Hae
Elämänmakuista matkaa

Milloin viimeksi? – haaste

Blogeissa on kiertänyt hauskoja kysymyksiä otsikolla MILLOIN VIIMEKSI ? Niinpä tartuin tuumasta toimeen ja totesin, että haaste vastaanotettu ja kopioin kysymykset, joihin ajattelin nyt vastata! Kivaa vaihtelua ja sellaisesta aivot narikkaan tekemistä. 😉

  1. Karjuit?

En nyt sanoisi, että karjun mutta ääntä korota ja tätä tapahtuu joka viikko. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Jos joudun korottamaan ääntä, niin se tapahtuu silloin kun koululaisten korvat ovat tippuneet matkalle ja he eivät kuule normaalia puhetta 😀 Siinä kohdin kun ääneni kantautuu naapuriin, niin kuulen koululaisten suusta lauseen ”Äiti miks sun pitää aina huutaa?”… Koska normaali puhe ei tule perille asti 😀

  1. Ajoit autoa?

Vuonna 2010. Jätin tyhmänä kakkosvaiheen ajamatta ja olen sitä siitä hetkestä asti katunut, MUTTA mulla on aivan järkyttävä pelko auton ratissa. Siis se on jotain ihan hirveetä! Silloin kun mulla oli kortti niin en uskaltanut ajaa yksin, radio ei saanut olla päällä, liikennevalot olivat ihan kamalat, stögäsin auton harvasen hetki ja jos piti pysähtyä valoihin, niin tuntui että kakkaan housuun. Ai kauhistus hiki nousee jo pelkästä ajatuksesta pintaan. Tästä syystä jätin kortin kesken. Meinaan tosin, jos sen ajaisi uudestaan koska se helpottaisi arkeani kun palaan mammalomalta töihin/koulun tms. Olen meinannut jo kolmisen vuotta, joten saa nähdä koska uskallan. ?

  1. Halasit ei-perheenjäsentä ajattelematta, onko se turvallista?

Halaan ystäviä miettimättä, onko se turvallista mutta sain myös Jorvissa halauksen yhdeltä hoitajalta. Tänään halasin meidän perheenkummia samalla kun kiitin häntä yllätyksistä mitä apina sai.

  1. Urheilit?

Jos tässä tarkoitetaan muuta kuin kävelyä, niin urheilin viimeksi ennen raskautta (kehon omalla painolla treenaamista, juoksemista ja kuntosalilla käyntiä) ja jestas mulla on sitä ikävä!! Odotan, että saisin käytyä jälkitarkastuksessa, niin voisin kenties alkaa hiljalleen siirtymään lempi harrastuksen pariin.

  1. Olit pelokas?

Silloin kun apinanpoikanen syntyi, niin pelkäsin, että menetän hänet.

  1. Itkit?

Itken varmaan joka toinen päivä ellen jopa joka toinen hetki! Hahah! Mutta siis olen itkenyt viimeksi viikonloppuna. Olen todella herkkä ja saatan itkeä leffan aikana, kaupassa, keskustelun aikana, imettäessä- you name it, i got it!

  1. Söit vaan herkkuja lounaaksi?

Vuonna 2016-2018 oli ajanjakso, jolloin korvasin ruuan herkuilla ja saatoin syödä päivässä ehkä yhden aterian. Loput olivat herkkuja ja päivässä meni monta tölkkiä batterya. Onneksi olen päässyt niistä ajoista eroon. Niiden aikojen kuvat ovat myös aika surullista katseltavaa koska niissä näkyy sen hetkisen ruokailu tottumukset mutta myös sen hetkinen elämäntilanne.

  1. Sheivasit?

Kainalot tällä viikolla. Niitä sheivaan kaikista usein, olkaa hyvät tiedosta mutta muuten sheivaan ihan tilanteen mukaan. Nyt kesä kautena enemmän koska pidän sileistä sääristä, täydellisestä brunasta ja shortseista! Se on aika hottia! Jokainen tottakai itse päättää sheivaako vai ei, eikä sitä voi kukaan muu sanelle. Tekee kummin vaan niin se ei ole toiselta pois eikä nostata itseään jalustalle. MÄ pidän henkilökohtaisesti ITSESTÄNI enemmän jos ajelen villahousut pois ja annan brunan päästä oikeuksiin. MUTTA teen sen vain oman itseni vuoksi enkä kenenkään muun vuoksi. Ja jos mies ei tykkäisi mun jaloistani kun niihin on päässyt kasvamaan siilinen tuntuma, niin oven löytää äkkiä 😉

  1. Olit kateellinen jollekin toiselle?

On tästä varmaan tosi kauan aikaa, että olisin ollut aidosti kateellinen jollekkin. Ihailen toki monia ihmisiä ja mietin, että oispa mullakin! hahh! Mutta en ole sillä tavalla ”ilkeästi” kateellinen.

