Hae
Elämänmakuista matkaa

Äidiltä apinanpoikaselle.

Kirje äidiltä apinanpoikaselle.

Synnyit kauniina kevät päivänä, samalla päivämäärällä kuin äitisi. Äidiltä kesti hetken tajuta se, että meidän päivämäärä on sama. Tulen aina muistamaan päivän koska se oli varsin omanlainen. Pelottava, epätietoinen ja yhtäkkiä tuleva. Sinä päivänä, kun synnyit, kiedoit heti minut pikkurillin ympärille. Siitäkin huolimatta, vaikka en heti nähnyt sinua niin tunsin suurta rakkautta sinua kohtaan. Tunsin heti sen kuuluisan kiintymyksen sinuun. Leijonanemomainen suojelu sinua kohtaan puhkesi esiin sillä samalla hetkellä, kun lähdit hoitajan sylissä juoksu jalkaa viereiseen saliin. Tulit nimittäin maailmaan napanuora kaulanympärillä, hiljaisena.

Seuraavat tunnit olivat epätietoista aikaa. En ollut nähnyt sinua kuin vilaukselta ja yhdestä mummisi kuvasta. Iltaan saakka odotin näkeväni sinut. Siihen saakka tiesin vain sen missä osastolla olet ja sen, että olet hengissä. En muuta. En sitä, että millainen tapaus olet enkä sitä, että millaisessa tuen tarpeessa olisit.

Sain

vastauksia voinnistasi kun klo 18.00 pääsin luoksesi, pyörätuolissa. Sillä hetkellä, kun nousin pyörätuolista seisomaan ja näin sinut, niin äidiltä pääsi suuri itku. Se tunne siitä, että makasit täysin avuttomana ja hauraana oli ihan kamala. Kuulin, että keuhkoissasi on paljon nestettä ja tulet tarvitsemaan hengitystukea koska synnyit keskeneräisenä. Mikä kuulostaa ihan käsittämättömältä sillä sinun oli pakko syntyä, jotta pääsisit varmasti turvallisesti ja hengissä maailmaan. Mutta siltin olisit vielä tarvinnut aikaa kasvaa, jotta olisit ollut kypsä tähän maailmaan.

Ennenaikaisen syntymäsi vuoksi makasit kaikkien letkujen ja johtojen kanssa omassa menopelissäsi. Tietämättä mitä ympärillä tapahtuu. Kun katsoin sinua, sydäntäni raastoi. Tuntui pahalta nähdä sinut avuttomana ja hauraana. Elämää harjoittelevana pienenä apinanpoikasena. Näytit levolliselta, vaikka tunsit kipua. Nukuit rauhallisena, vaikka sinut oli kytketty, jos minkälaiseen johtoon ja koneeseen.

Mietit varmaan tulevaisuudessa, että mistä kutsumanimesi tulee ja sehän tulee siitä, kun näin sinut ensimmäisen kerran kuvasta, niin sanoin mummille ”Näytät ihan apinalta”. Siitä hetkestä alkaen olet ollut äidin sinnikäs apinanpoikanen.

Matkallasi

on koettu ensimmäisen kuuden vuorokauden aikana eteenpäin menemistä mutta myös taaksepäin menemistä. Jokainen tunti oli erilainen ja jokainen käynti luonasi toi mukanaan uusia uutisia voinnistasi. Välillä olit tarvinnut lisähappea edellistuntia enemmän, toisinaan olit saanut apnea kohtauksen mutta oli myös hetkiä, jolloin kymmenmillin maitomäärä pysyi sisälläsi. Itkin joka kerta nähdessäni sinut ja poistuessani luotasi mutta itkin myös, kun olit 3 vuorokauden ikäinen ja sain sinut ensimmäisen kerran syliin! Se tunne oli ihana ja kun sain istua sinä sylissäni, tunnin ajan, koin suurta ylpeyttä sinun sitkeydestäsi. Pääsit syliini koska kolmessa vuorokaudessa hapen tarve oli 45 % mikä tuntui sillä hetkellä voitolta!

Siitä päivästä asti alkoi meidän jokapäiväinen, tunnin mittainen kenguruhoito, jonne pääsemiseksi meni 15 minuuttia sillä mukanasi kulki monenlaista johtoa koneineen. Minään päivänä syliini pääseminen ei ollut itsestään selvää ja siihen tarvittiin isomman tahon hyväksyntä. Aluksi, ensimmäisen viikon aikana, jokainen vaipan vaihto hetki tai näytteenotto tuokio oli sinulle raskasta kokemus.

