RDS kaupanpäällisillä.
RDS-tauti
diagnoosi tuli heti syntymäpäivän kunniaksi. Samaan hetkeen apinanpoikaselle muodostui ilmarinta ja epäiltiin munuaisten vajaatoimintaa. Diagnoosien ohella päivittäin joku ultrasi keuhkoja sekä aivoja ja otti kahdesti päivässä labroja. Näiden ohella apinanpoikasta lääkittiin kipujen vuoksi ja toivottiin parasta, parempaa seuraavaa tuntia ja parempaa seuraavaa päivää. Toivottiin ettei RDS:n kaveriksi löydettäisi aivoista vaurioita.
Pahemminkin olisi voinut käydä. RDS-taudista kuitenkin toipuu. Tiedän. Apinanpoikanen olisi voinut pahimmillaan syntyä tavalla mitä kukaan vanhempi ei haluaisi kokea. Sen sijaan hän syntyi hengissä mutta kaupanpäällisillä.
Askel askeleelta apinanpoikanen pääsi kaupanpäällisistä eroon. Ensiksi hävisi ilmarinta, sitten todettiin munuaisten olevan kunnossa, tämän jälkeen jatkui työ RDS-tautia vastaan. Se työ tuntui hitaalta. Sen aikana apinanpoikanen määritteli itse tahdin ja mun oli vain odotettava. Välillä hänen hapentarpeensa oli 70 % ja välillä ”vain” 50 %. Samalla koettiin yksi pitkäkestoinen apnea kohtaus.
Hiljalleen
alkoi toivo näkymään ja näyttämään siltä, että selvittiin suuremmilta vaurioilta. Lisähapen tarve alkoi vähentymään, nasaalin jäi pois ja tilalle tuli happiviikset. Hapensaannin prosentit pienenivät huoneilman tasolle ja niin happiviiksistä päästiin eroon. Seuraavaksi oli vielä toiseksi viimeinen kaupanpäällinen, josta olisi toivottavaa päästä eroon – nenämahaletku. Siitä luopuminen sujui ongelmitta koska alusta saakka rintamaidolla kasvanut apinanpoikanen sai painoa hienosti rinnasta ja pumpattua maitoa pullosta juoden. Joten kahden viikon iässä voitiin luopua nenämahaletkusta. Tuli päivä, jolloin luovuttiin viimeisestä kaupanpäällisistä ja se oli koneesta, joka kertoi tärkeitä lukuja. Sitä konetta ei enää tarvittu sillä koitti odotettu kotiinlähdön aika.
Kotiinlähdön hetkellä alkoi meidän elämämme rajoituksien kanssa. Puhtaat paperit saanut apinanpoikanen pääsi kotiutumaan sairaalasta terveenä mutta infektio herkkänä. Saimme hyvin tarkat ohjeet infektion välttämiseksi ja hyvin tarkan kuvan mitä voisi käydä, mikäli apinanpoikanen saisi pöpön.
Elämme
nyt hetken omien rajoituksien kanssa, joihin on sopeuduttava apinanpoikasen parhaaksi. Tällä hetkellä meillä on julkinen liikenne toistaiseksi kiellettyjen listalla mikä tuo hieman haasteita autottoman elämään. Mutta toistaiseksi olemme saaneet hyvin autokyytiä mm. neuvolaan sekä kauppaan. Mikäli näin ei olisi, niin meillä on iloksemme oikeus Kela-taksiin.
Kaupassa käynti pitää ajoittaa hiljaiseen aikaan ja vaunujen suuaukko tulee suojata vaunuverholla ja pitää kiinni kaupassa asioinnin ajan. Vaikka rajoitan kaupassa käymisen hiljaiseen aikaan, niin käyn siellä todella harvoin. Mikä onnistuu koska tilaan kuukauden isot ostokset kotiinkuljetuksella.
Em. lisäksi myös vierailu on rajoitettu todella minimiin ja tällä hetkellä meillä käy yksi uusi vieras kerran viikossa eikä meillä saa käydä päivittäin. Apinanpoikanen on nähnyt isovanhemmat ja kummit viimeisen kuukauden aikana ja heitäkin rajoitetusti, kerran viikossa. Vierailusta tullaan ihmismassoihin, josta johtuen haaveeni vauvan mukaan ottamisesta kesäloman riennoille on hieman kariutunut koska esimerkiksi Linnamäen tungokseen ei ole suotavaa altistaa apinaa.
Toistaiseksi elämme varsin pienessä kuplassa ja esimerkiksi koululaisten kaverit eivät saa tulla meille. Emme myöskään käy muilla kylässä ja pidän huolen maskin käytöstä sekä extra hyvää huolta käsihygieniasta.
Vielä
tulee kuitenkin se päivä, jolloin voimme mennä viipottaa pitkin kyliä ja kutsua ihmisiä vaikka päivittäin kylään! Mutta toistaiseksi pitää tyytyä tähän vaiheeseen ja mukauttaa tapoja sen mukaisesti. Tämä on kuitenkin hyvin pieni vaihe meidän perheen elämässä ja sellainen vaihe mikä auttaa apinanpoikasta kasvamaan vielä vahvemmaksi.
Oikeastaan
jos saan sanoa, niin olen nauttinut tästä pakollisesta kuplasta. Olen todella sosiaalinen ja kaipaan ihmisiä ympärilleni mutta ehkä voin myöntää sen, että tämä on tehnyt mullekin hyvää. Toki pää meinaa välillä hajota yksinäisyyteen kotona mutta toisaalta musta on ihana, että saan ihan rauhassa totutella meidän uuteen arkeen. Kerran viikossa tuleva vierailija on ihan kiva spesiaali hetki, josta otan kaiken irti. 😉
Vielä olisi ihan super paljon ihmisiä keitä haluaisin tavata apinanpoikasen kanssa ja kenelle haluaisin esitellä mun pienen mutta tiedän, että jokainen ymmärtää miksi jarrutellaan kyläilyn suhteen.
Onneksi on puhelin, jonka avulla saan edes pienesti tuntea pitäväni sosiaalisesta nälästäni kiinni.
Ihanaa viikonloppua! Mä aion ottaa ilon irti viikonlopusta, jonka vietän yksin apinanpoikasen kanssa.❤️
-Ida
Lue myös:
Seuraa matkaamme: