Hae
Elämänmakuista matkaa

Lapset mukaan vaikka kuuhun.

Näin kolmen lapsen äitinä ja yksinhuoltajana sitä on tullut tehty niin monta erilaista reissua ja siirtymistä, että kokemusta löytyisi, vaikka kuu matkalle. Se, jos olen halunnut mennä jonnekin ilman lapsia taikka käydä edes lääkärissä ilman lapsia, ei ole ollut aina mahdollista. En voi tuosta noin vaan lähteä kotoa enkä myöskään aina saa lapsille hoitajaa. Niinpä tilanteet ovat vaatineet sen, että lapset tulevat mukaan. Se on vaatinut uudelleen järjestämistä, soveltamista, mukautumista ja extra paljon hermoja. Lapseni ovat iältään 9 v, 7 v ja 2 kk ja he ovat kaikki käyneet mukanani, milloin missäkin. Paitsi siellä kuussa mutta sinnekin ottaisin laumani mukaan, jos sellainen reissu tarjous tulisi kohdalleni. Tai oikeastaan näin tiiviin kesäloman aikana ottaisin mieluusti menolipun vain itselleni. ? Mutta missä kaikkialla lapseni ovat siten käyneet kanssani? (Nimenomaan sellaisella reissulla, joka on lähtökohtaisesti allekirjoittaneen meno.).

Lääkäristä ripsihuoltoon ja sieltä kaupan kautta julkisilla kotiin.

Olen ottanut lapsia monta kertaa lääkärille mukaan. Niin gynekologille kuin raskausajan ultraääneen, että jälkitarkastukseen. He ovat olleet mukanani myös, kun mursin varpaani, olen ollut keuhkokuumeessa ja käynyt flunssan takia lääkärissä. Lähes kaikki aikuisiän lääkärireissuni olen tehnyt jollain lapsiluvulla. Lääkärissä käymisen lisäksi lapseni ovat olleet kukin mukanani ripsihuollossa sekä suihkurusketuksessa, että kampaajalla. Käynneillä, jotka kestävät parikin tuntia kerrallaan. He ovat sinnekin tulleet mukaan ja odottaneet kunnes käynti on ohitse. Välillä koululaiset tulevat höpöttämään hänelle kenen luonaan mulla on meno. Toisinaan ripsiteknikolle ja toisinaan gynelologille.

Koululaiset ovat olleet mukanani myös kahdessa eri työpaikassani, toisessa aktiivisemmin ja toisessa pari kertaa taukohuoneessa odottamassa. Edellä mainittujen lisäksi koululaiset ovat olleet mukanani kaikilla ystävilläni ja virasto asioita hoitaessani, ruokakaupoissa, vaatekaupoissa ja milloin missäkin kaupassa sekä lukuisissa erilaisissa ravintoloissa. Käynteihin on liikuttu aina joko autolla, bussilla, junalla, metrolla tai ratikalla ja jokainen ajoneuvo on tullut koululaisille tutuksi. He tietävät miten lähiseutumme bussit kulkevat ja miten niissä toimitaan, he osaavat arvostaa satunnaisia autokyytejä sekä hoksaavat katsoa junan osoitteen.

Lapset kaikkialle mukaan.

Ei ole paikkaa missä lapseni eivät olisi käyneet mutta ei ole myöskään paikkaa, minne he eivät olisi olleet tervetulleita. Olen mennyt sitten suihkurusketukseen tai gynekologille, niin lapseni ovat olleet aina tervetulleita mukaan. Iästään riippumatta. Nuorimmillaan koululaiset ovat olleet vaippaikäisiä, kun he ensimmäisen kerran alkoivat kulkea kanssani menoilla mukana.

Se, että olen asunut lasten suurimman osan elämästä heidän kanssaan ilman toista aikuista, on opettanut meitä kaikkia kolmea. On ollut kenen meno tahansa, joko ripsihuoltoni tai jommankumman harrastus, niin olemme liikkuneet sinne suurimmaksi osaksi koko porukalla. Aina se ei ole kaikista ollut mukavaa lähteä koko köörillä liikkeelle mutta viimeistään kohteeseen päästessä on kiukku muuttunut iloksi. Monesti meillä on reissuilla evästä mukana tai vähintään haetaan evästä mukaan. Eväiden lisäksi koululaiset saavat käyttää laitteita silloin kun odottavat mua joko ripsihuollossa tai lääkärin vastaanotolla.

Ylpeä äiti.

Olemme me missä vaan menoilla, niin olen ylpeä heidän käytöksestänsä silloin ja se, miten he istuvat vaikkapa suihkurusketuksen ajan, kertoo sen kuinka tottuneita mukana kulkijoita he ovat. Enkä väitä, että lapsen tulisi aina käyttäytyä ihmisiksi mutta on se vaan satakertaa helpompaa lähteä lauman kanssa asioille tms., kun tiedän heidän osaavan asettua talon tavoille. Viimeksi eilen kävin lapsiluvulla 1/3 menoissa – apinanpoikanen oli mukanani Leppävaarassa ripsihuollossa ja siitä siirryttiin Helsinkiin suihkurusketukseen. Aikaa matkoineen tähän meni noin viisi tuntia ja koko reissailu meni todella kivuttomasti, yhden syötön taktiikalla.

Silloin harvoin, kun pääsen liikkeelle lapsiluvun ollessa 0/3, olen aika iloinen ja kiitollinen siitä hetkestä. Vaikka kaikki kolme pystyy ottamaan menoille mukaan ja he osaavat olla talon tavoilla, niin jos satun pääsemään ilman lapsia jonnekin, pidän sitä aikamoisena luksuksena. Se kun ei kohdallani itsestäänselvyys enkä todellakaan pääse edes kerran kuussa ilman lapsia menoilleni, joten siitä syystä vuosien aikana on ollut sopeuduttava siihen, että liikumme koko porukalla. Olen kuitenkin iloinen siitä, että lapseni oppivat nuoresta saakka liikkumaan paikasta toiseen ja tuntemaan talojen tavat. Tulevaisuudessa heidän on jokatapauksessa osattava toimia erilaisissa paikoissa ja käytävä paikoissa vaikka aina ei haluaisi. Niinpä koko porukalla kulkeminen on myös opettavaista.?

Pääsetkö sä liikkumaan ilman lapsia aina kun haluat vai kulkeeko sullakin lapset menossa mukana?

-Ida

Lue myös:

Isyys ansaitaan.

Päivä Jumbossa.

Seuraa meitä:

Instgramissa.