Hae
Elämänmakuista matkaa

Elämäni isoin jakso kelattuna.

Hurjaa kun sitä istuu alas miettimään, että mistä kaikki lähti ja mihin on tultu. Kymmenen kuukauden mittainen matkani kirjoittamisen maailmassa on ollut aika huima. Tässä jaksossa, alle vuoden mittaisen ajan aikana on tapahtunut, vaikka millaisia muutoksia. Huomaan, että mielen tasapainoilua on esiintynyt pitkin kymmentä kuukautta. Toisinaan suuremmin ja toisinaan vähemmän, lähes seesteisellä tasolla. Jos saan nostaa ajanjakson, jolloin tuntui, että kaiken pyörittäminen sujuu, niin nostaisin kevään, kun Max syntyi. Se oli ja on ajanjaksona sellainen, jolloin olin mielellisesti voimakkaimmillaan. Huomaisin eilen, että teki hyvää pysähtyä alas ja kelata elämäni isoin jakso, pika kelauksella. 10kk mittainen blogi matka pitää sisällään todella paljon mutta se on myös mahtava tarina, kaikkinensa. Minun tarinani.

Marraskuu.

Tästä kaikki lähti – päivä, jona plussasin

Marraskuussa aloitin kirjoittamaan ihan vain omaksi ilokseni enkä todella tiennyt, että miten päin tekstiä pitäisi edes jäsennellä taikka muovata lukukelpoiseksi. Kirjoitin vain sen mitä sylkisuuhun toi. En sen suuremmin ajatellut sillä marraskuussa blogiani ei lukenut varmaan kukaan! Mutta silloin se ei haitannut. Halusin kirjoittaa ihan vain itseni vuoksi sillä kirjoittaminen toimi heti aluksi terapian muotona itselleni. Sain päästää ajatukseni ulos ja purkamaan mieltäni. Yksi ensimmäisistä postauksista minkä kirjoitin, koski päivää, jolloin kaikki muuttui ja elämäni suunta saisi toisenlaisen matkan. Matkan, minkä tulevasta en osannut ennustaa enkä osannut edes päättää.

Joulukuu.

Suurten ihmetysten äärellä – Me ollaan me.

Ilon uutinen – vauva on…?

Joulukuussa oltiin isojen asioiden äärellä, sillä kävimme koululaisten ja ystäväni kanssa ultrassa katsomassa miltä vauva näyttää, ja millainen vauva meille olisi tulossa. Muistan aina sen päivän, kun menimme ultraan ja toinen lapsista suuttui sukupuolesta mutta eipä se suuttuminen kauaa kestänyt vaan hän pääsi aika nopeasti siitä ohi. Joulukuussa alkoi meidän perheen yhteen hitsaantumisen matka ja sen käynnisti lasten pohdinnat perheemme muodosta sekä siitä, että olemmeko aina me.

Tammikuu.

Kannustavat sanat – Kannattaisi harkita aborttia.

Ultrassa löytyi –  Rakenneultra – kaksi istukkaa.

Tammikuussa sain kunnian aloittaa Vaikuttajamedialla bloggaajana, ja tämä oli itselleni todella iso askel enkä meinannut uskoa sitä todeksi ennen kuin se päivä tuli, jolloin julkaisin ensimmäisen tekstin Vaikuttajamedian alla. Jestas mikä etappi! Tammikuun ensimmäisiä postauksia oli se missä kerroin kuinka kuulin ehdotuksia abortista. Niistä ehdotuksista suurin osa tuli läheltä, ihan iholla kiinni, enkä koskaan unohda niitä lauseita. Abortin ehdottaminen on mitä törkeintä ja jotain sellaista mistä kuulin jopa uhkailuita.

Tammikuussa oli kauan odotettu rakenneultra, josta alkaen ramppasin ultrassa harvakseen ja raskaudesta tuli riskiraskaus. Enpä kahta istukkaa kantaessa voinut kuvitella, että miten raskaus tulisi kerta heitolla muuttamaan suuntaansa ja vaikuttamaan jopa synnytykseen.

Helmikuu.

Riskiraskauden tuomat pelot – Uusi raskausviikko ja synnytyspelko.

Hemmottelua koko perheelle – Miniloma flamingossa.

Tunteiden kirjoa – Hyvää loppuelämää.

