Hae
Elämänmakuista matkaa

Viikkokatsaus – mitä kuuluu tänään?

Tänään tulin ihan nopsasti ja vähimmäissanaisesti kertomaan mitä kuuluu, sillä apinanpoikanen nukkuu vaunuissaan, kissa on ulvomatta ja takapihalle paistaa aurinko sekä koululaiset ovat isällään. Joten sanomattakin on selvää, että minne haluan kohta päästä. Omalle takapihalle syömään jäätelöä ja nauttimaan hetkeksi siitä, kuinka kukaan ei kaipaa, hetkeen. Tämä viikko on mennyt lapsiluvulla 1/3 eikä se ole tänä viikkona tuntunut yhtään kevyemmältä kuin lapsiluku 2/3. Heti ensi alkuun kerron, ettei vika ole vauvassa sillä yhden heräämisen taktiikalla nukkuva vauvani tarjoaa mahdollisuudet hyviin yöuniin. Sen sijaan huomaan, että oma mieli on kymmenen askelta edellä ja tällä hetkellä jo ristiäispäivässä. Sinne on vielä viikko mutta olen jo juhlapäivässä. Sormeni on näppäimistöllä ja jalkani jo oven raossa, sellainen fiilis on nyt. Ennen juhlia on pienen suuri to do – lista, joka tulisi purkaa ennen h-hetkeä.

Maanantaina tulee käydä kaupoilla hakemassa viime hetken juttuja.

Tiistaina tapaan papin.

Keskiviikkona tulisi hakea kauppakassi tilaus Prismasta ja pestä pyykit.

Torstaina on ripsihuollon ja suihkurusketuksen aika.

Perjantaina saatamme lähteä Linnanmäelle.

Lauantaina on aamusta iltaan saakka touhuttava järjestelyiden parissa.

Sunnuntaina on itse h-hetki.

 

Kuten

huomaa, niin tehtävää piisaa ja näinä aikoina omanmielen oleminen askeleen edellä, korostuu. Muutenkin olen todella huono pysähtymään, istumaan alas ja olemaan. Joten tämmöisenä touhukkaan jakson aikana se korostuu entisestään. Oman mielen oleminen kymmenen askelta edellä, on toisinaan hieman raskas ominaisuus. Huomaan, että vaikka istuisin alas, niin olen mielessäni touhuamassa asioita koska en osaa mielellisesti levätä, mikäli asiat eivät ole mallillaan ja kuten niiden toivoisin olevan. Tämä on aikamoista henkistä taistelua toisinaan koska pystyn mielellisesti levähtämään vasta kun asiat ovat tasapainossa ja tehtävälista tehtynä. Mielellinen lepääminen ei ole helppoa eikä tapahdu sormia napsauttamalla ja se ominaisuuden omistaminen on aika työlästä. Vaikka pystyn pysähtymään hetkeksi, pitää vauvaa sylissä ja olla vaan aloillani, niin mieleni ei siihen suurimmaksi osaksi pysty.

Sisäinen

rauhani on erilaista kuin ulospäin näkyvä rauha. Ulospäin saatan näyttää varsin seesteiseltä tapaukselta mutta sisältä päin päässäni sinkoilee asioita, tehtäviä ja ajatuksia puolelta toiselle. Välillä saatan havahtua siihen, että ajattelen esimerkiksi useita postausideoita samalla hetkellä taikka istun uimarannalla lasten kanssa, ja mielellisesti olen viikonlopun tulevassa tekemisessä. Rakastan aurigonottamista mutta istuessani alas, tunnen turhautuneisuutta. Sillä hetkellä kun istahdan alas, tulee tunne että pitäisi olla jotain tekemässä ja saatan keskeyttää auringonottamisen parikin kertaa. Saatan pystyä istumaan auringossa hetken, tekemättä mitään, jos mulla on siinä vaikka ystävä istuttamassa mua mutta jos olen yksin? Niin olen jo mielellisesti tekemässä kaikkea muuta kuin ottamassa aurinkoa.

Pysähtyminen, mielellisesti, ei ole vahvuuteni enkä tiedä koska mulla olisi aikaa opetella sitä? Kerran-kaksi kokeilin meditaatiota aamuisin ja sinä aikana en pystynyt yhtään pysähtymään siihen hetkeen ja keskittymään hetkessä olemiseen. Niinpä koin mielellisen pysähtymisen opettelun aikaa vieväksi ja jopa vaikeaksi.

Haluaisinko osata pysähtyä mielellisesti? Kyllä mutta ennenkuin mulla on aikaa sitä opetella, istun auringossa ajatukseni huomisessa kauppareissun kulussa.

 

-Ida

Lue myös:

Vanhemman ei tarvitse aina jaksaa.

Vauvakuplassa on hyvä olla.

Ristiäiset häämöttää.

Seuraa meitä:

Instagramissa.