Hae
Elämänmakuista matkaa

Päivän paras hetki – omassa rauhassa.

Päivissä on monia hetkiä, jotka tekevät päivästä hyvän. Nukkuva vauva loistaa suloisuudellaan, koululaisten halaus osoittaa tärkeyden, joku viesti saattaa lämmittää mieltä, onnistunut jumppa tuoda hyvän fiiliksen – mikä tahansa mikä itsestään voisi tuntua hyvältä, voi olla hyvä hetki. Osa sitä päivää. Joskus on kuitenkin valittava lukuisten hyvien joukosta se parhain. Minulle päivän paras hetki aloittaa päivän ja siitä alkaa päivän yleinen fiilis. Se hetki on aamu. Tarkalleen ottaen aamukahvin juominen yksin, hiljaisuudessa, lasten nukkuessa. Sillä hetkellä tunnen saavani olla hetken täysin omassa rauhassa. Aloitan aamut aina samalla kaavalla, joten silloin kun joku lapsista herää kanssani samaan aikaan, kaava menee rikki.

aamuisen rungon tärkeys.

Sitähän se äitiys on, joku voisi ajatella ja näin itsekin joskus kelaan mutta minun luonteelleni asioiden toistuvuus sopii. Totta kai äitiys vaatii omista jutuista tinkimistä, itsensä sivuuttamista mutta myös sitä, että asiat eivät aina mene kuten haluaisi. Tiedän mutta siltin en ole vieläkään, kymmenen vuotta äitinä olon jälkeen osannut mukautua siihen, jos joku rikkoo aamuisen runkoni. Tämä ei ollut vielä kymmenen vuotta sitten niin tärkeä juttu itselleni mutta on noussut nyt ehkä noin neljän-viiden vuoden sisällä todella tärkeäksi rutiiniksi.

Päivän paras hetki tosissaan pitää sisällään rauhallisen aamukahvi hetken hiljaisuudessa. Silloin saan hetken itselleni ja ajatuksilleni, omille jutuilleni ja ylipäätänsä käynnistää päivän hiljaisesti. Tykkään siitä tunnelmasta mikä aamuisin on. Vallitseva hiljaisuus on ihana tunne ja se, ettei missään pauhaa mikään ulkoinen ärsyke eli televisio, radio tai pihan äänet. Voin vaan istua sohvalla – nyt kun vihdoin sohvan omistan – ja olla vain. Itseäni varten.

Jos päivän parhain hetki ei mene kuten toivoisin?

Minulla menee kirjaimellisesti kuppi nurin. Kyllä, olen äiti ja minulla menee kuppi nurin, jos joku lapsistani herää tismalleen samaan aikaan kanssani. En tietenkään siitä osoita mieltäni mutta huomaan etten pääse sisäiseen rauhaan itseni kanssa. Enkä suinkaan sen vuoksi, että lapsi on siinä vieressäni vaan sen vuoksi, että heti alkaa sosiaalinen ärsyke. Siinä missä rakastan sosiaalisuutta niin samalla myös kuormitun siitä, jos sitä on paljon, vierellä ja runsaasti. Aamuisin, lasten herätessä on luonnollista, että lapset haluavat keskustella mutta minulle on myös luonnollista se piirre, etten halua keskustella heti kun silmät aukeavat.

Niinä aamuina, jos ja kun lapsi tai lapsilauma herää kanssani samaa aikaa, rikkoutuu oma aamuinen rytmini – kaavamaisuus ja hiljainen rauha. Niinä aamuina, kun kaikki kolme ponnahtavat samaan aikaan pystyy, niin en pääse päivään samalla tavalla kiinni kuin aamuina, jolloin saan herätä yksin. Rakastan lapsiani, jokaista heistä mutta jestas, että rakastan myös hetkiä itseni kanssa. Ne ovat niin suuri voimavara yhden vanhemman perheessä, että niitä osaa pitää ihan erilaisessa arvostuksessa. Se menee kuitenkin sillein, että jos saan käynnistää aamut itsekseni, pystyn antamaan itsestäni parempaa äitiyttä.

kuudelta aamulla ylös, vuoden jokaisena päivänä.

En nyt sano, että päivä on täysin pilalla, jos lapsi tai lapset heräävät samaa aikaan mutta sanotaanko näin, että päivä käynnistyy takkuisesti ja siitä on hankalampi saada kiinni. Niinpä olen tehnyt jo pitkään sillein, että herätyskello soi kuudelta aamuisin – vuoden jokaisena päivänä. Kyllä! Herään ihan mieluusti kuudelta aamulla, mahdollistaakseni itselleni oman rauhan ja pitääkseni yllä omaa hyvinvointiani. En muista moniakaan aamuja, jolloin olisin nukkunut yli seitsemään, niitä on ollut raskaana ollessa viimeksi tai satunnaisesti sen jälkeen mutta silloin olen nukkunut ns. ”pommiin”.

Aikaisissa heräämisissä on puolensa – päivä ei mene ohitse, kun herää ajoissa ja olen paljon aikaa saavampi (ainakin joskus ?) kun herään ajoissa. Voisin nimittää itseäni aamuvirkuksi, joten tästä syystä en voisi ikinä kuvitella seurustelevani kumppanin kanssa, joka nukkuisi puoleen päivään saakka. Tai no miksipä ei? Ainakin saisin siinä vaiheessa kuuluisaa omaa rauhaa tuntitolkulla eikä tarvitsisi keskustella syvällisiä hetkeen. ? Se on nimittäin sellainen juttu, että vieressäni voi istua hiljaa aamun ensimmäisen vartin-puolen tunnin ajan mutta etusivun lööpeistä ei kannata alkaa heti keskustelemaan.

Aamut, ne ovat minulle päivän paras hetki ja suuri voimavara.

Mikä kohta päivästä on sinun voimavarasi?

-Ida

 

Lue myös:

Elämäni isoin jakso kelattuna.

Seuraa meitä:

Instagramissa.