Hae
Elämänmakuista matkaa

Vauvakuplassa on hyvä olla.

Vieläkin. Yhä näin kahden kuukauden mittaisen matkan aikana voin todeta, että vauvakuplassa on hyvä olla. Hyvin nukkuva, kerran yössä heräävä apinanpoikanen on kerännyt täysimetyksellä painoa 3885 g (2520) ja pituutta 53,2cm (46), kahdessa kuukaudessa. Melko hienosti syövä apina syö päivisin vaihtelevin välein. Riippuneen päivästä, että syökö hän neljän tunnin välein vaiko tiheämmin. On päiviä, jolloin häntä pitää havahduttaa syömään ja on päiviä, jolloin hän voisi syödä syömistään. Mikä ehkä parhainta, hän ei tarvitse syömiseen enää pulloa kaveriksi vaan hän jaksaa juoda kaiken tarvitseman maidon rinnalla ollen. Siinä missä vielä muutama viikko sitten hän joi osan äidinmaitoa pullosta ja osan rinnasta. Näin se ikä tekee tehtävänsä ja apinanpoikanen on vahvistunut.

Syö hän tunnin tai neljän tunnin välein, niin hän on niiden välissä aina yhtä aurinkoisuutta. Isoveli ja isosisko kasasivat pikkuveljelleen leikkimaton, jossa hän tyytyväisenä katselee lelujaan samalla kun liikkuu satunnaisesti akselinsa ympäri. Niin kirkkaat lelut houkuttelevat katselemaan ja pyörimään. Tai no ei sen lelun tarvitse olla kirkas. Riittää, että kissa sujahtaa ohitse, niin apinanpoikanen seuraa katseellaan. Hän myös hakee tuttujen äänien lähteitä tarkkaavaisesti ja luo upeasti katsekontaktia.

Aurinkoisuuden

ohella on ihana tankata läheisyyttä ja sitähän meidän kodissamme riittää kaikille. Sylejä on enemmän kuin tarpeeksi ja pienenkin inahduksen seuraamuksena apina saa siskon tai veljen luokseen. Siskon syli on näyttää olevan apinan mielestä best ja siihen on turvallista välillä torkahtaa ja mukava rauhoittua. Veikka puolestaan taitaa varsin hyvin leluilla viihdyttämisen ja voin vaan todeta, että apinalla on yhden miehen sirkus kotona. Hän jos kuka saa kaiken huomion ja täydellä sydämellä. On apina sitten äidin, siskon, veikan taikka isovanhempien läheisyydessä, niin hymy irtoaa varsin herkästi. On aika koskettavaa katsoa omaa, pientä vauvaa, joka vilpittömästi luo katseen ja hymyilee.

Aika tuntuu rientävän ihan hirmuista vauhtia ja voisin hetkeksi pysäyttää ajan. Nauttiakseni tästä viimeisestä vauva-ajasta pikkaisen pidempää koska tässä vauvakuplassa on hyvä olla. Rakastan katsella vauvaa, pitää häntä sylissä ja nuuhkia. Hän on niin kaunis ja täydellinen yksilö. Ihailen apinan upeita piirteitä, kauniin suuria silmiä, tummia hiuksia ja mahtavia ilmeitä. Hän on upea. Hän on täydellinen.

Parin viikon

päästä apinanpoikanen saa nimen läheisten läsnä ollessa. Hän tulee saamaan näköisensä nimen, joka sopii hänelle täydellisesti. Odotan sitä juhlapäivää todella kovasti ja siihen juhlapäivään kiteytyy prioriteettini. Lapset, perhe ja ystävät. Läsnä oleminen, hauskan pitäminen ja yhdessä olo. Kaikkea tätä saman katon alla, apinanpoikanen keskipisteenä. Hän ei vielä nyt sitä oivalla mutta jestas, että hänellä on paljon ihmisiä turvaamassa elämänmittaista polkua.

Hän saa kasvaa arvoistensa ihmisten ympärillä, jotka ovat hänen arvoisiaan ja joiden keskellä hänen on hyvä, turvallinen olo.❤️

-Ida

 

PS. Instagramin feedin päivittäminen ei onnistu sillä puhelimeni on rikki, joten tästä syystä vain blogi päivittyy tasaiseen tahtiin. Pahoittelen tilannetta ja tilanteen korjaanuttua eli jahka kun saan uuden puhelimen, niin insta päivittyy taas tuttuun tapaan, päivittäin.

Lue myös:

Vanhemman ei aina tarvitse jaksaa.

Vähä ruutuinen kaupunki juhannus.

Seuraa meitä:

Instagramissa.