Hae
Elämänmakuista matkaa

Kirje tyttärelle.

Kirje tyttärelle.

En tiennyt ennenkuin räntäsateessa seistessäni sain tyttäreni syliin, että meidän suhteesta tulisi ainutlaatuinen. Olihan mulla ennestään pieni poika enkä osannut kuvitella, että äidin ja tyttären suhde olisi jotain aivan erilaista. Kunnes nyt, seitsemän vuoden ja kuuden kuukauden kokemuksen jälkeen voin sanoa äidin ja tyttären välisen suhteen olevan ainutlaatuisen arvokasta.

Hän on pienestä pitäen ollut mulle kaikki kaikessa. Se ainutlaatuisen jukuripäinen neiti, joka 2-vuotiaana puki lippiksen väärinpäin ja juoksi hiukset takussa ulkona. Hän ei pelännyt silloin mitä muut ajattelee eikä pelkää nyt. Hän oli se joka pienenä tappina veti isompiaan 6-0, pitäen puoliaan siinä mitä halusi.

Kun saatoin tyttäreni viime syksynä koulutaipaleelle, tiesin hänen pärjäävän. Kun hän koulumatkallaan vilkuttaa ikkunan takaa, hän hymyilee aina. Kun hän herää aamuisin, ensimmäisenä hän tulee antamaan halauksen. Äidin ja tyttären suhde on ainutlaatuinen. Kun katson tytärtäni, näen hänessä toisenlaisen naisen kuin mä olen. Näen hänessä vahvan, suorapuheisen ja itsevarman tytön, jolla on suuria unelmia joiden eteen hän on valmis tekemään kaikkensa.

Tämä pieni,

syksyllä kahdeksan vuotta täyttävä neiti paukuttaa päätään kun sille päälle sattuu, vaatii perustelun jos jotain kiellän eikä koskaan luovuta tahtojen taistelussa. Hän yrittää viimeiseen saakka neuvotella tai kirjoittaa sanaa oikein. Hän on sitkeä mimmi, jota katson ylöspäin ja jota arvostan. Hänen kauneutensa valaisee huoneen ja  hänen itsevarmuutensa huokuu hänestä läpi.

Mutta mikä tärkeintä, hänen suuri ja lämmin sydän ei koskaan ajattele kenestäkään pahaa. Hän osaa ilmaista epäoikeudenmukaisuudesta ja puuttua niihin mutta hän ei siitä huolimatta koskaan hauku ketään (muuta kuin äitiään ;)). 

Kun saan hänet kainalooni ja silitän hänen hiuksiaan, tunnen suunnatonta rakkautta häntä kohtaan. Hän on ainutlaatuinen tyttö ja mä olen maailman onnellisin äiti saadessani olla juuri tämän tytön äiti. Hän ei sanojaan säästele, hän ei keinoja kaihda, hän ei anna minkään pidättää itseään ja hän ei myöskään koskaan jätä sanomatta läheisilleen kuinka kivoja ne on.

Hän laittoi eräänä lauantaiaamuna, yhdelle hänelle tärkeälle ihmiselle viestiä, jossa hän kertoi tämän henkilön olevan kiva. Hän mietti, että vastataanko hänelle ja kun hänelle vastattiin, niin hän sanoi ”Äiti, se ei koskaan unohda mua.”.

Ajattelin, rakas sut muistaa kaikki koska sä jätät jäljen jokaisen kohtaamasi ihmisen sydämeen. Myös sen tuntemattoman naisen sydämeen kenen mekkoa hän kehui.❤️

-Äiti

ps. Kirje tyttärelle on ihana hetki pysähtyä yhden lapsen äärelle.

Lue myös:

Kirje vauvalle.

Seuraa matkaani:

Instagramissa.