Nukuit

ensimmäisen viikon aikana ympärivuorokauden enkä ollut nähnyt silmiäsi kuin kerran, vahingossa sinun avatessasi silmät. Muuten olit unelias ja nukuit unesta uneen. Nukuttuasi viikon ympärivuorokauden, tuli ilta, jolloin riuhtaisit happiletkut naamastasi irti ja tämän jälkeen hoitaja siirsi sinut happiviiksiin. Siitä alkoi sinun maraton matkasi kohti maalia. Sen matkan aikana olet ottanut isoja harppauksia eteenpäin ja kehittynyt huimaa vauhtia. Pian olet jopa saavuttanut syntymäpainosi!

Lääkäri sanoi eilen ”Aluksi hän todella sairas mutta nyt tahti on huikea alun kamppailuiden jälkeen”. Äiti on samaa mieltä. Vasta nyt uskallan toivoa saavani sinut toukokuun aikana kotiin. Vireystasosi on hyvää luokkaa ja jaksat tarkkailla ympärillesi vaipan vaihdon yhteydessä. Pyörit sillä hetkellä hoitoalustalla hurjasti ja asetut aloillesi, jos lasken kätesi rintakehäsi päälle ja laitan oman käteni hetkeksi siihen. Silloin meinaat välillä jopa nukahtaa hoitoalustalle. Hetket, jolloin saan hoitaa sinua ovat äidillesi päivän parhaimpia hetkiä.

Myös

se tunne, kun olet rinnalleni ja nyrpistät nenääsi ensimmäisen maitotipan saatuasi, on mahtava. Nauran aina sinulle, kun nyrpistät nenääsi. Pienen nyrpyn jälkeen maito kelpaa sinulle hyvin. Ensimmäisenä imetyspäivänä otit maitoa 5 ml yhdellä aterialla ja nyt otat jopa 60ml. Aina et juo paljoa kerrallaan mutta onneksi meillä on käytössä nenämahaletku, josta ”juodessasi” äiti aina samalla silittää sinua. Sekin on sellainen meidän hetkemme.

Ruokailun lisäksi olet edistynyt hengityksen suhteen! Viimeisen viiden vuorokauden aikana olet tiputtanut päivittäistä hapentarvetta, jonka seurauksena olet saanut kahtena päivänä olla ilman viiksiä. Ensimmäisenä päivänä tunnin kerrallaan ja toisena päivänä kaksi tuntia kerrallaan. Mutta vaikka tämän viikon edistyminen on osoittanut sen, että jokainen päivä on edellistä parempi, niin siitä huolimatta en uskalla vielä huokaista helpotuksesta. Tiedän nimittäin sen, että kun pääset kotiin, niin sinun toipumisesi jatkuu yhä. Et toivu yhdessä yössä etkä edes yhdessä viikossa. Kotiin päästyämme meillä on edessä lukuisia neuvola ja sairaalaa käyntejä, joiden tarkoitus on turvata hyvä kasvusi ja kehityksesi.

Jos

kaikki menee hyvin, niin kesällä kun sisaruksesi pääsevät kesälomalle, niin me voimme poistua koko perheenä ovesta ulos yhteiselle kesäloma tekemiselle. Sitä ennen vietämme aikaa kanssasi pienessä kuplassa, joka on sinun turvaksesi. Pienessä kuplassa viettäminen ei haittaa äitisi sillä saan rauhassa tutustua sinuun ja luoda meidän näköistämme arkea rytmeineen.

Kun katsoin sinua eilen ja katson päivittäin, niin ihailin kauneuttasi. Voisin vain katsella sinua ja levollisuuttasi silloin kun nukut. Syödessäsi voisin vain tuijottaa sinua ja naureskella ilmeille mitä teet kasvoillasi. Äidistä tuntuu siltä, että meillä on edessä paras matka ikinä. Saadessani sinut turvallisesti tähän maailmaan tuli tunne, että kuulut minulle ja olet minun. Synnyttyäsi tuntui siltä, että nyt meidän perheemme on tässä. Meillä on hyvä näin ja pienestä koostasi huolimatta täytit suuren, puuttuvan aukon sydämessäni.

Apinanpoikanen, äiti rakastaa sinua kuuhun ja takaisin. Kiitos, että teit minusta kolmen lapsen äidin ja näytit kuinka unelmat voivat toteutua. Olet täydellinen, äidin pieni sisupussi.

-Ida

 

Lue myös:

Kirje pojalleni.

Kirje tyttärelle.

Seuraa myös:

Instagramissa.