Hae
Elämänmakuista matkaa

Viikkokatsaus – Minä riitän.

Otsikon mukainen lause, minä riitän, on päällimmäinen tunne mikä minulla on eilisistä Vaikuttajamedian pikkujouluista. Jännitin juhliin menoa ihan hirmuisesti koska en ole ihmisten keskellä mukavuusalueellani ja jännitän kohtaamisia ihmisten kanssa, joita en ollut koskaan nähnyt. Hiiren saappaissa kävellessäni yritin olla aluksi mahdollisimman hajuton ja mauton. Samalla kun mielessäni oli vikalista minkä olen menneisyydessäni saanut kuulla itsestäni ja siitä millainen minun olisi tullut olla. Pelkäsin, että entä jos tässäkään porukassa en mahtuisi mukaan, itsenäni. Ennen juhlia oli tunne, että onkohan tämäkään se paikka, jossa minä riitän. Analysoin juhliin päästessäni itseäni ihan hirveästi ja mietin jo puolen tunnin kohdalla, että missä vaiheessa livahtaisin paikalta. Jotta en vaan tuntisi oloani riittämättömäksi. Se tunne mikä minulla oli itsestäni, oli ihan kamala.

Tiedättekö, kun vuosia saat kuulla milloin mistäkin tekemisestäsi huomautusta tai pelätä, että koska sanot väärin jotain ja milloin tunnettasi vähätellään. Ne hetket, toisen sanat, kulkevat herkästi tilanteissa kuin tilanteissa mukana. Olen oppinut, että mitä hajuttomampi ja mauttomampi olisin, sen parempi. Se minkä olisin halunnut näyttää, ne mistä olisin halunnut keskustella ja se millainen olisin halunnut olla, piti haudata. Joten en ajatellut, että maailmassa voisi olla paikka, jossa minä riitän. Ilman, että tulisi olla kukaan muu kuin minä. Sitten tuli yhdet pikkujoulut ja huomasin, että maailmassa on olemassa paikka minulle – paikka, jossa minä olen tarpeeksi.

Minä riitän.

Se tunne minulle tuli tosi nopeasti juhlissa. Tunsin ensimmäistä kertaa koskaan kuuluvani johonkin yhteisöön ja paikkaan, jossa saan olla sellainen kuin olen. Se tunne oli aika vapauttava tunne. Koko iltana minun ei tarvinnut esittää mitään eikä miettiä missä kohdin nauraisin, hömpöttäisin tai mistä puhuisin. Olin ihan vaan minä ja se riitti. Ympärillä olevat tyypit saivat sen tunteen mitä olen ikävöinyt. Se tunne oli sellainen, jossa huomasin nopeasti viihtyväni. Miten arvokasta olikaan kohdata ihmisiä, jotka ottivat minut vastaan tämmöisenä kuin olen. Minuna. Minä riitin heille ihan vaan omana itsenäni. Tämmöisenä kuin olen.

positiiviset sanat, tallennettu sydämeen.

Olin aivan häkeltynyt siitä, että sain kehuja. En todellakaan osaa vastaanottaa niitä ja ne sai oloni vaivaantuneeksi koska joskus muistan kuinka kehun jälkeen tuli aina sana, mutta. ”Olet hyvä äiti, mutta” ja sitten sain kuulla missä tulisi parantaa. Noin lievänä esimerkkinä. Nyt sain kuitenkin kuulla ihan vilpittömiä sanoja ja kehuja, ilman mutta sanaa. Ilman sitä, että matto olisi vedettyä jalkojen alta. Ihan oikeasti, en voinut koskaan eläissäni kuvitella miten minut voitaisiinkaan ottaa niin upeasti vastaan ja puhua noin kauniisti. Minulla oli koko illan sellainen olo, että olisin kotonani. Voi kuulostaa hassulta mutta miten mahtavaa se olikaan, kun ei tarvinnut pitää suojahaarniskaa tai miettiä omia sanoja, tekemisiä. Pystyi vain olemaan ja hengittämään rennosti.

