Hae
Elämänmakuista matkaa

Kauden viimeinen koulupäivä.

Tänään on kevätkauden

viimeinen koulupäivä, joka kummallakin on varsin rennon puoleinen. Muistan itsekin lapsuudestani sen, miten sitä odotti kevään viimeisintä kouluviikkoa koska silloin ei ollut lukujärjestyksen mukaista opetusta eikä pitkiä päivä. Kuten ei ole myöskään omilla koululaisillani. Tällä viikolla kummallakin on ollut retkiä, Unicef-kävely sekä lukutunteja että rennompaa olemista. Vailla kirjoja. Kirjat on voitu jo jättää kouluun ja osan on saanut jopa tuoda kotiin omakseen. Kirjojen lisäksi ekaluokkalainen toi eilen repullisen piirustuksia ja vesipullollisen kiviä. Kyllä, hän oli kerännyt tyhjään vesipulloon kiviä metsäretkeltä koska metsästä kerätyt kivet ovat ihan erilaisia kuin kotipihan kivet.

Viimeinen kokonainen koulupäivä on tänään vain kolmen tunnin mittainen, joka toiselta jää väliin äänen käheyden vuoksi mutta toinen sen sijaan pääsee viimeiselle päivälle, jonne ei tarvitse ottaa edes reppua mukaan. Aika kiva! Viimeinen koulupäivä tarkoittaa sitä, että huomenna on todistusten jako. Lapsia jännittää se, että millaiset todistukset he tuovat kotiin vaikka olen aina sanonut, että todistuksen numeroilla ei ole mitään väliä. Mutta kyllähän sen jokainen tietää, että on sillä itselleen väliä, että millainen paperi kädessä sitä tulee kotiin.

Olen yhdessä koululaisten

isän kanssa joka kevät palkinnut lapset menestyksekkäästä kouluvuodesta pienellä rahasummalla. Viime vuonna kumpikin käytti saamansa rahan kesälomalla ja uskon, että näin käy tänäkin vuonna. Emme anna rahaa sen perusteella, että millaisilla arvosanoilla tullaan kotiin vaan meille vanhemmille summa on sama, arvosanoista viis. Lasten tasaisen hyvät kokeet tosin puhuvat sen puolesta, että todistuksen sisällöstä ei tarvitsisi lasten turhaan jännittää.

Muistan itse aina peruskouluni päättötodistuksen, joka hipomalla oli kuuden keskiarvolla oleva valkoinen paperi, jossa oli rivi puoliteholla saatuja numeroita. Onnekseni siihen(kin) aikaan pääsi kymppiluokalle, jossa keskiarvo nousi lähemmäs ysiä. Pieni pelastus tulevaan jatko-opiskelua varten. Toivon, että omien lasten koulumenetys ja mielenkiinto jatkuisi yhtä hyvänä mitä se on nämä muutamat kouluvuodet olleet. Vaikka tiedostan totta kai sen, että teinivuosina notkahdukset saattavat kuulua asiaan.

Huomisen todistusten

jaon kunniaksi olemme käyneet ostamassa uudet vaatteet päättäjäisiin. Tämä tapa juurtaa lapsuudestani, jossa äiti osti jokaiseen joulujuhlaan sekä kevätjuhlaan meille uudet vaatteet. Samaa perinnettä olen itsekin harrastanut lapsillani aina päiväkoti-iästä saakka. Mielestäni se on aika kiva tapa ja koululaiset ovat siihen jo oppineet, ja osaavat pyytää uusia vaatteita esimerkiksi päättäjäisten lähestyessä.

Asukokonaisuuteen kuuluu vaatteiden lisäksi kengät, joista toisen lähdemme tänään koulun jälkeen ostamaan sillä mattimyöhäisenä mulla on opettajien kiitos lahjat myös ostamatta. Viime vuonna keskimmäinen vei eskarin aikuisille saviruukut, jotka hän oli itse maalannut ja istuttanut siihen mansikat. Tänä vuonna keksimme jotain muuta kummankin opettajalle. Tämä on myös tapa mikä tulee omasta lapsuudestani, jossa opettajalle vietiin lahjat jouluisin ja keväisin, kauden viimeisenä päivänä. Pieni kiitos heille tehdystä työstään.

Huomisesta päivästä alkaa lasten kesäloma ja sen alkua juhlistamme grillaten pienellä mutta tärkeällä ja rakkaalla porukalla. Siitä hetkestä meidän kesäloma starttaa ja voidaan alkaa vaihtaa lomamoodi päälle.<3

Millaisia perinteitä teillä liittyy koulunvuoden päätökseen?

-Ida

 

Lue myös:

Kesäloman toivelista.

Seuraa matkaamme:

Instagramissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *