Hae
Elämänmakuista matkaa

06:30

06:30

Enpä olisi vielä hetki sitten tiennyt, että 06:30 kellonaika saa meidän perheessä uuden merkityksen. Viime viikon torstaista asti olen joka aamu soittanut sairaalaan klo 06:30. Soitan aamuisin tuohon aikaan ja kysyn miten apinanpoikasen yö on mennyt.

Ennen soittoa olen herännyt klo 05:00 yön toiseen herätykseen. Pumpannut ja pussittanut maitoa noin 120ml per rinta. Laittaen maidon jääkaappiin odottamaan sitä hetkeä kun pääsen sairaalaan viemään maito kuorman. Klo 05:00 herätys on tuntunut monena aamuna varsin raskaalta, joten siihen aikaan on pakko ottaa puhelin käteen, pumppauksen ajaksi. Muuten ei meinaa silmät pysyä auki.

Voisin toki käydä kukonlaulun aikaa tapahtuneen pumppauksen jälkeen nukkumaan mutta en halua käydä vaan laitan aamukahvin valumaan, herättelen itseäni ja valmistelen itseäni apinanpoikasen yön kuulumisia varten.

Aamun ensimmäinen soiton jälkeen alkaa aamutouhut koululaisten kanssa. Aamun ensimmäinen soitto on itselleni tosi tärkeä soitto koska jännitän joka ilta miten yö tulee menemään. Tähän asti jokainen klo 06:30 tehtävä puhelu on tuonut mukanaan hyviä uutisia, onnen kyyneleitä. Kuten toi tänäkin aamuna.

Eilen aamulla, soittaessani sairaalaan, apinanpoikanen heräsi samaa aikaa. Sillä hetkellä liikutuin. Kahdesta syystä. Siitä, että masussa ollessaan hän heräsi aina samoin aikoihin kanssani mutta myös siitä, että hän heräsi ilman äidin vieressä oloa.

Tiedän, että jossain vaiheessa koittaa vielä se aamu kun voin herätä hänen vierestä. Tietäen keneltäkään kysymättä, että miten hänen yö on mennyt. Siihen saakka nukun yöni puhelimen äänien ollessa päällä, parin tunnin välein maitoa pumpaten ja aamuisin herätyskellon soittoon heräten.

Kello 06:30 merkitystä on jaksettava vielä hetki sillä tiedostan, että jokainen aamu jolloin soitan sairaalaan vie meitä loppupeleissä lähemmäs apinanpoikasen kotiutumista.

Kellonajalla on suuri merkitys mulle mutta sen vaan sanon, että illan viimeisimmän soiton jälkeen tulee aina itku. Itku siitä, että nukahdamme eri osoitteissa. Se on raskasta.

Vielä tulee kuitenkin se ilta jolloin itken onnesta ja siitä, että saan nukahtaa kaikkien kolmen lapsen ollessa kotona. Paikassa jossa heidän kuuluu olla.❤️

-Ida

Lue myös:

Apinanpoikanen.

Seuraa matkaani:

Instagramissa.