot ja työskennellyt täyspäiväisesti päiväkodissa. Opinnot ovat kokonaisuudessaan kestäneet jo tovin mutta elämäntilanne on välillä pistänyt asioita toisille poluille. Nyt koin kuitenkin koronan tuoman vaikean työllisyyden vuoksi mahdollisuuden lähteä takaisin koulunpenkille. Opinnot jatkui nyt tammikuussa ja suunnitelmana on istua opintojen parissa siihen saakka, kunnes vauva syntyy.

Tuntuu hyvältä olla vain päätoiminen opiskelija ja tehdä päivä päivältä töitä omia unelmiaan kohti. Musta on myös kiva, kun koulu on etänä koska voin olla kotona, lapsia vastassa päivittäin. Samalla kun opiskelen mulle tärkeää juttua, voin osallistua lasten läksyihin ja viedä heitä harrastuksiin sekä mahdollistaa heille sen, että kaverit pääsevät meille koska tahansa kylään.

Lähihoitajan opinnot eivät suinkaan ole viimeinen koulu mitä tulen käymään, mikäli toiveeni toteutuu. Aion nimittäin samalla hakemalla hakea kohti unelma ammattia koska nyt jos koskaan tiedän mikä musta tulee isona. Tai no olen tiennyt jo kymmenen vuotta mutta en ole ollut tarpeeksi rohkea tehdäkseni asian eteen mitään. Tälle polulle suuntaamista olen milloin mistäkin syystä lykännyt ja asettanut muut etusijalle mutta nyt, haen toistamiseen kouluun.

Haluan olla isona kätilö. Sitä kohdin on tehtävä paljon töitä mutta jos pääsen kätilöksi, vaikka nelikymppisenä, niin olisin todella onnellinen. Sitä kohdin on käytävä mahdollisesti lukuisissa pääsykokeissa mutta uskon, että se on sen arvoista. Seuraava pääsykoe aika olisi tänä keväänä ja vähän elellään jännittäviä aikoja kuinka niiden suhteen käy. Olenko vielä silloin yhtenä kappaleena vai en, se jää nähtäväksi mutta onneksi pääsykokeet tulee syksylläkin.

Se, että on määränpää mitä kohdin mennä, tuntuu jo itsessään hyvältä. Unelmat, ne on tehty tavoiteltaviksi.

-Ida

 

Lue myös:

Paljastuksia musta.

 

Seuraa matkaani:

Instagramissa.