  1. Olet sijoittanut rahaa osakkeisiin tai rahastoon?

En koskaan.

  1. Olit yksin kotona yön?

Ennen raskautta olin yön yksin kotona, kun koululaiset olivat isällään mutta sittemmin olen ollut yöt kotona vauvan kanssa. Joka ainakin vielä tuntuu siltä, että olisin yksin. ?

  1. Sait olla yksin?

Kun kävin kolme viikkoa sitten ripsihuollossa ilman lapsia.

  1. Nauroit niin, että meinasi pissat tulla housuun?

Nauran tosi usein niin! Mutta ehkä mieleenpainuvin kerta oli silloin, kun raskaana ollessa lähdin moikkaamaan ystävääni hänen töihinsä. Siellä nauroimme aivan kippurassa! En tiedä muistaako ystäväni tätä hetkeä mutta silloin siellä kävi huoltomies ja siitä saimme ystäväni kanssa aikamoiset jutut aikaan.

  1. Valvoit aamulla kello neljään?

Syyskuun alussa, ennen plussatestiä kun olin illanvietossa rakkaan ystäväni kanssa.

  1. Olet bailannut aamuun asti?

Samaisena syyskuisena päivänä. Se ilta oli ikimuistoinen ilta.

  1. Teit jotain mitä et ikinä uskonut tekeväsi?

Pidin 2021 syyskuussa testitikkuun piirtyneen vauvan. Yhden viikonlopun ajan mietin, että teenkö abortin ja jatkan epätasaista elämää mutta luojan kiitos mä tein toisin! Vaikka olin aina toivonut kolmatta lasta, niin vain sen pienen hetken kyseenalaistin unelmani. Sen viikonlopun jälkeen en ole miettinyt päätöstäni kahdesti. Se viikonloppu oli elämäni käännekohta ja raskaustestin positiivinen tulos oli pelastukseni.

  1. Rukoilit?

En varsinaisesti rukoile mutta sanomme joka ilta rukouksen. Olemme lasten kanssa sanoneet tämän jo vaippaikäisestä saakka.

  1. Kävit Alkossa?

Jouluna kun hain lahjapulloja.

  1. Kävit ulkomailla?

2020 helmikuussa kävimme Virossa, jossa kävimme ennen koronaa joka lomakausi. Pääsisikö kohta taas laivalle?

  1. Kävit järvessä uimassa?

No siis mähän en osaa uida! Joten mun tapauksessa kastautuminen lasketaan esimerkiksi talviturkin pois heittämiseksi. Olen myös tosi tarkka siitä, että millaisessa järvessä itseäni kastan.

  1. Söit ulkona ravintolassa?

Pikaruokalaa ei oteta laskuihin mukaan, joten viimeksi söin ravintolassa raskausviikolla 8 kun lähdin äidin ja isäpuolen kanssa syömään. Se oli ihana ilta ja juuri ennen sitä iltaa oli kertonut vanhemmilleni raskaudesta.

  1. Maistoit itsellesi uutta ruokaa?

Enpäs muista! Mulla on ärtyneensuolen oireyhtymä, joten uusien ruokien maistelu ei ihan heti hotsita.

  1. Kiroilit?

Joka päivä eli viimeksi tänään. 😉

  1. Olit humalassa/kännissä?

Syyskuussa 2020, ennen positiivista raskaustestiä.

  1. Leikkasit kynnet?

Vissiin pari päivää sitten?

  1. Turhauduit?

Eilen kun jouduin sanomaan toiselle lapsista, joka asiasta joku viiskyttuhatta kertaa! Se oli varsin turhauttavaa ja hermosuonet katkesi harvasen hetki..

  1. Juoksit Cooperin testin?

Vissiin ylä-asteella?

  1. Luit Raamattua?

Vuonna 2013 tyttäreni ristiäisissä.

  1. Nukuit yön yli?

Taisin nukkua yön yli alkuraskauden aikoihin. Silloin nukuin kuin tukki! Sittemmin olen nukkunut yöni katkonaisesti. Niin raskausvaivojen vuoksi kuin nyt sen vuoksi, että herään imettämään kerran – kaksi yössä. Lisäksi en osaa iltaisin käydä ajoissa nukkumaan vaan koululaisten nukahdettua otan hetken aikaa itselleni.

  1. Mietit omia arvojasi?

Mietin omia arvoja pitkin kevättä ollessani Vaikuttajamedian koulutuksessa. Mietin arvoja myös silloin kun kävelen ulkona lasten kanssa. Musta oikeastaan tuntuu, että raskauden aikana ja vauvan synnyttyä omien arvojen pohtiminen on noussut enemmän ja vähemmän esille.

  1. Teit hutiostoksen?

Luulin tilaavani pojalle pukinkonttiin hänen ikäisensä maailmankartta palapelin. Sen sijaan huomasin, että palapeli oli tarkoitettu 3+ vuotiaille. Tämä tapahtui muistaakseni helmikuussa.

  1. Puhuit englantia?

Pari viikkoa sitten woltin kuskille.

  1. Olit rohkea?

En osaa sanoa. Mikä mitataan rohkeudeksi? Onko rohkeutta se, että kasvatan lapsia yksin vai onko rohkeutta se, että menen kesällä linnanmäellä laitteisiin? Rohkeutta on monenlaista ja mä sanoisin, että olen rohkea jatkuvasti. Teen asioita mihin en olisi ennen kyennyt kuten grillaan kaasugrillillä. Uskallan jopa tuoda mielipiteitäni esille ja olla oma itseni. En anna muiden määrittää itseäni, enää. Olen rohkeasti minä ja se on paljon se!

  1. Sanoit ”minä rakastan sinua”?

Tänään, koululaisille heidän lähtiessä kouluun.

  1. Maksoit laskun?

Viime viikolla. Maksan laskuja ripotellen pitkin kuukautta ja laskujen suhteen kaukana järjestelmällisyydestä.

  1. Lahjoitit hyväntekeväisyyteen?

Enpäs muista.

  1. Koit olevasi hyvä äiti?

Kaikesta päänaukomisesta huolimatta koen päivittäin olevani hyvä äiti. Totta kai on tilanteita, joista voisin suoriutua paremmin mutta pidän siltin itseäni hyvänä äitinä. Tässä on kuitenkin aikamoinen paletti pyöritettävänä ja ihan ookoosti sen pyörittäminen sujuu ?

  1. Ajattelit onnistuneesi?

Päivittäin huomaan ajatelleeni onnistuneeni jossain. Aina näin ei ole ollut ja tähänkin olen opetellut. Tämä taito on vahvistunut raskauden aikana ja sen jälkeen. Pyrin kääntämään epäonnistumisen voitoksi ja nähdä siinä jotain hyvää.

  1. Ostit itsellesi jotain ihanaa?

Ostan tosi harvoin itselleni mitään ja viimeisemmästä oikeasti ihanasta ostoksesta on aikaa. Ostan lapsille kuukausittain ihania juttuja mutta itselleni ostin viime syksynä tosi ihanat kengät silloisesta työpaikastani. Toki olen sen jälkeen ostanut peruspaitoja tms tylsiä juttuja mutta en mitään oikeasti kivaa ja ihanaa. Ehkä pitäisi useammin hemmotella myös itseäni koska pidän kivoista asioista ja kauniista vaatteista sekä kengistä mutta monesti se menee sillein, et ostan lapsille kaikkea ja vähän enemmän. Mutta sivuutan omat ihanat jutut.

  1. Häpesit jotain sellaista, jota joutuu oikeasti käsittelemään?

En mä oikein osaa hävetä. Pitäiskö osata?

41.Oli sun menkat?

Elokuussa 2020.

42.On tullut verta nenästä?

Ei varmaan ikinä! 😀

43.Myönsit olleesi väärässä?

Silloin jos on tarvetta, niin myönnän olevani väärässä koska mulle sen myöntäminen ei ole vaikeaa. Tosin olen harvoin väärässä.. ?

