Vauvan kasvukontrolli Jorvissa.
Eilen oli vauvan keskosuuteen liittyvä kasvukontrolli Jorvissa ja kävellessäni kohti Jorvin pääovia, tunsin tunteiden kirjon sisimmissäni. Juttelin samalla ystäväni kanssa ja iho karvat nousivat pystyyn siitä matkasta mitä olemme kulkeneet tähän hetkeen. Jos pahin olisi käynyt, en työntäisi vaunuja mäkeä ylös ja kävisi läpi niitä tunteita mitä koin teho-osasto jakson aikana. Muistan vieläkin ne aamut, kun pitkän yön jälkeen pääsin sairaalaan vauvan luokse. Se hetki, kun pääsin hänen omaan huoneeseensa, oli joka kerta yhtä tärkeä hetki. Pidin teho-osasto jakson aikana jokaista päivää eilistä parempana sillä jokainen päivä toi tullessaan askeleen kohti kotiutumista. Sitä hetkeä mikä pidetään luonnollisena hetkenä vauvan synnyttyä mutta hetkeä, joka ei meidän kohdallamme ollut itsestäänselvyys. Meille se oli etappi, jonka toteutumisesta ei osattu heti aluksi kertoa missään. Sanottiin, mennään tunti kerrallaan ja jossain vaiheessa muistin, että mentiin jopa päivä kerrallaan kunnes tuli päivä, jolloin sanottiin, että yli huomenna vauva pääsee kotiin.
Ylihuomen tuli.
Kun se ylihuomen tuli, olin elämälle kiitollinen mutta samalla äärimmäisen väsynyt sillä lähes kolmen viikon tehojakso oli todella raskas jakso. Kävellessäni Jorvin käytävillä, muistin mitä ostin aina kun lähdin hoitojen välissä R-kioskille tauolle ja muistin hississä millaisen selfien nappasin sieltä. Kävin eilen läpi lähes kolmen viikon tunteiden kirjon jopa sillä hetkellä, kun istuin eilen lääkärin vastaanotolla ja sain kuulla, että kiinteet tulisi aloittaa jo nyt. Sekunnissa kokosin itseni niiltä tunteilta, jotka sillä hetkellä koin. Tuli nimittäin tunne, että mikä minussa on äitinä vikana, kun en saa imettää lastani puolenvuoden ikään saakka. Sillä hetkellä kun sain koottua itseni, sain myös kysytyksi perusteluita ohjeistukselle. Sain äärimmäisen kattavan perustelun kiinteiden aloitukselle ja vaikka tiedän, että sehän ei liity minun äitiyteeni millään tavalla, että kiinteisiin saisi alkaa totuttautumaan mutta silti. Se kirpaisee sydämestä, että aloitamme kiinteät toivettani aikaisemmin.
On välillä sellainen tunne, että multa riistetään asioita pois. Ensiksi en saanut vaikuttaa raskauden kulkuun vaan elin riskiraskauden. Sitten en saanut vaikuttaa synnytystapaan ja hetken päästä huomasin etten saa vaikuttaa synnytyksen ajankohtaan enkä kulkuun. Tiedän että em.asiat ovat isompia kuin bataatin aloitus about puoltatoista kuukautta aikaisemmin mutta tällä hetkellä, juuri tässä minuutissa täysimetyksen lopettaminen tuntuu isolta asialta.
Kiinteiden aloitus, vauvan terveys etusijalla.
Tällä hetkellä tosissaan saimme kattavat perustelut siihen, että miksi meidän tulisi aloittaa kiinteisiin totuttelu hiljalleen – kahden teelusikallisen annostuksella. Lyhykäisyydessään sanottuna, se on Maxin etu ja hän terveys etusijalla menemme. Yksi-kaksi teelusikallista ei poissulje imetyksen tärkeyttä ja meidän hetkeämme. Aion kiinteiden aloituksesta huolimatta jatkaa imetystä ainakin vuoden ikään saakka ja kuitenkin imetys on aluksi se pääravinto sillä kiinteiden vuorokausi annos ei ole mikään suuri.