Helmikuussa synnytyspelot nousivat pintaan ja jouduin alkaa asennoitumaan siihen, että en välttämättä saisi synnyttää alatiesynnytyksellä. Muistellessa mielessä aikaa taaksepäin, niin ne pelot eivät hälvenneet vaan kulkivat koko loppu raskauden mukanani. Mutta ei helmikuu pelkkää pelkoa ollut vaan silloin kävimme hiihtolomalla pienellä minilomalla Flamingossa, joka oli joululahjani lapsille. Teki hyvää päästä yöksi kotoa pois ja siitä alkoi lasten rakkaus Flamingoon, jossa sittemmin olemme käyneet kesällä pari kertaa. Yksi raskausajan käännekohdista on hyvää loppuelämää – postaus, jonka jälkeen alkoi henkisen puoleni työskentely. Tuon viestin saaminen tuntui pahalta mutta sitä mitä en tiennyt helmikuussa ja minkä tiedän nyt, se viesti oli hetki jolloin pääsin päästämään irti.

Maaliskuu.

koululaisten – Toimiva vanhemmuus erosta huolimatta.

Pelkotilat ja avoimet kymykset ottavat vallan – En ole valmis vauvan tuloon.

Tässä kuussa halusin nostaa esille sen, että eron jälkeen vanhemmuus voi toimia ja kun se toimii, palkitsee se myös lapset. Meillä koululaiset tietävät, että tekevät mitä tahansa töllön töitä, niin se kantautuu kummankin vanhemman korviin. He myös tietävät sen, että synttäreillä iskä voi tulla aika meille juhlimaan ja vanhemmat mahtuvat saman katon alle. Ei ole itsestäänselvyys toimia eron jälkeen yhteen hiileen puhaltavina vanhempina, minä jos kuka sen tietää. ? Tässä kuussakin elettiin synnytyspelkojen äärellä ja pysähdyin huomaamaan, etten ollut valmis vauvan tuloon. Iski ihan hirvittävät pelot siitä, että miten tulen koskaan selviämään vauvan syntymästä.

huhtikuu.

Raskauden ikuistaminen – Tarina kuvaus hetkellä.

Kohta tapahtuu – vauva syntyy, pian.

Hän on täällä – apinanpoikanen.

Tämä kuukausi muutti toden teolla koko maailmani! Vauva syntyi kuusi viikkoa etuajassa, yllättäen ja ilmoittamatta. Kaikki alkoi siitä, kun istukka alkoi vuotamaan verta raskausviikolla 33+5 ja siitä iski sitten pakkolepo, joka päätyi sektioon. Jestas vauvan syntymä tuli nenän eteen rytinällä ja todellakin aivan odottamatta. Meidän piti tuona viikonloppuna tehdä lasten kanssa kaikkea kivaa mitä oli suunniteltu, mutta sormia napsauttamalla lapset olivat muiden hoidettavissa samalla kun itse makasin koko viikonlopun käyrillä. 18h ennen sektiota tehtiin päätös saattaa vauva maailmaan. Hän tuli maailmaan yhtä yllättäen kuin raskaus ilmoitti tulostaan.

toukokuu.

Kuoppainen alku – Sektio pelasti vauvan.

Sairaalajakso ei ollut helppo – Tunteet sairaalajakson ajalta.

Toukokuun alussa elimme vielä sairaalajaksoa, joka tarkoitti sitä, että tasapainoilin kodin ja sairaalan väliä yrittäen olla äiti joka paikassa. Maxilla oli todella kuoppainen alku, joka tarkoitti sitä, että hän ei päässyt heti kotiin vaan oli lähes kolme viikkoa sairaalassa teho-osastolla hoidossa. Kun sain hänet kotiin, niin tuntui, että siitä alkoi meidän uusi lukumme ja sillä hetkellä minusta tuli voittamattoman vahva. En edes osaa sanoilla kuvailla sitä, millaista oli jättää oma vauva sairaalaan ja lähteä itse kotiin, ilman vauvaa. Yksin, kipeänä ja leikattuna. Samalla kun oma vauva menee eteenpäin tunti kerrallaan.

kesäkuu.

Mustasukkaisuutta ilmassa Onko vauvan pakko olla täällä?

Arjen yksinäisyyttä Yksinäisyys ilmoittelee itsestään.

Ei riittänyt, että Maxin alku oli kuoppainen vaan totta kai samaan rytinään tuli koululaisten mustasukkaisuutta vauvasta, josta ajattelin kirjoittaa teille. Itselleni ainakin tuli täysin yllätyksenä se, että isommat voivat tuntea mustasukkaisuutta. Kesäkuussa tunsin myös yksinäisyyttä, sillä kesän alku osoitti sen, että olen koko ajan lasten kanssa ja tuntui, että ympärillä oli kahden vanhemman perheitä. Samalla kun itse istun uimarannalla yksin kaikkien lasten kanssa. Kesäkuussa tunsin, että kesästä tulisi raskas matka. Pitkästä aikaa kesä perheen ainoana aikuisena. Mutta nyt kun jälkikäteen mietin kesää, niin pitäisi olla iloinen itsestäni ja siitä, miten hienosti meidän kesämme kaikkinensa meni. Hyvä minä ja hyvä meidän perheemme!

heinäkuu.