  1. Harrastit seksiä?

Abouttiarallaa seitsemän kuukautta sitten. Herranisä sentään! Yksi ystävä kehoitti lataamaan Tinderin, esitin etten kuule hänen ehdotustaan. En jaksa alkaa swaippailemaan erilaisia kikkeleitä saatika että jaksaisin nähdä vaivaa tavatakseni tuntemattomia miehiä. Hohhoijaa! Pitäisikö siis napata lähipiiristä joku mies? 😀 No ei vaiskaan! Lisäksi en nyt tähän elämäntilanteeseen ihan ketä tahansa miekkosta ottaisi JOTEN olen vaikka vielä seuraavat seitsemän kuukautta harrastamatta seksiä ellei SE OIKEA tule sitä ennen kamelin selässä oven taakseni ja hurmaa mut ihan 6-0.

  1. Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta?

Annoin lastenvalvojalla ollessani positiivista palautetta siitä miten hän kohtasi mut. Annan todella mielelläni positiivista palautetta jos koen siihen aihetta. Oli se sitten tuota tai palvelu. Positiivisen palautteen antaminen tuo kuulijalle todella paljon.

  1. Pyysit apua ystävältä?

Viime viikon keskiviikkona kun oli apinan neuvola, pyysin ystävääni heittämään meidän sinne.

  1. Pyysit anteeksi?

Eilen koululaiselta kun paloi käpy hänen kanssaan tai oikeastaan meillä kummallakin paloi käpy toistemme kanssa.

  1. Suutuit puolisollesi?

On ihan hirveen hieno juttu, että ei ole puolisoa niin voin suuttua ainoastaan omalle peilikuvalle. Tosin se on hirmu tylsää!

  1. Nolasit itsesi?

En itseasiassa muista! Harvoin nolostun tekemisistäni 😀

  1. Tunsit pakahtuvasi onnesta?

Apinanpoikasen synnyttyä ja seuraavan kerran silloin kun sain kantaa hänet kotiin.

Haastan sut mukaan miettimään, että milloin viimeksi sä tunsit pakahtuvan onnesta?

-Ida

Lue myös:

Kesäloman toivelista.

Seuraa matkaamme:

Instagramissa.

 

Viikkokatsaus – Korona-ajan oivallus.

Niin hujahti taas yksi viikko eteenpäin. Tällä viikolla viikonloppu alkoi paljon paremmin kuin edeltävänä viikkona, jolloin sain tuntea olevani sylkykuppi. Tämän viikon perjantaina sain tuntea jotain ihan muuta. Sain huomata mikä on korona-ajan ainut hyvä oivallus. Se on ihmissuhteiden uuteen arvoon nouseminen. Sillä hetkellä, kun meille tärkeät sukulaiset soittivat perjantaina videopuhelun liian pitkien kilometrien takaa, olin onnellinen. Onnellinen siitä, että lapseni olivat niin iloisia nähdessään pikkuserkkunsa. Vallitsevan maailman tilanteen vuoksi emme ole nähneet sitten vuoden 2019. Näin kun sen kirjoittaa ylös, niin meinaa tulla itku. Aika rientää liian nopeasti. Onneksi on nykyajan teknologia, joka mahdollistaa läsnä olemisen myös etänä.

Jos tämä maailman tilanne

jotain on opettanut, niin sen, että näkemisen määrä ei kerro ihmisen tärkeyttä. Korona-ajan hyvä oivallus on ollut se, että olen oppinut vielä enemmän arvostamaan sosiaalisia suhteita. Tämä arvostus pätee hyvin erilaisiin sosiaalisiin suhteisiin. Heti ensimmäisenä tulee mieleen ystävyyssuhteet ja sukulaissuhteet. Mulla on hyvin pieni lähipiiri, keitä näen todella usein ja sitten on heitä, keitä näen harvoin, kilometreistä riippumatta. Tämä ei kuitenkaan määritä ihmissuhteen arvokkuutta. Se, näenkö ystäväni kerran kuussa vai kerran vuodessa ei määritä ystävyyssuhteen tärkeyttä. Päinvastoin. Mulle korona-ajan tilanne nostanut ihmissuhteiden tärkeyden uuteen arvoon.

