Hae
Elämänmakuista matkaa

Emäntä tarjoiluineen.

Jos jossain mulla on epämukava olo, niin keskipisteenä ollessa. Tiedostin jo kauan aikaa sitten sen, että juhlissa tulisin seisomaan kirkossa, kaikkien edessä. Mua ahdistaa jopa se jos joudun kävelemään muutamankin ihmisen läpi, sellaiseen tilanteeseen joutuessa en tiedä minne katsoisin ja usein tuijotan tilanteissa varpaitani. Joten pikkasen alkoi jännittämään ristiäisissä esillä oleminen, jo kaksi kuukautta ennen h-hetkeä. Vaikka juhlien tärkein osa oli tietenkin vauvalla, niin siitä huolimatta juhlien emäntä eli allekirjoittanut on ja oli yhtä lailla esillä ja hän kuka vastaa juhlista kaikkinensa. Emäntä ei voi piiloutua taikka sivuuttaa ketään. Emäntä on hyvin tärkeässä osassa juhlia. Ihan sama onko ristiäiset vai illanistujaiset, niin emäntä on hän kuka pyörittää kaiken ja on tavallaan keskipisteenä, ja näkyvä osa juhlia.

Joten tämä loi itselleni paineita monessakin asiassa eikä painetta helpottanut se, että pidin juhlien järjestämistä samalla tietynlaisena taidonnäytteenä. Halusin kaiken menevän nappiin ja kokonaisuuden olevan selkeä ja näköiseni. Niinpä ulkoinen habitus oli yksi tärkeimmistä osa-alueista mikä ristiäisissä merkkasi itselleni paljon. Vaikka uhosin ystävälleni pukevani trikoomekon ja jättäväni hiukset kampaamatta, niin halusin kuitenkin panostaa juhlaan siihen kuuluvalla tavalla. Ulkoisen habitusken lisäksi juhlien yksityiskohdat sekä pienetkin nippeli juttujen kuntoon laittaminen oli mulle tärkeää. Halusin, että ristiäiset näyttävät meidän perheeltä ja kaikki viihtyisi, jos ei kirkossa niin viimeistään meillä kotona. 😉

Stressasin ja suunnittelin

ulkoista habitusta jo kuukausia ennen ristiäisiä ja olin saanut ahaa-elämyksen siitä, että tahdon pinkin hameen. Enkä mitä tahansa pinkkiä hametta vaan tietynlaisen hameen. Joten emännän kokonaisuus lähti rakentumaan hameen etsinnästä aina yläosan sopivuuteen sekä ulkokuoren laittamiseen siihen kuntoon, että voin tuntea kaiken omakseni. Pinkin hameen lisäksi pinkiksi menivät hiukset, koska olihan se saatava myös hiuksiin uutta tyyliä ja jotain sellaista räväkkyyttä takaisin mitä mulla joskus vuodesta 2015 asti oli. Aina vuoteen 2018 saakka kunnes annoin itseni hetkellisesti rapistua. Saadessani pinkit hiukset takaisin, tunsin saavani palan itseäni takaisin. Oli aika mahtava fiilis hiustenpesun jälkeen nähdä itsensä peilistä. Jotenkin tuli sellainen fiilis omaa vaatetusta miettiessä, että haluan seistä kaikkien edessä omana itsenäni ja sellainen olo mulla oli koko ajan.

Oman ulkoisen

siistimisen lisäksi tärkeässä roolissa olivat kaikkien lasten vaatetukset ja niitä yhdessä etsittiin sekä soviteltiin toistemme kokonaisuuksiin. En edes kehtaa sanoa, että kuinka monta kauppakeskus reissua teimme vaatteisiin liittyen. Sanotaanko näin, että kiitettävästi. Ihan liikaa, sanoisi lapseni. Mulla kun oli Maxin asusta tietty visio ja se visio meinasi vesittyä, kunnes viikkoa ennen juhlia löysin etsimäni. Siinä vaiheessa olin perheemme kokonaisuudesta kaikkinensa tyytyväinen. Pinkkihameeni sopi niin tytön mekkoon kuin pojan paidassa olevaan kuvioon. Valkoinen yläosani kävin hyvin kenkiemme kanssa sekä pojan paidan kanssa. Apinan asun sävyt istuivat jokaisen vaatetukseen ja hänen musta rusettinsa oli sama väri mitä löytyi tytön mekosta. Lasten asut olivat väreiltään kuten toivoin olevan mutta vaatteina myös sellaiset mitkä lapseni halusivat itsekin pukea päälle.

Siinä missä mulla oli ehkä pientä painetta ulkoisesta habituksesta, niin eipä ollut tarjoilusta sillä tarjoilut tuottivat heti selkeyttä. Siitä on kiittämistä, niin äidilleni kuin tädilleni, jotka kumpikin hoiti vaikeimmat osiot tarjoiluista – suolaisen ja makean tekemisen, niin maultaan hyväksi kuin ulkonäöltään herkulliseksi. Siitä oli iso apu, että sain tarjottavien tekoon jeesiä mutta myös siitä oli apua, että sain äidistä apua kattauksen tekemiseen ja viime hetken viimeistelyihin. Voin sanoa, että yksin tästä ei olisi tullut mitään.

Tarjoiluissa

kattauksineen saatiin aikaan toivottua sävymaailmaa ja kattaus koottiin herkullisen näköiseksi. Levitin meidän kuusihenkisen pöytämme isoksi ja katoin siihen, sekä apupöydälle asioita ruokineen. Oli näppärää keskittää tarjoilut isolle pöydälle, josta vieraat pääsivät sujuvasti hakemaan mieleisiään tarjottavia.

Tarjottavina meillä oli:

Kahta erilaista sipsiä.

Kahden makuista pizzaa.

Cocktail piirakoita munavoilla.

Paljon erilaisia karkkeja.

Mustikka-vanilja viinereitä.

Keksejä nimellä.

Kakkua.

Kahvia.

Kahdenlaista limua.

Pillimehuja.

Vieraita oli yhteensä 22 – seitsemän lasta ja viisitoista aikuista. Tarjottavien määrä tuntui olevan hyvä ja maistuva. Hyvin upposi tarjottavat ja kahdesta kakusta jäi vain puolikas kakku, josta riitti rääppiäisiin mainiosti. Havaitsin myös kylmän juoman tärkeyden hellepäivänä! Oli loisto idea ostaa pikkuisia limupulloja sillä ne olivat näppäriä niin lapsille kuin aikuisille. Illalla muistin vielä yhden tarjottavan mitä en muistanut tarjoilla – jäätelötuutteja! Hupsista, se vaan unohtui eli kertoneen siitä, että pöydässä olleet herkut olivat tarpeeksi hyvät. Niin maultaan kuin määrällisesti.

Kaiken kaikkiaan emäntä tarjoiluineen onnistui todella hyvin ja syödessäni sunnuntai-iltana ristiäisistä jääneitä herkkuja, olin päivästä varsin tyytyväinen.?

-Ida

 

Lue myös:

Ristiäiset läheisten kanssa.

Nimi.

Seuraa meitä:

Instagramissa.