Hae
Elämänmakuista matkaa

Tapaus apinanpoikanen.

Millainen tapaus apinanpoikanen on?

Katsoessani nuorimmaista, toista poikaani, näen hänellä upean pehmeät ja tummat hiukset. Näen hänellä ihanan suuret silmät, joissa on kaunis väri. Hänen kauniin värisiä silmiä miettiessä pohdin, että mikä mahtaa olla hänen silmiensä lopullinen väri. Saako apinanpoikanen kenties mun ruskeat silmät tummien piirteiden kaveriksi vai poikkeaako hän isoveljestään, ja saa tummien piirteiden kaveriksi siniset silmät. Siniset silmät kuten hänen isosiskolla on. Apinanpoikasen tummia piirteitä katsoessa ei ole epäillystäkään siitä, että onko hän tullut äitiinsä. Olen aina ollut ylpeä tummista piirteistäni ja ihosta, joka ei ole vaaleimmasta päästä sekä silmistä, jotka periytyi vanhemmalle pojalleni. Siispä katsoessani nuorempaa poikaani, katson häntä varsin ylpeänä. Hän on niin mun lapseni. Ripauksella omaansa personaallista ulkonäköänsä.

Sanon päivittäin apinanpoikaselle kuinka kaunis hän on ja tuntiessani hänen pehmeät hiukset poskeani vasten, sydämeni pakahtuu onnesta. Onnesta siitä, että saan pitää häntä sylissäni ja kuulien hänen tuhinan ja tuntien hänen lämmön rintakehääni vasten.

Tuhina

mikä hänestä lähtee on ihanan kuuloista ja välillä jopa katoavaista ääntä. Josta johtuen saatan silloin tällöin tarkistaa hänen hengityksensä, kuunnellen ja tunnustellen. Tätä voisi kutsua hysteriaksi mutta kutsutaan sitä suojeluksi. Tämä suojelun halu on sellainen mistä en irti päästä ja mikä seuraa mukanani aina. Kuunnellessani apinanpoikasen tuhinaa, saatan pysähtyä katsomaan häntä ja kiittämään siitä, että hän on tässä. Terveenä ja turvassa. Katsoessani häntä kiitän myös unenlahjoista mitkä hänellä on.

Unenlahjat

ovat niin upeat ja unenmäärä huima! Apinanpoikanen on sellainen tapaus nukkumisen suhteen, että saan olla iloinen siitä ettei hän ole saanut äitinsä unenlahjoja, joissa ei olisi kummoisesti kehumista. Hän nukkuu noin 2,5-4h mittaisia pätkiä, joiden jälkeen hän herää vaipanvaihtoon ja syömään. Päivisin apinanpoikanen syö lähes kaiken rinnasta koska on rinnalla ollessa suhteellisen virkeä mutta öisin hän syö suurimman osan äidinmaidosta pullosta. Hänen mahtavat unenlahjat mahdollistavat mulle sen, että saan päivisin omaa aikaa ja iltapäivisin pystyn esimerkiksi viettämään aikaa koululaisten kanssa tai tehdä ruuan rauhassa.

Apinanpoikasen

luonteeseen kuuluu rauhallisuus ja jos vauvaa voisi sanoa helpoksi, niin kutsuisin apinaa helpoksi vauvaksi. Toisaalta miksi ei voisi? Koen kuitenkin aika helpoksi tämän vauva-arjen tai sanoisin, että vauvakuplan. Apinanpoikanen nukkuu, kakkaa ja syö sekä välillä katselee hetken ympärilleen kunnes suorittaa taas saman kaavan – nukkuu, kakkaa ja syö. En voisi muunlaista vauvaa tai vauvakuplassa olemista toivoa kuin tämän minkä olen saanut. Jaksan koko ajan hämmästellä ja olla kiitollinen siitä, että hän on onnellinen tarkkailija, joka katsellaan hakee tuttujen äänien suunnan.

Äänien lähteenä

on välillä isosisko, jonka mielestä pikkuveli on tylsä vauva. Ymmärrän sen aivan täysin koska vauvan tuloon asetettiin aika suuria odotuksia, joten totta kai se harmittaa kun 3370 grammainen pikkuveli ei muuta tee kuin nuku. Tylsyydestä huolimatta hän saa välillä isosiskon pötköttämään vierelleen tai isoveljen pitämään sylissä.

Ne hetket kun jompikumpi isommista on vauvan seurana, ovat ihania hetkiä. Niinä hetkinä tiedän, että tylsä vauva on heille todella rakas eikä aikaakaan kun tylsästä vauvasta tulee menevä vilperi. Silloin uskon, että sisaruussuhde lähtee hitsautumaan uudenlaiseksi ja kenties jopa tiiviimmäksi.

Siihen saakka vietämme mun mielestä helppoa ja sisarusten mielestä tylsää elämää vauva kuplassa, jossa vauva herää vain kerran-kaksi yössä.❤️

-Ida

Lue myös:

Sitten kun vauva syntyy..

Seuraa matkaamme:

Instagramissa.