Osaan enemmän arvostaa yhteydenpitämistä ja olen jopa aktiivisempi siinä nyt kuin ennen koronaa koska tällä hetkellä teknologian välityksellä yhteydenpitäminen on ensisijainen kontakti. Niin lähellä asuvaan ystävään kuin kaukana asuvaan sukulaiseen. Tuntui, että ennen pidin jopa itsestään selvänä sitä, että saatoin lähteä extempore moikkaamaan ystävää hänen töihin. Nyt puolestaan tätä(kin) tapaamista pitää suunnitella ihan hirmuisesti ja miettiä, että millaisena ajankohtana se olisi okei ja turvallista.

Vähentyneistä kontakteista

huolimatta koen olevani ihmisuhde arvoltani yhtä tärkeä nyt kuin silloin, milloin nähtiin harvakseen. Mielestäni näkemisessä määrä ei korvaa laatua. Itseasiassa sitä saattaa jopa eri tavalla panostaa kohtaamiseen, kun se ei ole enää itsestään selvä. Kuinka ihana onkaan pitkän ajan jälkeen kohdata tärkeä ihminen ja oivaltaa miten arvokas hän on. Sitä osaa ehkä jopa arvostaa ihmissuhteita eri lailla, kun pitää välillä taukoa. Mä ainakin huomaan, että arvostan entistä enemmän, kun saan vähän hajurakoa. Korona-ajan maailmantilanteen vuoksi hajurakoa tulee otettua pakon edestä mutta en väitä, etteikö myös normaalina aikana hajurako tulisi tarpeen. Ainakin mulle tulee välillä kiintiö täyteen sosiaalisia suhteita.

Se on nimittäin sellainen juttu, että rakkainkin ihminen voi alkaa ottaa aivoon, jos hänen kanssaan viettää 24/7 aikaa. Huomaan välillä sen, että voi tulla mitta täyteen, jos olen esimerkiksi tauotta lasten kanssa tai näen samoja henkilöitä päivästä toiseen. Sitä alkaa kaipaa hieman etäisyyttä ja samalla hetken omaa tilaa. Ilman etäisyyttä ei osaa kaivata ja ilman etäisyyttä sitä pitää toista itsestään selvänä. Etäisyyden jälkeen huomaan jälleen ihmissuhteen tärkeyden. On se mikä tahansa ihmissuhde.

Joten jos

pitäisi nimetä yksi korona-ajan hyvä oivallus. Sanoisin, että se olisi ihmissuhteiden uudelleen arvottaminen. Miten odotankaan normaalia elämää, jossa saisin tavata koska huvittaa ja halata koska tahansa. Oi niitä aikoja on ikävä mutta näinhän se on. Välillä elämässä pitää luopua jostain saadakseen jotain uutta tilalle. Niin kuin luovuttiin edelliskesän uima-altaasta ja saatiin tilalle trampoliini. Aina se luopuminen ei ole tunnu hyvältä mutta hetken asiaa tarkasteltua sen voi alkaa näkemään hyvänä. Enkä nyt sano, että korona olisi hyvä juttu! Ei todellakaan ja jos saisin yhden toiveen, poistaisin koronan maailmasta. MUTTA tässäkin asiassa voi yrittää nähdä hyvän puolen ja mulle se on juurikin tämä ihmissuhteiden uudelleen arvottaminen. Kukaan ympärillä olevani ei ole itsestään selvä henkilö vaan jokainen on varsin merkityksellinen ihminen ja heidän arvonsa on noussut uuteen nousuun kun he eivät ole niin sanotusti koko ajan saatavilla.

Monesti sitä siinä vaiheessa kun jotain menettää, tajuaa mitä on menettänyt. Joskus sen voi korjata mutta aina näin ei ole ja silloin paluu entiseen on liian myöhäistä. Vähän kuin korona. Kenties tämän olisi voinut korjata aikaisemmin tai kenties ei. Sitä on ehkä turha jossittella vaan sen sijaan sitä voi yrittää kääntää menetyksen voitoksi. Näin mä olen viime aikoina monessa asiassa tehnyt.

Myös uima-altaan kohdalla. Sen sijaan, että kaipailisin edellis kesänä ilahduttanut uima-allasta, joka toi mukanaan ylimääräistä työtä jatkuvan putsaamisen ja valvonnan vuoksi. Voin huojentunein mielin katsella trampoliinia, joka ei vaadi läheskään yhtä paljon kuin uima-allas ja jonka olemassa olosta tuoma ilo on stressitöntä.

-Ida

 

Lue myös:

Viikkokatsaus.

Viikkokatsaus – mulla on munaa.

Seuraa matkaamme:

Instagramissa.