Isyys ansaitaan.
Maailmassa on monenlaisia titteleitä ja maailmassa kaikki asiat on pitänyt nimetä jollain sanalla. Yksi niistä on isä, josta puhuessa voidaan käyttää sanoja isi, iskä, faija ja isyys. Noin muutama kutsumanimi esimerkkinä. Eri lähteiden mukaan isyydestä puhuttaessa puhutaan miehestä, joka lapsen miespuolinen vanhempi. Isä, isyys, mitä siitä tulee mieleen? Mielikuvallisesti mulle tulee mieleen hahmo, joka rakastaa lapsiaan ja tekee kaikkensa heidän eteen. Titteliä isyys kantaessa omaa lehmän hermot, kuskaa harrastuksiin ja on läsnä. Muun muassa näitä ominaisuuksia mielestäni on isällä, joka suoriutuu isyydestä mallikelpoisesti. (Em. ominaisuuksia kantaa moni tuntemani isä enkä lähde heitä erikseen tämän postauksen muodossa nimeämään.). Hakiessani unsplash-sivustolla dad hakusanalla kuvia, eteeni tuli toinen toistaan koskettavampia kuvia isästä lastensa kanssa. Ne kuvat kertoivat kuvina sen mitä kerron sanoina. Kuvat kertovat sen ehkä kauniimmin ja näyttävät mitä ajan takaa.
Puhuttaessa isänä henkilöstä, joka ei syystä tai toisesta ota vastuuta lapsestaan, korjaisin isän eri muotoja kantavan pestin sanalla biologia. Ei isä eikä isi vaan biologia. Henkilö, joka saa isyydestä hylätyn, ei mielestäni ansaitse kantaa isän titteliä vaan titteliä biologia. Vaikka kirjoitin joskus postauksen siitä kuinka isä voi evätä lapselta isän, niin koen että biologia voi sen tehdä. Ei hän joka ansaitsee kantaa yhteyskunnan määrittämää, arvokasta titteliä. Isällä, joka huolehtii lapsistaan tai lapsestaan, on tunteet ja sydän, karhumainen syli lapsilleen. Pelkällä biologialla puolestaan ei ole isäisiä ominaisuuksia. Hän on yhteiskunnan määritelmän mukaisesti isä, iskä ja isi mutta ei hän titteliään kanna yhtä arvokkaasti kuten sitä kuuluisi kantaa.
Toisinaan on sillein, että
verettömällä suhteella varustettu lapsivanhempi suhde on tiiviimpi kuin verillinen suhde. Biologia ei nimittäin määritä suhteen lujuutta, rakkauden määrää taikka tittelin ansaitsemista. Henkilö, joka ei biologisesti olisi lapsen isä, voi kuitenkin kantaa titteliä itsellään – ansaitusti. Isyys on nimittäin pesti, joka ansaitaan. On sitten biologisesti sukua taikka ei-biologisesti. Isä – on titteli, jonka jokainen miespuolinen vanhempi saa automaattisesti lapsen synnyttyä mutta se on titteli, jonka eteen pitää tehdä töitä onnistuakseen. Se on pesti, josta voi pestä kätensä mutta se voi olla pesti, josta saa isänpäivää kortin. Se on pesti, jossa itse valitsee suuntansa toimia – joko tunnetaan kavereiden kesken tittelillä siittäjä taikka tittelillä isä. Isyys ansaitaan. Isäksi kasvetaan ja isyydestä pidetään kiinni.
Puhuttaessa esimerkiksi isyydentunnustamisesta, se ei aina meinaa sitä, että isyystunnustettaisiin rakkaudesta lasta kohtaan. Toisinaan se tunnustetaan niin sanotusti pakon edestä ja ainoastaan lasten edunmukaisesti. Mutta sitähän se valitettavasti on. Aikuisen on kannettava vastuu täysi-ikäsyyden astuessa voimaa, asiasta kuin asiasta. Tiedän, että järjellä ajateltuna on sula mahdottomuus erotella esimerkiksi isyydentunnus määritelmä kahdelle eri lokerolle mutta näin asiaa vain analysoiden tätä mietin.
Isyys on nimittäin pesti,
josta tiedän joidenkin saaneen hylsyn mutta tiedän monen saaneen kiitettävän paperit. On eräs mieshahmo, joka ei ole lapsen biologia vaan tullut mieshahmona lapsen elämään. Hän on heti alusta saakka ottanut lapsen omakseen, hoitanut ja kasvattanut rakkaudella, suojellut ja turvannut polun. Jopa paremmin, kun lapsen biologia on koskaan tehnyt. Samasta puusta veistäminen ei siis automaattisesti kerro lapsivanhempi suhteen onnistumisesta. Sitten tiedän biologian lähteitä, lukuisia sellaisia, jotka ovat lapsen siitettyä lähtenyt lapsen elämästä pois mutta siitä huolimatta heitä kutsutaan tittelillä isä. Siitäkin huolimatta, että ovat hylänneet lapsensa. Oma kohtaista kokemusta mulla on vaikka sun mistä mutta nostan esille sen, että elämässäni on muutamia isähahmoja, jotka ovat ansainneet isyyden.
Isä-tittelin voi saada kuka tahansa, verillinen tai ei. Sen voi myös menettää kuka tahansa verillinen tai veritön. On tästä paljon puhuttu lasten kanssa ja hekin ovat oivaltaneet sen, että aina biologia ei ole syy olla läheinen tai aina biologiattomuus ei ole este läheisen isä-lapsi-suhteen muodostumiselle. Veri on vettä sakeampaa, sanotaan mutta todellisuudessa se ei aina näin mene. Automaatisesti biologisesti määritelty isä-lapsi-suhde ei aina ole kestävä, laadukas taikka turvallinen. Joskus se voi olla aivan toisin.
Isyyden lisäksi
maailmassa on monia pestejä, jotka ansaitaan. Koen olevani etuoikeutettu kun olen esimerkiksi ansainnut monia ystävyyssuhteita. Mikään niistä ei ole ollut itsestäänselvyys vaan jokainen niistä on puolin ja toisin ansaittu. Kuin myös muutkin ihmissuhteet. Jokaisen ihmissuhteen eteen pitää tehdä töitä ja paikka toisen elämässä tulee ansaita. Toisinaan mietin jopa sitä, että koululaisilla on esimerkiksi heidän isänsä kanssa vahvempi side kuin äitinsä kanssa. Mutta vaikka kritisoin itseäni äitinä, niin koen, että olen vuosien aikana ansainnut äitiyden ja äitinä olemisen kolmen lapseni ansiosta. Kissanpentua unohtamatta. En ole koskaan pitänyt äitiyttä itsestäänselvänä pestinä vaan tehnyt aika hitokseen töitä tämän pestin eteen ja tämän pestin aikana koska maailman tärkein pesti ei tule sormia napsauttamalla eikä mulla olisi sydäntä kääntää selkää maailman tärkeimmän pestin osuessa kohdalleni.
Isyys ja äitiys ansaitaan ja sen mahdollistaa vain oma lapsi.❤️
-Ida
Lue myös:
Viikkokatsaus – mitä kuuluu tänään?
Seuraa meitä: