Syyskuun TOP 5 !
Syyskuu vetelee viimeisiä ja ajattelin katsahtaa miltä tämä syyskuu on postauksien puolella näyttänyt. Huomaan, että tämän kuun hitti postaukset ovat jälleen sellaisia mitkä koskettavat sydäntäni ja ovat pinnallani. Joka kuukausi on mielenkiintoista pysähtyä katsomaan, että miltä kyseisen kuukauden TOP 5 postaukset näyttävät ja tässäkin kuukaudessa olen tyytyväinen siihen, että juuri nämä postaukset ovat nousseet listalle. Miltä näyttää syyskuun TOP 5?
”Samalla kaikki pelotti. Entä jos suhde jatkuisi, kuten aina ennenkin on jatkunut, kun ero on nostettu pöytään? Entä jos tämä olisi taas kohdunulkoinen raskaus? Entä jos tämä onkin haamu positiivinen? Miten helvetissä kerron asiasta kumppanille, sitä pelkäsin eniten. Miten kertoa, että olen kaiken sotkun keskellä tullut raskaaksi. Sinä aamuna, kun tein raskaustestin, olin vessassa, yksin. Laitoin ystävälleni kuvan testistä ja hän laittoi olevansa tukena, tulee mitä tahansa vastaan.”.
Kirjoitin blogiin ajatuksia siitä millaista oli tehdä raskaustesti samalla kun erosin. Tämän tekstin kirjoittaminen oli mielellisesti vapauttavaa ja yhden ison askeleen harppaus eteenpäin.
”Kaiken tämän yksityiselämässä meneillä olevan prosessin keskellä tulisi pystyä repeämään kolmeen eri suuntaan – vauvasta koululaisiin. Jokainen heistä tarvitsisi äitiään, huomiota paljon mutta koen etteivät saa sitä tasapuolisesti. Soimaan omasta riittämättömyydestä itseäni päivittäin. Jokainen lapsistani ansaitsisi saada huomiota, hellyyttä ja rakkautta heille kuuluvalla määrällä. Silloin kun sitä ollaan henkisen jaksamisen äärirajoilla ja mielen ollessa äärimmäisen väsynyt, niin huomaan ottavani hajurakoa kaikesta, missä mua vaadittaisiin. Sen sijaan, että ottaisin pienen hetken yksin, yhden lapsen kanssa.”.
Ihmisen mieli on kummallinen ja hyvin rikas kokemaan ja tuntemaan asioita. Sen mitä olen oivaltanut kirjoittamisen aikana, on se, että kirjoittaminen keventää omia ajatuksiaan. Osin sen vuoksi, että kirjoittaminen on itselleni kuten terapeuttista mutta myös siksi, että kirjoittamisen kautta saa vertaistukea.
”Jos lapsiltani kysyvät, niin olen nainen, joka sitten enkelten kanssa tanssii. Ymmärrän lapsiani. Ei heillä kovin hattaran punaisia kuvia ole miehistä (poissuljen tässä heidän isänsä!). Tämä onkin isoin kriteeri tulevaisuudessa sille, että kenet otan tupaamme. Saa olla aika kympin pakkaus, mikäli meinaa hurmata lapseni – ei suinkaan minua vaan lapseni, he nimittäin kertovat mielipiteensä suoremmin kuin allekirjoittanut. He myös kiertävät kaukaa miehen kuin miehen sillä en ymmärrä mitkä tuntosarvet heillä on ja sellainen intuitio miesten suhteen. Parempi kuin äidillänsä. Se on nimittäin sellainen juttu, että jos olisin joskus kuunnellut lapsiani, en olisi tässä pisteessä – Maxin äiti. Loppujen lopuksi, läheiset ja omat lapset näkevät monesti enemmän kuin itse näkee. Siispä heitän heidän haltuunsa jokaisen mieskandinaatin.”.
Tätä postausta oli hauska kirjoittaa sillä huvittaa todella se, miten lapseni suhtautuvat siihen, että äidin tulisi ennemmin tanssia enkelten kanssa kuin tavata ketään miestä. Tätä postausta oli kiva kirjoittaa senkin vuoksi, että tämä oli hieman kevyempää juttua kaiken painavamman sanan keskellä.
”Ei vanhemmuudessa pitäisi erikseen ihannoida isää, joka vaihtaa vauvalleen vaippaa tai isää, joka eron jälkeen kantaa vastuun lapsistaan. Siinä missä äitikin. Ajatelkaa, monesti eron jälkeen mennään lastenvalvojalle sopimaan lapsiin liittyvistä asioista ja haluatteko kuulla yhden jutun? Isältä kysytään siellä, että minkä verran isä on halukas tapaamaan lapsiaan mutta äidiltä ei kysytä. Isä ilmoittaa hänelle sopivasta määrästä ja äidin on tyydyttävä siihen.”.
Jos johonkin asiaan haluaisin laki muutoksen, niin se oli tähän asiaan. Siihen kuinka vanhemmuuden tulisi olla kahden ihmisen vastuu. Ei riitä, että maksaa elatusmaksuja vaan lapsesta tulisi kantaa vastuu 18-vuoden ajan koska jos seksiä on valmis harrastamaan ilman ehkäisyä, niin on sitä silloin valmis kohtaaman seuraamuksen.
”Viisikymmentäkaksi viikkoa myöhemmin pääsin lähtemään illaksi kotoa pois, ilman raskaana olemista tai lapsia. Niin, ajatelkaa, näin pitkä aika siitä on, kun olen viimeksi ollut yksin, ilman sitä, että olisin raskaana tai mulla olisi lapsi vieressä. Näin se aika rientää. Eilen pääsin tosissaan lähtemään kotoa pois, kaikkien kolmen jäädessä illaksi kummitädin kanssa meidän kotiimme. Ensimmäinen ilta ilman vauvaa oli tunteikas, erilainen kuin osasin odottaa mutta samalla myös hauska ja tarpeellinen.”.
Olihan tämä varsin ikimuistoinen hetki kun kerran vuodessa käyn jossain ilman lapsia, että en yhtään ihmettele tämän nousseen listasijalle viisi!
Sellainen syyskuu postauksien osalta. Mitä kaikkea lokakuu tuo tullessaan, siinäpä vasta hyvä kysymys mutta sen voin sanoa, että mun näköisiä postauksia on luvassa. Puspus ja ihanaa päivää!<3
-Ida
Lue myös:
Seuraa meitä: