Hae
Elämänmakuista matkaa

Apinanpoikasen yö kotona.

Joku saattaa miettiä miten meidän ensimmäinen yö kotona meni ja joku on jo kerinnyt tätä kysymään. Joten ajattelin kertoa ihan postauksen muodossa, että miten meidän ja apinanpoikasen ensimmäinen yö kotona meni. Yli kaksi viikkoa vanha mutta alle kolme viikkoa vanha. 18 vuorokauden iässä apinanpoikanen pääsi vihdoin kotiin. Tämä päivä oli kauan odotettu päivä, jonka toteutumisesta en saanut turhia toiveita. Mutta kaksi vuorokautta ennen kotiutumista kuulin vihdoin iloisia uutisia apinanpoikasen kotiutumisesta. Vihdoin se päivä koitti. Vihdoin sain kaikki kolme lastani saman katon alle. Eilinen päivä oli tunteikas päivä, kaikilla meistä. Niin koululaisilla kuin allekirjoittaneella. Koettiin itkua ja naurua, haettiin paikkaamme kotona ja oltiin onnellisia.

Koululaiset olivat odottaneet tätä päivää todella kovasti ja kotiin päästyäni, tuore isosisko istui vauvansängyn vieressä loppu päivän. Piipahtaen välillä toisaalla, kunnes jälleen palasi pikkuveljen viereen. Sisko on tässä, ei mitään hätää. Hän hoki useasti vauvalle. Jakamisen vaikeuttakin koettiin sillä onhan vauva kahden taloudessa oleva sisaruksen pikkuveli, jota kumpikin haluaisi hoitaa. Siitä hieman kilpailtiin, toisen vuoroa yritettiin lahjomalla lunastaa itselleen ja tarkasti pidettiin huoli vuorosta saada vauva syliin. Jokainen määrä laskettiin. Illalla kumpikin toivotti vauvalle hyvät yöt, aamulla kumpikin toivotti huomenet.

Tiedän alkuhuuman olevan katoavaista sorttia mutta jestas on ihana nähdä koululaisissa onni pikkuveljestä. 18 vuorokautta he odottivat pikkuveljen kotiin tulemista ja vihdoin saivat hänet kotiin. Tämän johdosta herkuteltiin pullalla, he kuvailivat pikkuveljeä vuorollaan ja toinen soitteli pitkin maita ja mantuja veljen kotiutumisen johdosta.

Miten äidillä meni?

Tunteikkaan vähä unisesti. Jännitin ensimmäistä yötä niin paljon, että heräilin tunnin välein herätyskelloon tarkistaakseni vauvan vointia. Jokaisella kerralla apinanpoikanen voi hyvin ja levollisesti, kuten on tähän asti öisin voinut. Hänen upeiden unenlahjojen vuoksi yöt ja päivät menee nukkuessa kolmen-neljän tunnin jaksoja. Jaksojen jälkeen on vaipanvaihtoa ja maitotankkausta, josta on hyvä siirtyä takaisin unille. Olen käsittämättömän kiitollinen hänen rytmikkyydestä, joka sopii luonteelleni varsin mainiosti.. 😉

Eilinen päivä piti luonnollisesti sisällään tunteita helpotuksesta onnellisuuteen. Nyt me ollaan kaikki kotona enkä meinaa sitä oikein käsittää sillä matka tähän hetkeen asti on ollut varsin erilainen. Kaikkien kolmen lapsen kotona oleminen tuntuu luonnolliselta ja siltä, että oltaisi aina oltu näin. Minä ja kolme lasta sekä vauvasta hämmästynyt kissanpentu. Tämä kokonaisuus tuntuu hyvältä ja oikealta. Siltä, että näin on tarkoitettu olla.

Kaiken kaikkiaan meidän ensimmäinen yö perheenä meni paremmin kuin osasin odottaa. Tuleva yö tulee olemaan edellistä erilaisempi sillä koululaiset lähtevät isälleen ja mä jään apinanpoikasen kanssa kahdestaan kotiin. Seki on jännää ja erilaista. Uutta ja ihanaa.<3

Hyvää viikonloppua vauvakuplasta!<3

-Ida

 

Lue myös:

Vauva syntyy.

Apinanpoikanen.

Seuraa matkaamme:

Instagramissa.