Hae
Elämänmakuista matkaa

Kirjan lukeminen

Olen sellainen tyyppi, joka ajattelee aina lukevansa ja ostan erilaisia kirjoja tukeakseen tätä ajatusta. Saan pitkin vuotta yhtäkkisiä motivaatioita lukemisen suhteen ja lähes ryntään kirjahyllylle, kirjastoon tai kirjakauppaan. Täynnä tarmoa suunnistan kirjan kanssa kotiin ja asettelen sen aitiopaikalle. Illan tullessa uusi kirja pääsee käyttöön ja luen sivuja aivan tohkeissani. Luettuani tovin, asetan kirjanmerkin sivujen väliin jatkaakseni lukemista huomenna. Sitä tosin en vielä tiennyt, että huominen saattaa olla laaja käsite. Huominen voi olla huomenna tai lokakuussa. Mulla nimittäin tuppaa yhden kirjan lukeminen venymään päivästä vuoteen.

Ajan kuluessa huomaan aitiopaikalla olleen kirjan pölyyntyneen ja niinpä putsaa sen, ja siirrän kirjan muiden kirjojen joukkoon. Sinne muiden kirjojen joukkoon, joiden lukemista mun on pitänyt jatkaa huomenna. Mulla on tällä hetkellä 11 keskeneräistä kirjaa, jotka olen innoissani hommannut, joko ostamalla, tilaamalla tai lainaamalla ystävän kirjahyllystä, ja sitten innostus on lopahtanut hetken ajan luettuani. Miten yhden kirjan lukeminen voi olla näin haastavaa?

Lukemisen vaikeus.

Vähän kuin alkuhuuma olisi laskenut. Koen näin kirjojen kanssa. Hetken ajan se sytyttää ja panostan siihen, kunnes huuman laskettua laitan kirjan hyllyyn odottamaan ja siirrän siitä sitten pölyineen kaapin sisälle. Sitten kun tulee taas aika hakea kipinää lukemiseen, niin hankin uuden kirjan. Nyt en tosin ole sitten viime kesän jälkeen ostanut yhtään kirjaa. Liekkö syynä se herääminen todellisuuteen, ettei alkuhuuman tunne loppujen lopuksi anna mitään todellisuutta. Mene ja tiedä. Sen vaan sanon, että olen maailman surkein lukemaan yhtä kirjaa kannesta kanteen. Aina kadehdin, kun näen somessa jonkun lukemisesta innostuneen, joka kertoo mitä kaikkea on kerennyt esimerkiksi kuukaudessa lukemaan. Pyrin inspiroitumaan heistä mutta lopulta huomaan olevani todella saamaton lukemisen kanssa. En käsitä, että miten lukemisesta on tullut näin vaikeaa?

Luin ennen lapsia todella paljon, niin kirjoja kuin lehtiä mutta nyt tuntuu, etten osaa edes yhden lehden lukemiseen keskittyä. En kuitenkaan voi vedota lasten ikään ja kiireiseen lapsiperhe arkeen lukemattomuuden suhteen sillä kaksi koululaista osaavat antaa tarvittaessa rauhan lukemiselle. Koululaiset osaavat pysähtyä allekirjoittanutta paremmin lukemaan. He lukevat joka ilta noin 15 minuuttia omia kirjojaan, omissa huoneissaan. Isompi lukee mielessään ja pienempi lukee ääneen.

Lukemattomuuden keskellä huomaan, että puhelimen äärelle pysähtymisen sensijaan osaan. Puhelimesta luen kaiken turhan, tarpeettoman sekä tarpeellisen jutun ja tähän suoritukseen löydän aikaa, niin aamuisin kuin iltaisin. Jopa ennen nukkumaanmenoa pysähdyn päivittämään somemaailman uusimmat ”uutiset”. Välillä mietin, että mistä sellaisen lukemisen kipinän saisi? Sitä en ole vielä tähän mennessä keksinyt mutta sen voin sanoa, että kirjojen puutteesta tämä ei voi johtua. Joten ehkä vetoan saamattomuuteen ja taidokkaaseen kykyyn skipata yhteen asiaan keskittyminen.

Mistä sä olet saanut kipinän lukemiseen?

Ihanaa perjantaita! Me lähdetään nyt ulkoilemaan ja nauttimaan rapsakkaasta pakkasesta, ja sen jälkeen syödään hodareita<3

-Ida

 

Lue myös:

Mikä musta tulee isona?

Seuraa matkaani Instagramissa.