Hae
Elämänmakuista matkaa

Viikkokatsaus – mistä haaveilen juuri nyt?

Vitsit mä rakastan haaveita! Mulle sanotaan usein, että leijailen pilvilinnoissa ja tipun sieltä rytinällä alas mutta mitä sitten? Rakastan haaveilua ja unelmointia, toiveiden asettamista ja jopa sellaisten toiveiden minkä toteutuminen näyttää todella epätodennäköiseltä. Mistä mä sitten haaveilen, unelmoin siellä pilvi linnassani?

No ihan ensinnäkin haaveilen siitä, että pääsisin ravintolaan syömään pippuripihvin ilman lapsia.

Kelatkaa sitä tunnetta, kun saisi istua alas ilman, että yks on tissillä, toinen kaataa limut ja kolmas töräyttää ketsupit ympäri pöytää. (okei, ei meidän ruokailumme AINA noin mene mutta joskus ?) Musta olisi niin mahtavaa istua alas, syödä rauhassa ateriani. Lämpimänä, kahdella kädellä ja kauemmin kuin viisi minuuttia.

Haaveilen tanssimisesta!

Mulla tulee ihan itku, kun mietin syyskuuta 2020, jolloin olin viimeisimmän kerran ulkona ystäväni kanssa ja tanssin menemään, tuopin läikkyessä. Se oli jotain niin mahtavaa ja vasta nyt huomaan miten arvokkaita ne illanvietotkin ystävien kanssa on. Mulla ei niinkään ole ikävä sitä tuopin sisältöä vaan enemmän sitä baarin tanssilattiaa. Se vasta jotain on!

 

Unelmoin sormuksesta.

Musta olisi ihana teetättää lapsista sormus itselleni. Sellainen sormus, jossa olisi jokaiselle lapselle oma kivi. Mulla ei tällä hetkellä ole korua, jota pitäisin päivittäin mutta toi sormus olisi ehdottomasti sellainen koru mitä en riisuisi varmaan ikinä!

Haaveilen isommasta kodista.

Haaveilen isommasta kodista aina välillä ja välillä sitten taas en haaveile. Mietin paljon sitä, että mikä painaa asunto haaveissa eniten – ympäristön paine vai asunnon sijainti. Tämä on niin monimutkainen asia ja sanotaanko näin, että jos saisin isomman asunnon nyt tästä meidän kotipihaltamme, niin muuttaisin oitis. Mutta jos tarjottaisi isompi asunto esimerkiksi toiselta puolen kaupunkia, en muuttaisi nyt enkä myöhemminkään.

Toivoisin, unelmoisin ja haaveilen siitä, että näkisin jonain päivänä Elina Gustafssonin livenä.

Seuraan monen muun lailla häntä sosiaalisessa mediassa ja siinä on ihminen, ketä fanitan ihan kybällä. Siis varmaan satasella fanittaminen olisi lähempänä todellisuutta! Hänestä huokuva energia ja valo on niin käsinkosketeltavaa täältä ruudun toiselta puolen. Lisäksi en käsitä miten, joku voi olla noin super ja lisäksi vielä jalat maassa oleva ihminen! Jos viettäisin hänen kanssaan päivän, niin saisin varmaan loppuiäkseni hyvää fiilistä ja positiivista tatsia elämään! Jestas. Tästä unelmoin aika kovasti. Elinasta huokuu ihminen, joka uskaltaa heittäytyä ja olla sitä mitä on eli

U P E A ja A I T O.

Haaveilen sohvasta.

Kyllä. Sohvasta. Meillä on sisustus muutoksien myötä olohuoneessa tällä hetkellä vain kaksi nojatuolin rotiskoa, joiden tilalle haaveilen saavani sohvan. Ihanan lepokeitaan, jossa olisi paljon vilttejä ja muhkeutta. Syysillat, kynttilät ja viltit on niin best eikä yhteiset leffaillat lasten kanssa yhtään huonompi juttu ole. Kaikki tämä on toteutettavissa sohvalla ja mä niin haaveilen sellaisesta.

Toivon, että oppisin jonain päivänä organisoimaan.

Mulla puuttuu päivistä sellainen runko. Siinä missä äitiyslomalaisella voi olla mammakahviloita yms. ja jollain on kahdeksasta neljään työ, niin musta tuntuu, että mulla on vähän kaikkea häppeninkiä päivisin. Tuntuu, että teen sekametelisoppana kaikenlaista enkä oikeastaan osaa irrottautua esimerkiksi yhteen asiaan kerrallaan. Välillä musta tuntuu, että teen yhden tunnin aikana kaikkea! Jopa päällekkäin mutta myös eri aikoihin. Olenkin miettinyt, että pitäisikö oppia jollain tasolla vähän keskittää asioita tiettyihin päiviin taikka hetkiin? Voisi olla varteenotettava opintie tämä ajatukseni. Ehkä jonain päivänä tämä toteutuu?

Unelmani vuorokaudesta Y K S I N!

Mitä tekisin sellaisena päivänä? Aloittaisin päivän aamukahvin juonnilla ja istuisin hetken koneella, keskeytyksettä. Jatkaisin istumisen jälkeen päivääni aamupalalla sekä kotihommien tekemisellä. Josta kävisin pikasuihkussa ja lähtisin ripsihuoltoon, pitkästä aikaa ilman vauvaa. Sen jälkeen pyörähtäisin kaupoilla ja kävisin kahvilassa syömässä leivonnaisen. Päivänä jälkeen menisin hotelliin yöksi, jonne olisin käynyt hakemassa herkkuja sekä yhden karpalolonkeron. Hotellihuoneesta lähtisin ystävien kanssa syömään ja hohto minigolfaamaan.

Vuorokausi yksin- niistä haaveista, jonka toteutumisesta tiedän, että saan haaveilla ja kauan! 😀 Sitä paitsi, jos saisin oikeasti valita, että laittaisinko rahan yöhön hotellissa, niin laittaisin sen varmaan lapsiin ennemmin. Siihen kosahti se ajatukseni. ? Ja esimerkiksi toi hohto minigolffaaminen on sellainen haave, joka mulla on ollut jo kohta neljä vuotta mielessäni, kertaakan sinne pääsemättä..

Sellaisia suurempia ja vähän pienempiä haaveita ja toiveita mulla on juuri nyt tai oikeastaan osa on ollut jo pidempää. Totta kai, jos alan oikein miettimään ja haaveilemaan, niin listahan kasvaisi mutta edellä mainitut ovat niitä haaveita, jotka liittyvät muhun ja siitä millaisia unelmointeja mulla on. Toteutuu haaveeni koskaan tai ei, niin haaveilu siellä pilvilinnoissa on ihanaa! Musta on nykyään vapauttavaa haaveilla ääneen.<3

Mistä sä haaveilet juuri nyt?

-Ida

 

Lue myös:

Raskaana tulisi saada olla koskematon.

Ympärillä oleva energia.

Imetys, yhteinen matkamme.

Seuraa meitä:

Instagramissa.