Kohokohta kesällä Apinanpoikasen nimi on…?

Ikäkriisiä pukkaa 32-vuotiaana mietin, että tässäkö elämäni oli?

Tässä kuussa oli odotetuin juhla – apinanpoikasen ristiäiset olivat ja sain vihdoin julkistaa hänen nimensä koko maailmalle. Nimen mikä oli ollut minun, lasten ja kummien salaisuus jo tammikuusta saakka. Alusta saakka apinan nimi on ollut hänen näköisensä ja olen tuntenut siitä suurta rakkautta. Ihana kun päästiin vihdoin, odotuksen jälkeen puhuttelemaan vauvasta hänen nimellään. Tässä kuussa oli myös minun synttärini, jota olen aina vihannut kaikkien epäonnisten synttäreiden vuoksi eikä tänä vuonna päiväni tuntunut yhtään sen paremmalta kuin edellisvuosina.

elokuu.

Ylpeyteni – Voi Iltalehti minkä teit!

Unettomia jaksoja – Vähäinen unenmäärä ja laaduttomat tunnit.

En tiedä tarvitseeko elokuuta avata sen enempää sillä voin vain todeta, että hittolainen mikä mimmi olen! Vaikka toissapäivänä olin ihan helisemässä koska Max itki raudasta johtuvaa vatsakipua enkä pystynyt antamaan itsestäni koululaisille tarpeeksi, niin jestas olen siitä huolimatta ylpeä itsestäni. Iloinen saavutuksistani sekä siitä, että millainen olen tänä päivänä.

syyskuu.

Mielenhyvinvointia – Vahvan väsynyt mieli.

Mielellisesti olen todella väsynyt mutta onhan se selvää, hoidan arkea 24/7, ilman vapaatuntia, joten kyllä se on ihan normaalia, että on kausia jolloin sitä väsähtää. Se ei ole mikään häpeä mutta se tuntuu olevan hyvän ihmisen mittari. Se, että elämän kaikki alueet taittuu mukavasti eli ruokaa on pöydässä, postaukset julki, vauva puhtaissa, koululaisten läksytä tarkastettu jne., ei meinaa etteikö sitä voisi olla joskus väsynyt. Mielellisesti. Tämä on kuitenkin sellainen ominaisuuteni, että joskus väsymys ottaa suuremman vallan ja toisinaan puolestaan sitä ei ole nimeksikään. Ominaisuuteni, jonka kanssa olen oppinut elämään ja antamaan sen näkyä, koska jokaisella kakussa on rosoisuutta.

Yhteenvetona elämäni isoin jakso.

Mitä sitä sanoisin yhteenvetona? Hyvin vedetty, kasvunmittainen matka, jonka aikana olen oppinut itsestäni paljon sekä kehittynyt ihmisenä, että saanut perheenlisäystä. Toteuttanut unelmaani, elänyt rehellisesti ja kulissitonta elämää, avoimesti ja kiitollisesti. Elämä on tässä ja nyt, ei huomenna eikä eilen. Katsoessani blogiani 10 kuukautta taakse päin, näen siellä hauraan ja rikkinäisen ihmisen, joka oli aivan hukassa mutta hittolainen missä pisteessä tämä tyyppi on nyt. Tässä pisteessä. Hiiren saappaissa mutta käsittämättömän onnellinen tässä hetkessä ja yhden vanhemman perheenä. On ollut suuri kunnia blogata täällä Vaikuttajamedian saappaissa ja se, että saan olla osa tätä yhteisöä, merkkaa todella paljon. Se, että saan kertoa Teille matkastani ja meidän perheestämme, antaa vertaistukea ja kokea vuorovaikutusta kanssanne, on sydämen asia. Kiitos. Tällä matkalla olen tehnyt monia oivalluksia ja olen monesta kohdasta kiitollinen, vaikka ehkä jokaisena hetkenä ei ole siltä tuntunut. Jälkikäteen ajateltuna, kaiken on pitänyt mennä juuri näin, jotta voin olla onnellinen. Sitä olen, juuri nyt.

Onnellinen.

-Ida

Seuraa meitä:

Instagramissa.