Tämä hetki, tämän etapin tuleminen on jälleen osoitus siitä, että aika menee nopeasti ja vitsit, että itkettää tätä postausta kirjoittaessa. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että olemme tässä ja Max on terve, ja nukkuu vieressäni. Se kiitollisuus ei kuitenkaan pois sulje sitä, että haluaisin kolmannen ja viimeisen vauvavuoden olevan tuplasti pidempi. En nimittäin koskaan ennen nauttinut vauvavuodesta näin paljon kuin nyt ja siitä syystä haluan pitää tästä kiinni niin kauan kuin voin. Sen verran mietin kiinteiden osalta, että teenkö niitä itse vai ostaisinko kaupasta. En tiedä vielä. Teen kummin vain, niin loppu viikosta olisi tarkoitus maistella ensimmäinen lusikallinen.
Taidan tehdä sen lauantaina, kun mummi tulee vahtimaan Maxia koulutukseni ajaksi. Pitäähän mummin saada olla tässäkin etapissa ensimmäisenä paikalla. Olihan mummi näkemässä syntymän, joten luonnollisesti mummin tulee saada nähdä, kun ensimmäinen lusikallinen bataattia menee suuhun – onhan se merkkipaalu meille iso asia.
Mitä muuta käynti toi tullessaan?
Max kehittyy suhteellisen mukavasti ikäänsä nähden ja kehitystä tosissaan katsotaan noin 2-3kk iän mukaan. Hän saa ja tulee saamaan seuranta käyntejä taipuisuutensa ja refluksiomisten oireiden vuoksi. Taipuisuus ja niin sanottu banaamimaisuus ovat tyypillistä keskosille mutta, joka voi kieliä, vaikka mistä muusta esimerkiksi maidon takaisinvirtauksesta kurkkuun tms. (en ala tässä enempää avaamaan lääketieteellisiä asioita mutta jos haluat tietää enemmän, niin Instan kautta voi laittaa viestiä). Hänen taipuisuutensa on todella voimakasta ja syiltään sellainen miksi muun muassa kiinteät tulee aloittaa nyt hiljalleen. Hänen painonsa kehittyy upeasti, omalla käyrällään ja tällä hetkellä puntarissa on 6,1 kiloa täyttä rakkautta, joka on upea lukema ja tukee imetyksen jatkumista. Mutta sitten siellä on muita terveydellisiä syitä, jotka tarvitsevat kehittyäkseen kiinteiden aloituksen.
Oli ihana seurailla Maxia käynnillä, sillä hän oli niin mahtavasti mukana tekemisissä ja esitteli kaikki parhaat puolensa, niin käsien viemisen keskilinjaan kuin upeimman hymynsä. Hänestä otettiin muutaman minuutin mittainen video, jolla seurailtiin hänen liikehdintäänsä itsekseen ja oli kiva seistä sivussa, ja seurailla omaa lasta ”sivullisena”. Sain kehuja siitä, miten tuon selkeästi esille vauvan taidot tietoineen, sillein ammattilaisesti kerrottuna. Ilmeisesti opinnoista ja päiväkodissa työskentelystä on ollut jotain hyötyä kattavan mutta oleellisen tiedon annossa. ?
Kokonaisuudessaan käynti oli hyvä ja kokonaisvaltainen. Seuraavan kerran pitäneen mennä kolmen kuukauden päästä uudestaan mutta siinä välissä käymme fysioterapiassa kahden viikon välein. Käynnin lopuksi piipahdimme vielä verikokeissa, ja näytteenannon jälkeen istuin odotustilaan syöttämään Maxia, ja arvatkaa mitä tunnetta tunsin sillä hetkellä?
Suurta rakkautta. Miten ihana oli istua siinä penkillä, varmoilla otteilla ja onnellisena siitä, että hän on vauvani. Tässä ja sylissäni.
-Ida
Lue myös:
Seuraa myös: