Hae
Elämänmakuista matkaa

Viikkokatsaus – mulla on munaa.

Katsoessani

itseäni peilistä näen siellä äidin ja naisen, joka on kulkenut aikamoisen polun. Mikäli tekisin elämästäni kirjan, niin joku voisi miettiä lukemisen jälkeen, kuinka mulla pysyy vielä pää kasassa. No kerrottakoot sen, että kokemuksien vahvistamana sen saa pysymään. Sitä oikein hämmästyn välillä, että miten mulla on niin paljon munaa vaikken mieheksi syntynytkään. Mutta niin se vaan on, että sukupuoli ei määritä sitä, miten henkisesti ja fyysisesti vahva olet. Sen voi määrittää vain itse. Olen koko viikonlopun miettinyt, että kirjoitanko asiasta vai en. Olen tätäkin tekstiä pyyhkinyt pois ja kirjoittanut uudestaan vain pyyhkiäkseni jälleen pois. En oikein tiedä miten asian ilmaisisin koska olen tällä viikolla hetkellisesti horjahtanut lukiessani, jotain mitä en silmilleni ansaitsisi.

Luin todella ruman tekstin, jonka jälkeen itkin. Kävin monet kokemukset läpi, koin monet menetyksen pelot, koin epävarmuutta ja surua. Kysyin kysymyksiä päässäni, kyseenalaistin tähän saakka olleen matkan ja mietin, että miksi mun saappaiden on pistetty kulkemaan varsin mutkaista tietä, jossa sataa paskaa niskaan? Sen ruman tekstin jälkeen kilautin kaverille ja sain kokemukset käännettyä oppimatkaksi. Kilautin toisellekin huomatakseni kuinka pelolle ei saa antaa valtaa. Kolmannen kilautuksen kohdalla suru kääntyi nauruksi, kuten aina. Hoksasin keskusteluiden jälkeen, että mulla on munaa eikä mua hevillä horjuteta.

Jokaisen puhelun kohdalla huomasin miten hyvin asiani ovat. Maailmassa on paljon pahaa ja surua, kateutta ja ilkeyttä, jota on helppo lietsoa ja jonka on helppo antaa vaikuttaa omaan mieleen. Pelolla ja pahalla saa helposti valtaa mutta pelkoa ja pahaa vastaan voi myös taistella. Kaikissa saduissa paha saa aina palkkansa ja siihen uskon. Tämän osoitti myös Gossip girlin jakso, jossa Chuckin isä sai palkkansa pahuudesta ja Chuck pääsi vihdoin vihille Blairin kanssa. Hekin taistelivat oman taistelunsa pahaa vastaan kunnes voittivat mutta jakso osoitti se, että hyvyys voittaa aina. Ennemmin tai myöhemmin.

Tämän

viikon viikkokatkaukseen nostan esille myös yhden viikon tärkeimmistä asioista, joka koskettaa koko perhettä – keskustelutaidot. Tällä viikolla olen hoksannut sen, kuinka keskustellessa on helppo ajautua hyökkäävälle kannalle ja tuoda mielipidettä esille negatiivisella sävyllä. Tämä tapa helposti siirtyy arjen jokaiseen hetkeen, kulkeutuen mukana aamusta iltaan milloin missäkin arjen askareen rinnalla. Keskustelutaitojen opetteleminen on mielestäni varsin tärkeä oppi, joka lähtee jo lapsuudenkodista liikkeelle. Se tapa miten lapsuudenkodissa on opetettu puhumaan tai on puhuttu, kulkeutuu herkästi aikuisiällä mukana ja sen muuttaminen sopivammaksi vaatii myös aikuiselta työtä. Ei ole helppoa muuttaa opittua tapaa. Siispä haluan opettaa lapsilleni, että se tapa millä puhuu kertoo sen, miten asiat tulee sujumaan. Jos aina puhuu negatiivisella sävyllä ja ikävällä tyylillä, niin silloin tavoitetta ei saa. On eri asia sanoa toiselle, `anna muki` kuin pyytää `ojentaisitko mukin`.

Kannustan myös usein miettimään miltä kuulijasta puhetapa saattaa tuntua ja joskus myös muokkaamme yhdessä lauseen sopivammaksi. Tämä on tärkeä opetus niin lapsille kuin itselleni. Olen sanonut lapsille, että hekin saavat huomauttaa, mikäli äiti ilmaisee asian heidän korviinsa negatiivisella tavalla. Enkä väitä, että aina pitäisi muistaa hattaran punaisella tavalla keskustella ja joskus saa mennä päreet mutta sellainen yleinen sävyntaso on hyvä muistaa. Se on nimittäin sellainen juttu, että hymy , jonka annan palaa aina luoksesi.

-Ida

ps. Sen voin kertoa, että huolimatta siitä miten paljon kannustan, ohjaan ja näytän esimerkkiä, niin havahdun välillä seisovani toisenlaisen lopputuloksen keskellä ja sekin on ihan okei.

 

Lue myös:

Viikkokatsaus.

Seuraa matkaamme:

Instagramissa.