Hae
Elämänmakuista matkaa

Mihin on hävinnyt lapsellinen lapsi?

(En kivitä ketään enkä tuomitse. Nostan esille asian, joka e_i mahdu minun päähäni.

En myöskään ole asiantuntija. Olen vain pienen tytön äiti, joka kauhistelee esimerkiksi sitä, että millaiset ulkonäköpaineet

nykymaailma vaatteet lapselle tuo.).

Vielä päiväkoti-ikäisten lasten äitinä, en nähnyt lastenvaate maailman julmuutta. Sitä kuinka naistenosastojen muoti tyyleineen siirtyy yhä suuremmissa mittapuissa viereiselle lastenvaate osastolle. Siinä missä vielä päiväkodissa lapsi näytti lapselta ja juoksi hiukset takussa, nykyään lapsi näyttää mini versiolta aikuisesta. Mihin on hävinnyt lapsellinen lapsi, joka näyttää lapselta? Kysyn itseltäni ja kysyn myös teiltä.

Eräänä päivänä YouTubessa, lasten kanavalla, tuli vastaan video, jossa minihameeseen ja toppiin pukeutunut nuori mainosti millaisia vaatteita, tulisi ostaa. Videolla kategorioitiin vaatteita NO ja YES osastoille ja jo minuuttien kohdalla videon pointti tuli itselleni selväksi mutta tuliko se lapselleni? Lapsi näki videon tosi kivana videona ja lapsen ajatuksiin videossa esiintyvä nuori oli ihailtava henkilö ja ne mitä nuori osti, oli must have-juttuja. Ei lapsi pysähdy tai edes pysähtynyt miettimään videossa tapahtuvaa piilo mainontaa mutta luonnollisesti lapsi sisäistää asian. Mitä hän alkaa muodostamaan ajatuksiinsa videoista ja niiden syöttämästä sanomasta?

Tuollainen minun tulisi olla. Tuo on oikeanlaista pukeutumista. Tämä luo myös järkyttävää ulkonäkö painetta, lapselle. Pienelle ja hauraalle koululaiselle.

Kuvitus kuvat täältä.

Astutaan lastenosastolle.

Seuraavaksi astutaan lastenvaate osastolle ja vilkuillaan hetki ympärille. Hetken voisi jopa luulla olevansa naistenvaate osastolla mutta ei aikaakaan kuin 140 cm koko lappu kertoo sen, että oikealla osastolla ollaan. Siitäkin huolimatta vaikka henkarissa roikkuu minisortsit ja vieressä paita, jonka pitäisi toimia hupparina mutta on selkeästi tarkoitettu napapaita tyyliseksi huppariksi. Samassa kuulen kysymyksen, äiti miksi pojille tehdään pitkiä sortseja ja tytöille lyhyitä sortseja? Mitä sinä vastaisisit tyttärellesi? Kertoisitko, että tämä on muottiin sullottu, yhteiskunnan näkemys siitä kuinka naisen ja tytön tulisi pukeutua.

Meillä asioista keskustellaan suoraan ja tiedetään asioiden epätasa-arvon puuttuminen. Kuten tässäkin asiassa. Miksi naiselle tehdään sortseja, joissa peppu vilkkuu mutta miehellä ne tulevat vähintään puoleen väliin reittä. Mietin asian logiikkaa? Toisaalta se on ihan sama mitä naistenvaateosastolla on myynnissä koska jokainen aikuinen pystyy itse päättämään, että millaisiin vaatteisiin vartalonsa pukee.

Tyylikkäästi pukeutuminen.

Tiedostan myös sen, että pukeutuminen jaotellaan lapset – nuoret – ikä ihmiset tyyppisesti ja huomaamattomasti on määritelty se kuinka tulisi pukeutua ikäiselleen sopivasti mutta voisiko tässä ottaa huomioon sitä, että voi pukeutua tyylikkäästi? Pukeutumisen ei tarvitse olla mautonta ja mahdollisimman vähä kankaista vaan oman itsensä kunnioittamista. Esimerkiksi pojille pukeutuminen on kautta elämänmittaisen matkan paljon selkeämpää kuin tytöillä. Mitäpä jos lastenvaate osastoiden vaatteet sekoitettaisi keskenään ja otettaisi määritelmät ”tyttö/poika” pois?

Henkilökohtaisesti koen, että lasta tulisi ohjata pukeutumisessa hyvän maun sisäpuolelle ja lapsen lapsenomaisuutta arvostaen. Ei lapsia tarvitse pukea mini versioksi aikuisesta. Se, että lapsi oppii pukeutumaan aikuismaisesti, ei tule häneltä itseltään. Se tulee ympäriltä. Siitä mitä lapsi näkee. Tämä kumpuaa sosiaalisista verkostoista, koulumaailmasta sekä kotoa. Lapset kun ovat kuin peili. Tässä kohdin olisi jälleen hyvä herätellä ajatuksia, millaista esimerkkiä näytämme lapsille? Mutta samalla myös kysyä, millaisia ulkonäkö paineita luomme jo alakoululaiselle?

Mitä mahtaa lapsi ajatella mennessä lastenvaateosastolle?

Karrikoidusti sillein, että näin hänen tulisi pukeutua. Se tyyli mitä lapsi näkee osastolla, näkyy myös erilaisilla videoilla ja jopa koulussa. Se ei ole enää lapsen omaa identiteettiä vaan se alkaa olemaan syötettyä pukeutumismallia. Sen mitä lapsi näkee, hän omaksuu oikeaksi tavaksi. Hän näkee ympärillään toinen toistaan aikuismaisempia vaatteita halutessaan itsekin pukeutua niihin. Totta kai lapsi on fiksu yksilö, joka osaa ajatella omilla ajatuksillaan mutta en kiellä, etteikö myös meillä olisi yrittänyt ajautua massaviran mukana kohti minikokoista aikuista.

Surettaa se, että miten lapsilta viedään lapsellisuus yhä vaan aikaisemmin ja aikaisemmin. Ollessani 7-vuotias, leikittiin barbeilla. Tänä päivänä peilaillaan itseään, sanotaan ääneen missä voisi parantaa. Tämä on äärimmäisen surullista ja yksi niistä syistä miksi voisin palauttaa lapseni takaisin päiväkotiin, turvaan maailman pahuudelta koska kouluun mentäessä minäkuvan näkeminen vääristyy sekä vaatteiden muuttuminen massavirran mukana alkoi. (huom. tarkennan – tämä ei varmasti tapahtu kaikille.). Vaatetuksen kautta lapselle luodaan hyvin varhaisessa vaiheessa ulkonäkö paineita. Muistan kerran jos toisenkin sanoneeni, olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet ja jos haluat pukeutua koira paitaan, se on okei. Mutta mitä jos mulle nauretaan koska ei muilla oo tämmöisiä?

Minne hävisi lapsellinen lapsi?

He jäävät sinne päiväkodin maailmaan koska viimeistään kouluun mentäessä astuu kuvaan videot, jotka ruokkivat tietynlaista ulkoisen habituksen kelpaavaisuutta. Samassa kun vaateosastot pursuavat pikkuruisia bikineitä sekä toinen toistaan niukempia vaatteita. Yritä tässä sitten pitää lapsi pumpulissa ja palauttaa lapsellisuus takaisin ja pitää lapsen itsetuntoa vahvana. On äärimmäisen raskasta olla koululaisen äiti. Ei sen vuoksi, että lapsi olisi raskas vaan sen vuoksi, että ulkopuolelta tuleva paine ja malli on niin voimakasta. Missä on ne Disneyn prinsessa paidat kimalteineen tai sortsit, jotka jalassa pystyi rymyämään?

En todellakaan ole äitiyden ammattilainen enkä vaatetus alan asiantuntija. Olen yhden tytön ja kahden pojan äiti, joka sanoo, että ei Instagramin ikäraja turhaan ole 13-vuotta tai TikTokin ikäraja 13-vuotta. Siihen on syynsä. Ikärajat eivät ole turha keksintö. Esimerkiksi pienempi alakoululainen lapsi ei välttämättä pysty erottelemaan todellisuuden rajaa katsoessaan erilaisia videoita sosiaalisenmedian sovelluksista. Videot ruokkivat ja vääristävät minäkuvan todellisuutta eikä sitä paranna yhtään se, että lastenvaate osastolla on pikkuruisia bikineitä, jotka luovat lapselle paineita minäkuvassaan.

Palautetaan lapsellinen lapsi takaisin. Annetaan lasten olla lapsia, sotkea itseään ja kiipeillä puissa. Disneyn paitojen kimaltaessa ja paljain varpain. Lapsuus on niin lyhyttä aikaa ja jokainen kerkiää vielä hakemaan tyyliään, joka kumpuaa hänestä itsestään.

-Ida

EDIT// Iällä on myös suuri merkitys siihen, että millaisissa vaatteissa lapsi kulkee ja mihin suuntaan häntä tukea vaatteiden valinnassa.?

Lue myös:

hei hei heinäkuu!

Seuraa meitä:

Instagram.