Hae
Elämänmakuista matkaa

Elämänmakuisen matkan esittelytekstin avaus.

Blogin esittelytekstin löydät oikeasta sivupalkista, kuvan alapuolella. Tekstikenttä on kuitenkin rajallinen ja sanaseppona haluaisin kirjoittaa enemmänkin mutta olen yrittänyt tiivistää blogini esittelytekstin lyhyeksi. Mutta pitäen sen ennen kaikkea mun näköisenä. Saadakseni vielä selkeämmin tuotua esittelytekstin ajatusta esille sain ajatuksen, että avaan tekstin syvemmin.

Esittelytekstin mukaan Olen 31-vuotias äiti.

Heinäkuussa täytän 32-vuotta ja hassusti muuten mainitsen iän jälkeen aina äitiyden. Mutta sitähän olen, äiti. Ikääni voisin analysoida enemmänkin mutta sanottakoot sen, että olen mielestäni aika nuorekas äiti. Osaan heittäytyä, pelleillä ja tarpeen vaatiessa olla tosikko. 😉 Iästäni haluan sanoa sen, että välillä mietin, että pitäisikö sitä tässä iässä olla saavuttanut enemmän? Välillä vertaan muita ikäisiäni äitejä itseeni ja näen paljon sellaista mitä mulla ei ole. Useammalla on vakaa parisuhde, asuntolaina ja yksi tai kaksi lasta, farmari ja joku karvainen eläin. Joskus mietin, että en mahdu sellaiseen perus ikäiseni äidin muottiin. Toisaalta ei tarvitse mahtua ja poikkean aika paljon sellaisesta normista, jota yhteiskunnassa nostetaan esille. Vai kuinka moneen paikkaan olette nähneet, että esimerkiksi yhdelle aikuisella ja parille lapselle tarjotaan kimppa alea?

Olen kahdelle alakoululaiselle yhteishuoltaja, ja huhtikuussa 2021 syntyneelle yksinhuoltaja.

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu. Olen kahta eri äitiyden titteliä kantava koska koululaisten isästä erosin kuusi vuotta sitten ja huhtikuisen biologiasta raskausviikolla 7+5, sillä hetkellä kun sydämen syke löytyi. Ihan ei ole mennyt putkeen parisuhteeni mutta jos jotain hyvää niistä on jäänyt käteen, niin kolme lasta.<3

Äitinä olen itseäni suurennuslasin alla pitävä äiti, joka yrittää tasapainoilla kahdesta eri tittelistä varustetusta äitiydestä.

Olen itseni pahin arvostelija. Kyseenalaistan äitiyttä koko ajan. Haluaisin olla enemmän, parempi ja antavampi. Jos korotan ääntä, näen hetken päästä somessa leppoisia neuvoja lasten kasvatuksesta. Jos meillä on ryppyiset vaatteet, näen somessa kuvan sileistä vaatteista. Vertailen itseäni äitinä toisiin todella paljon ja vaikka pidän itseäni hyvänä äitinä, niin haluaisin aina olla himpun verran parempi, joka saralla. Lisäksi koen olevani jatkuvasti suurennuslasin alaisuudessa.

Millaista on olla kahdelle lapselle yhteishuoltaja ja yhdelle lapselle yksinhuoltaja?

Tästä ajattelin tehdä oman postauksen, että millaista on olla kahdella eri tittelillä varustettu äiti. Tämä nimittäin puhututtaa itseäni paljon mutta nousee myös esille erilaisissa asian yhteyksissä. Esimerkiksi neuvolassa asia nousee jossain muodossa esille, aina. Näiden kysymyksien äärellä tuon elämänmakuisesti esille arkea sellaisenaan kuin se on – välillä ääntä korotetaan ja toisinaan painitaan yhdessä. Arki. Sitä haluan näyttää. Arkea kaikkinensa. En siisti kuvia someen sopiviksi enkä sano jos meillä ollaan huudettu koko päivä, että olipas ihana päivä. Ei. Niin instassa kuin blogissa meidän arkemme näyttää sellaiselta kuin se on. Meidän arkemme näyttää aidolta ja samaistuttavalta, ainakin näin toivon sen näyttävän.

Äitiyden lisäksi olen myös nainen, joka haaveilee prinssistä kamelin selässä samalla, kun julistan olevani vahva ja itsenäinen nainen.

Prinssi kamelilla. Salainen toiveeni mutta tuomittu ajatus. Tuossahan siis oli yksi mies kenestä olin kiinnostunut. Emme nähneet kuin kerran mutta hän vei jalat altani. Sillä hetkellä mulla oli kuitenkin hetkellisesti vielä asiat kesken toisaalla. Mutta tämä mies, joka vei jalat altani, ei vienyt niitä samalla tavalla, kun joku mies on ennen vienyt. En hypännyt pilvilinnaan. Sen sijaan mulle tuli turvallinen olo. Hänen viesteistänsä, äänestä ja läsnäolosta. Jopa siitä, kun hän toivotti hyvät yöt, tunsin hyvää fiilistä. Se ainut kerta kun istuimme kahvin äärellä, kahdestaan, mulla oli tunne, että voin olla oma itseni ja se fiilis oli aika hyvä.

Millaista on olla kolmen lapsen äiti ja sinkku?

Sellaista, että näillä mennään loppuun saakka. Vaikka haaveilen prinssistä kamelin selässä, niin en kuitenkaan järjellä ajateltuna siihen usko, että saisin enää parisuhdetta missä kelpaisin tämmöisenä kuin olen. Sanottakoot näin, että musta on kiva olla kolmen lapsen äiti ja sinkku. Ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa lapsen kasvatuksesta tai kuulla koko ajan tekevänsä väärin. Sellainen asetelma missä toinen kuvittelee olevansa parempi aikuinen, on aika raskasta ja sen kokeneena, olen kiitollinen tästä hetkestä, jossa saan olla yksin lasteni kanssa.

Onko Se Oikea jossain olemassa?

Jokaiselle on se oikea olemassa mutta välillä se oikea saattaa olla piilossa.

Elämänmakuisella matkalla nostan asioita esille ja pohdin niitä avoimesti, ja rohkeasti. Etsin vastauksia ja tuon ajatuksiani ruudulle. En pelkää sanoa asioita ääneen mutta pidän myös pilkkeen silmäkulmassa.

Top kympin luetuimmissa on yksi todella luettu teksti ja se on otsikolla isä voi evätä lapselta isän `. Kympin parhaimmistossa on myös muita tekstejä, joissa jaan rehellisesti tuntemuksiani ja ajatuksia. Koen, että se on aika terapeuttista. Pidän pilkeen silmäkulmassa ja tuon kirjoituksiini värikkyyttä. Herättelen ehkä lukijoita ajattelemaan ja saatan toisinaan sohaista muurahaispesään mutta tärkeintä mulle jokaisessa postauksessa on se, että voin seistä sanojeni takana ja kertoa asiani esimerkiksi työpaikka haastattelussa.

Tervetuloa mukaan elämänmakuiselle matkalle!

Matka, josta ei puutu elämä, avoimuus ja rehellisyys ja suoruus.

-Ida

Lue myös:

Raskaana oleminen ilman miestä.

Seuraa matkaamme:

Instagramissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *