Ystävyyden polku.
Hei ystäväni<3
Sun kanssasi olen kasvanut teinistä aikuiseksi tai no vanhaksi ja raihnaiseksi, niin kuin sulla on tapana sanoa. Meidän ystävyyden polku alkoi, kun olin neljätoista ja sä kuusitoista mutta varsinaisesti ystävyys ei heti roihahtanut. Olit silloin kuitenkin ärsyttävä isosisko. Etkä siis mun isosisko vaan ystäväni isosisko. Olit se isosisko, joka motkotti meille varhaisteineille.
Sun seurassa me vietimme kuitenkin paljon aikaa silloin kun olit kahdeksantoista ja me vasta kuudentoista. Siihen aikaan sitä tutustuttiin mehun saloihin ja porukalla pelattiin mehupelejä. Siihen porukkaan kuului niin sun ystävät, kun me ärsyttävät teinit. Sellainenhan mä olin sun silmissä teini-iässä. Siitä huolimatta, että välillä motkotit mulle, niin sulla oli isosiskomainen ote muhun teinivuosina (ja on yhä). Otit mut välillä sohvallesi nukkumaan, jos mulla meni kotona porukoiden kanssa kuppi nurin tai jos mua ei huvittanut nukkua sun vanhempien katon alla.
Jossain vaiheessa aikuisuutta meidän tiemme meni välimatkallisesti kauemmaksi eikä sen suuremmin pidetty yhteyttä. Mitä nyt välillä vaihdettiin pinnallisesti kuulumisia ja sitä kautta pysyttiin jollain tasolla toistemme elämässä. Joskus saatettiin ohimennen törmätä sun porukoiden luona, jossa yhä käyn välillä kyläilemässä, omien lasteni kanssa. Taisin olla iältäni about 23 kun soiteltiin pitkästä aikaa ihan kunnolleen kuulumisia ja siitäpä sitten aikuisuuden ystävyys syveni. Samalla näit aarteeni ensimmäisen kerran. Muistan vieläkin sen kun kaukalo olalla tultiin moikkaamaan sua pienen neidin kanssa, joka tänä päivänä saattaa sanoa sulle ”Mulla ei tänään ole huumoria sun jutuille”.
Ystävästä kummi.
Meidän polkumme on kestänyt kaikkinensa 17-vuotta ja nyt ollaan siinä pisteessä, että susta tulee mun kolmannen beibin kummi. Sä olet mun lapsilleni yksi tärkeimmistä aikuisista ja mulle yksi rakkaimmista ystävistä, joten sun valitseminen kummiksi oli mulle itsestäänselvyys ja sitä se oli myös lapsilleni. Heistä on hienoa, että sä olet heidän pikkuveljensä kummi. Vuosien aikana olet saanut nähdä lasteni kasvun vaippahousuista koululaisiksi, ja samalla päässyt luomaan heihin korvaamattoman suhteen. Olen kiitollinen siitä, että juuri sä olet mun lapsieni tärkeä aikuinen. Mä nimittäin tiedän, että jos mulle joskus sattuisi jotain, niin voisin luottaa siihen, että lapsillani olisi sut elämässä tukena.
Olet mulle tärkeä myös ystävänä, et pelkästään lasteni tärkeänä aikuisena. Mä olen tajuttoman ylpeä saadessani sanoa, että olen kulkenut näinkin monta vuotta saman ihmisen kanssa. Neuvolassa kun kysyttiin tukiverkostostani, mainitsin heti sut. Vastaus tuli kuin apteekinhyllyltä. Olen aina tiennyt, että jos johonkin ihmiseen voin luottaa 110%, niin se olet sä.
Ystävänä olet täyttä kultaa. Ihminen kenelle voin soittaa vaikka keskellä yötä. Sun seurassasi mun ei tarvitse olla yhtään mitään muuta. Voin avoimesti olla pieru verkkareissa, hiukset paskasina ja silmät itkusta turvonneena tai sitten voin olla vimpanpäälle siisteissä vaatteissa. Olen edessäsi millainen tahansa, niin voin olla oma itseni. Niin väsyneenä kuin onneni kukkuloilla.
Sun edessäsi ja sun läsnäollessa mun ei tarvitse esittää tai salailla mitään. Meidän kummankaan ei tarvitse.
Sä tiedät musta aivan kaiken, tunnet mut läpikotaisin ja olet jakanut kanssani uskomattoman arvokkaita hetkiä ja upeita vuosia. Niin syvällisiä pohdintoja kuin vatsalihakset kipeinä nauramista. Ihailen kykyäsi nähdä asioiden useampi kulma ja katsot mistä kulmasta tahansa, niin et tuomitse ketään. Ihailen taitoasi arvostaa ystäviä ja pitää ihmissuhteista huolta. Arvostan sua ja sitä, että sinä olet meidän elämässä yksi tärkeimmistä ihmisistä.
Sen lisäksi, että arvostan sua ja sitä, että olet meidän elämässä, niin olen siitä myös todella kiitollinen ja onnellinen. Voin sanoa, että se kun saa elämäänsä näinkin pitkäaikaisen ihmissuhteen, tuntuu kuin olisi voittanut jättipotin.<3
Hyvää ystävänpäivää vanha toverini. Olet tärkeä<3
-Ida
Seuraa matkaani:
Lue myös: