Hae
Elämänmakuista matkaa

Raskaana oleminen ilman miestä.

Kahta ensimmäistä lasta odotin toisen osapuolen läsnä ollessa, kohdun ulkoisen raskauden koin myös toisen osapuolen läsnä ollessa mutta tämän raskauden aikana olen kokenut kaikesta erilaisimman raskauden. Raskaana olemisen ilman miestä. Mutta en missään nimessä huonointa kokemusta. Se, että olen raskaana ilman miestä rinnallani, ei ole tehnyt tästä kokemuksesta huonompaa. Se on tehnyt tästä raskaudesta erilaisen seikkailun, jossa on pitänyt ottaa ehkä himpun verran suurempi haaste vastaan. Tässä haasteessa on pitänyt jaksaa kannatella kaikki vauvaan liittyvä tieto ja jopa oma pahoinvointi ilman toiseen turvautumista. Tässä haasteessa on koeteltu henkistä jaksamista todenteolla ja saatuani tämän haasteen käsiin, kysyin jo ennen varhaisraskauden ultraan menoa ”Olisiko musta tähän ilman miestä?”. Vastaus oli selkeä mutta mua pelotti vastata ääneen, että selviän tästä haasteesta ihan itsekseni. Mietin myös mielessäni sitä, että tämä voisi olla omista terveydellisistä syistä ainutlaatuinen tilaisuus tarttua unelmaan kolmannesta lapsesta. Joten päätin, että haluan tämän kokea, tulisi kokoonpano olemaan mikä hyvänsä.

Lähdin tähän raskauteen ehkä jopa henkseleitä paukutellen, itsenäisenä naisena liikenteeseen. Totta kai alussa toivoin, että toinen osapuoli olisi seissyt rinnallani läpi raskaana olon mutta sen olen elämässä oppinut, ettei kaikki mene kuten toivoo. Niinpä itkujen jälkeen nousin ylös ja lähdin kohti raskauden odotusta, päättäväisesti. Koin, että toisen haluttomuus vanhemmuutta kohtaan ei saa viedä pois multa halua ja unelmaani olla äiti kolmelle biologiselle lapselle. Tässä raskaudessa on alusta asti puuttunut mies mutta en ole antanut sen tehdä musta missään vaiheessa heikompaa, päinvastoin. Olen sitä kautta saanut näyttää koko maailmalle mutta ennenkaikkea itselleni etten ole riippuvainen kenestäkään, enää.

Naiset kautta aikojen.

Mentyäni kolmanteen ultra tutkimukseen kätilö sanoi ”Tästä saisi ihanan isänpäivä kortin”. Hänen kuultuansa mielipiteeni isänpäiväkortin tekemättömyydestä, sain ensimmäistä kertaa kuulla ulkopuolisen mielipiteen tilanteestani. Sanotaan, että ulkopuolisten mielipiteillä ei olisi väliä, niin onhan sillä. Jokainen meistä jää jollain tavalla miettimään mitä ympäristö musta ajattelee ja jos sen kuulee positiivisesti ääneen, niin jumatsuikka se kantaa pitkälle! Kätilö sanoi, naiset on kautta aikojen pärjänneet. Tämän lauseen jälkeen kävelin juna-asemalle tietäen pärjääväni. Koin heti alusta asti, etten voi jäädä tuleen makaamaan, kuten entinen esimieheni sanoi. Koin alusta asti, että mulla on munaa enemmän kuin kenelläkään muulla on.

Mua ei ole juurikaan haitannut se, että kävin ja käyn neuvolassa yksin koska saan olla sielläkin omaitseni, ylpeänä raskaudestani. En ole myöskään kokenut ultrassa käymistä yhtä kertaa lukuun ottamatta surullisena kokemuksena koska olen saanut nähdä ruudussa, jotain mikä on mun. Olen saanut raskauteen liittyvillä käynneillä tuntea tulevani kohdatuksi ja kuulluksi. Musta tuntuu, että olen jokaisella raskauteen liittyvällä käynnillä ollut eniten läsnä, kiinnostunut ja odottavainen verrattuna koululaisten neuvolakäynteihin. Tuntuu, että tällä kolmannella kierroksella olen halunnut ottaa kaikesta ilon irti.

Hyviä puolia ja huonoja puolia.

Yksin odottamisen hyviä puolia on se, että saan ihan itse päättää pojan nimen sekä sukunimen eikä mun tarvitse siitä neuvotella. Lisäksi saan ostaa tälle beibille just sitä mitä haluan, pukea hänelle mitä tahdon ja kasvattaa hänet omalla tavallani. Vaikka olen hänestä yksin vastuussa, niin olen yksin vastuussa ylpeänä. On ihan tajuttoman suuri rikkaus kantaa sisällä jotain arvokasta ja haurasta, josta olet vastuussa jo ensimmäisistä viikoista saakka. Mietin nyt jo, että onko beibille varmasti kaikkea ja mahdollisimman hyvää. Käytyäni niin aineettoman kuin aineellisen listan läpi, totean, että tälle tulokkaalle on vain parasta luvassa. Tämä pieni on saanut alusta asti yhdeltä vanhemmalta rakkautta kahden vanhemman edestä.

Hyviä puolia ja kokemuksia tässä odotuksessa on ollut todella paljon mutta myönnän ja olen kirjoittanut, että on tähän mahtunut huonojakin hetkiä. Raskauden varrelle on mahtunut päiviä, jolloin vituttaa, hetkiä, jolloin itkettää ja jaksoja, jolloin maailma romahtaa. En salaa sitä, etteikö tämän odotuksen aikana henkinen jaksaminen olisi ollut koetuksella. Totta kai se on ollut! Sanomattakin on selvää, että kun ero ja raskaus isketään samassa hetkessä pöytään, niin johan siinä vahvempaakin hirvittää.

Mutta eniten tähän odotukseen on mahtunut itsevarmuutta, lämpöä, rakkautta, ylpeyttä ja kiitollisuutta. Raskaaksi tuleminen ei koskaan ole itsestään selvää ja koen olevani etuoikeutettu, kun saan pian kolmannen lapsen.

raskaus on lähentänyt.

He keiden kanssa olen lähentynyt tämän raskauden aikana, ovat olleet mulle suurin tukijoukko ikinä. Olen saanut heidän kanssaan käydä raskauden tunne myrskyjä läpi ja saanut jakaa heidän kanssaan tulevan jännityksien liittyen tulevaan synnytykseen.Tämän lisäksi koen, että mulla on tällä hetkellä enemmän ihmisiä ympärillä kuin koskaan ennen.

Olen saanut soittaa jokaisesta neuvolakäynnistä äidilleni ja kirjoittanut jokaisen ultraääni kokemuksen meidän perheen whatsappi ryhmään. Tässä raskaudessa olen kokenut, että jokainen läheinen on kuunnellut, tukenut ja auttanut enemmän kuin olisin voinut toivoa. Ei ole yhtä päivää eikä todellakaan edes yhtä viikkoa kun joku ei jollain tasolla puhuisi raskaudestani tai siihen liittyvästä asiasta. Etenkin nyt kun synnytys lähenee, niin beibi on kovasti puheenaiheena meidän läheisten kesken.

On rikkaus myös beibille, että häntä odottaa isovanhemmat, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa hänen eteensä ja rakastamaan häntä kuuhun sekä takaisin. Häntä odottaa eno, täti ja kummit, jotka ovat valmiita turvaamaan pienen polun ja olemaan hänen elämässään läsnä, tärkeinä ja turvallisina aikuisina.

Häntä odottaa kourallinen mun ystäviä, joiden luokse hän on aina tervetullut ja joiden keskellä hän saa tuntea kuuluvansa. Ja joiden kanssa hän pääsee kokemaan yhtä monia ja rikkaita kesäloma muistoja mitä koululaisetkin ovat päässeet kokemaan.

Häntä odottaa myös kaksi varsin ylpeää isosisarusta, jotka laskevat hänen syntymäänsä päiviä. Joka aamu he käyvät kalenterissa ja sanovat ”Enää X päivää, niin pikkuveli syntyy”. Pikkuveli kenen nimeen isommat saavat vaikuttaa ja jonka tiedän pääsevän kasvamaan rakastavien sisarusten suojiin.

Loppu silaus.

Koen olevani etuoikeutettu, kun saan syliini, jotain arvokasta. Rakkaus omaa lastaan kohtaan on jotain suurta ja voimasta, ja sen edelle ei tule mikään muu. Tätä odotusta on jäljellä muutama hetki, ja rehellisesti sanottuna jo odotan sitä päivää, kun raskaus on takana ja pääsen tutustumaan poikaani. Kolmanteen lapseeni. Häneen, kenen vuoksi teen kaikkeni ja vähän enemmän. Odotan todella paljon sitä, että raskaana oleminen olisi taputeltu ja saisin aloittaa uuden arjen. Arjen, jossa voin seistä selkäsuorana, onnellisena kolmen lapsen äitinä.

Ei enää kauaa h-hetkeen ja siihen etten ole enää raskaana. Hän on kohta täällä. Tämän kuukauden aikana.

-Ida

 

Lue myös:

Kolmesta tulee neljä.

Meidän perhe on meidän perhe.

Hyvää loppuelämää.

Tukiverkosto apuna.

 

Seuraa matkaani:

Instagramissa.