Hae
Elämänmakuista matkaa

Toimiva vanhemmuus erosta huolimatta.

Puhuin taannoin siitä kuinka isä voi evätä lapselta isän ja nyt ajattelin puhua toisesta ääripäästä. Siitä kuinka vanhemmuus voi toimia erosta huolimatta. Me ollaan erottu koululaisten isän kanssa about kuusi vuotta sitten eli silloin kun lapset olivat noin 1,5 ja 3,5 vuotiaita natiaisia. Me erottiin puhtaasti siitä syystä, että kumppaneina oltiin toisillemme täysin väärät ja kohdeltiin toisiamme huonosti. Mutta siitä huolimatta erottiin hyvissä väleissä koska meille oli tärkeää säilyttää toimiva vanhemmuus. Silloin kun eroa tehtiin, niin oltiin roudaamassa tavaroita toistemme uusiin koteihin ystävien ja sukulaisten avustuksella. Uusiin koteihin, joita valitessa haluttiin ettei lapsille tulisi liian pitkä välimatka jommankumman vanhemman luokse. Erosta huolimatta lähdettiin sillä ajatuksella liikkeelle, että eroamme puolisoina eikä vanhempina.

Oliko ajatuksen toteuttaminen helppoa?

Valehtelisin jos väittäisin, että oli. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että ei ollut koska vaatii myös hirmuisesti työtä laskea katkeransuloinen asenne ja hyväksyä toinen pelkkänä vanhempana. Oltiinhan me kuitenkin kymmenenvuotta yhdessä, joten ei sellaista historiaa yhdessä yössä suljeta pois ja lopeteta riitelyä. Meillä oli ehkä ensimmäinen vuosi-kaksi sellaista pään kolistelua tai tarkalleenottaen mä poltin päreeni lähes kaikesta ja samalla haettiin sellaista toimivaa rytmiä. Sellaista toimivaa rytmiä mikä toimisi lasten mielestä parhainten. Aluksi lapset seikkaili isällään joka toinen viikonloppu perjantai-illasta sunnuntaiaamuun koska vasta kokeiltiin sitä, että miten lapset parhainten sopeutuu. He olivat kuitenkin erotessa aika pieniä, joten lähdettiin lyhyistä ajoista liikkeelle. Pienempi oli pienenä sellainen äititakiainen, joten ei olisi tullut kuulookaan lähettää lapsia isälleen viikoksi.

Sen lisäksi, että lapset seikkaili pienenä isälleen lyhyitä aikoja, niin vietettiin kuitenkin esimerkiksi pyhiä yhdessä tai käytiin mökillä porukalla. Mökillä, jonne tuli myös exän puolen sukua. Tämmöinen meno ja meininki oli meille ihan hyvä ajatus koska edelleen ajatuksena oli se, että erottiin puolisoina eikä vanhempina. Ja olinhan kuitenkin kymmenenvuotta istunut joulupäivinä anoppilassa, joten olin sinne myös eron jälkeen tervetullut.

Missä ollaan nyt?

Kuuden vuoden yhteensovittelun, neuvotteluiden ja työn jälkeen ollaan siinä pisteessä, että lapset saattavat mennä yhden puhelinsoiton varoituksella isälleen jos mä kilautan et nuppi kiehahtaa yli 😀 Tai silloin kun olin töissä ja mulla oli super aikaisia aamuja, niin lapset saattoi mennä edellisenä iltana isälleen yöksi jottei heidän tarvitse olla aamulla montaa tuntia keskenään kotona. Lisäksi lapset liikkuvat välillä yksin isälleen jos jompikumpi haluaa viettää aikaa vain toisen vanhemman kanssa. Lomat meillä menee myös aika jouhevasti! Näiden lisäksi lapset ovat joka toinen viikonloppu, pidennetyn viikonlopun isällään.

Sen lisäksi, että lapset näkevät isäänsä paljon, niin he myös soittelevat ainakin joka toinen päivä toisilleen ja laittelevat viestiä. Lasten isä on myös mukana kaikissa koulunjuhlissa tms lapsiin liittyvissä menoissa kuten vaikka saattamassa ensimmäisenä koulupäivänä. Hän on myös aina kuskaamassa lapsia sinne minne tarve on, hammaslääkäristä kaverisynttäreille tai kauppaan jos mä olen esimerkiksi menoilla ja tarvitsen lapset tiettynä aikana jonnekin.

Me ollaan paljon kuunneltu lapsia ja heidän toiveitaan siitä, että miten he liikkuvat missäkin ja vaikka lopullinen päätäntä valta on meillä aikuisilla, niin siitä huolimatta lasten toiveita kuunnellaan. Koska lasten vuoksihan hyvä vanhemmuus tulee rakentaa. Välillä lasten toiveita ei voi toteuttaa mutta hyvin he ovat sopeutuneet jos joku toive ei olekkaan toteutunut.

Kaksi vanhempaa, samat säännöt?

Tämä on se mun kompastuskivi, jossa olen joutunut välillä laskemaan sataan koska on ollut toisinaan vaikea hyväksyä se etten voi ihan kaikkeen vaikuttaa mitä iskän kanssa tehdään. Vaikka välillä yritän sanella kuinka tulisi toimia, niin eihän siitä tule yhtään mitään ja esimerkiksi pelaamisen suhteen meillä on eriävät säännöt.. Josta mulle on muutama kuitannut, että mun olisi syytä höllätä otetta! 😀 Perussäännöt meillä on samat eli syömiset, nukkumiset yms rutiinit mutta muuten exä ei noudata aina mun asettamia sääntöjä mutta eipä noi lapset ole menneet rikki siitä. Loppupeleissä  se on kuitenkin niin, että perusturva kaikkinensa on sama, niin se ei ole ehkä niin justiinsa jos toisen luona pelataan puolituntia ja toisenluona tunti.

Kaikista tärkein.

Kaikista tärkeintä on mun mielestä se, että mä voin luottaa siihen et koululaisten isä hakee aina lapsensa ja tekee niiden eteen kaikkensa. Hän ei ole koskaan jättänyt hakematta taikka ollut saapumatta lapselle tärkeään juhlaan. Hän on aina vastannut kun lapsi soittaa ja kuskannut sinne minne lapsia haluaa. Koululaisten isä ei kuitenkaan ole koskaan laiminlyönyt lasten hyvinvointia tai isänä oloaan. Erosta huolimatta hän on aina kantanut tasavertaisena vanhempana vastuun lapsistaan, ihan sama miten mä olisi esimerkiksi käyttäytynyt tai jos hänellä olisi huolia. Hän ei ole millään syyllä koskaan pettänyt lasten lupauksia niin mökille menosta tai leffaillasta. Koululaiset ovat aina voineet luottaa siihen, että iskän luokse pääsee koska tahansa. Tämmöinen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys ja mä olen nähnyt (ja elänyt) niin monta eri ääripäätä siitä miten voi eron jälkeen käydä, että en voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, että mun lapset saavat kokea vanhempien erosta huolimatta hyvää vanhemmuutta.

Mä toivoisin, että kaikki vanhemmat maailmassa osaisi toimia hyvinä vanhempina eron jälkeen koska hyvä vanhemmuus kantaa kuitenkin pitkälle ja on se mitä lapset ansaitsevat.<3

-Ida

 

Lue myös:

Isä voi evätä lapselta isän.

Seuraa matkaani:

Instagramissa.