Tämän yhteisön joukossa saan olla minä. Ihan vain minä.

 

En nyt lopuksi voi muuta sanoa, kuin kiitos tyypit ihanasta illasta!❤️

Ida

 

Lue myös:

Pikkujoulut – ilta Tuhkimona.

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Pikkujoulut – ilta Tuhkimona.

Tänään on perjantai ja se tarkoittaa sitä, että huomenna on Vaikuttajamedian pikkujoulut, jonne jota varten Max menee ensimmäistä kertaa yökylään. Tätä lauantaita on odotettu kuin kuuta nousevaa sillä näen kaikki kasvot ensimmäistä kertaa livenä, ruudun välityksen sijaan. Sen lisäksi, että näen ihania ihmisiä livenä, pääsen viettämään illan ja yön aikuisten seurassa. Viettämään illan Tuhkimona. Nauttimaan ajasta keskeytyksettömästi ja huolettomasti sillä koululaiset lähtevät isälleen ja Max menee ystävälleni yöksi. Ystäväni halusi vähän yllätyksenä mahdollistaa minulle myös yö vapaan sekä mahdollisuuden nukkua sunnuntai aamuna pitkään. Paikka, jonne apina menee yöksi, on rakastava ja turvallinen, ja tiedän, että Max on hyvissä käsissä.

Mutta siltin minua stressaa Maxin yökylään vieminen niin paljon, että kysyin jo neuvolastakin, että rikonko kiintymyssuhdetta sillä, että vien hänet yöksi hoitoon. Kyllä, luit oikein. Ihan mietin, että kas kun en eduskunnasta asti käy kysymässä lupaa siihen, että kerran puoleen vuoteen vien vauvan hoitoon. No mutta ystävän sanojen mukaan ”Jos Max huutaa, niin minähän sitä kuuntelen, et sinä”. Totta. Hän on aivan oikeassa. Okei, se siitä yökylään menemisestä. Siitä voisin vääntää tunti tolkulla ja siitä olen varmaan viikon jokaisena minuuttina itseäni soimannut, vaikka tosi asia on se, että perheen ainoana aikuisena minäkin tarvitsen joskus sitä aikuisten aikaa.

Pikkujoulut, asu kriisiä pukkaa!

Perheen ainoan aikuisen rooli tosissaan näkyy juhliin valmistautumisessa sillä, että katsoessani vaate kaappiin, totesin, että olisi syytä käydä kaupoilla hakemassa vähän parempaa seppälää päälleni, mikäli meinaan näyttää ihmiseltä muiden edessä. Muistan vielä vuoden 2017 kun vietin onnellisia sinkkuaikoja ja minua ei ollenkaan stressannut pukeutuminen sillä kaapista löytyi bileisiin kuin bileisiin vaatteet. Nyt puolestaan kaapista ei löydy aikuisten oikeasti m_i_t_ä_ä_n sopivaa vaatetta, joka istuisi kauniisti ja jossa tuntisin itseni hyväksi. Se on kuitenkin vaatteita valitessa tärkeää, että olonsa tuntee hyväksi eikä olisi pahitteeksi, jos sitä olisi sellainen olo, että on mukiin menevä muikkeliini.

No tässäkin kohtaa ystävä saapuu hätiin, kun lähdemme ihan kohta, tänä aamuna kohti kauppoja katsomaan, että mihinkäs kolttuun se kotiäiti sujahtaa! Ihan hassua pukea päälle jotain muuta kuin imetysliivit ja ehkäpä jalkaakin muuta kuin legginsit. Parhaimmat kotivaatteet ever! Näiden bileiden teema ei kuitenkaan ole pyjamabileet, joten on totta tosissaan syytä katsoa peiliin ennen lähtöä. Ja sinne peiliin olen katsonut tässä viikon aikana kerran, jos toisenkin, vain todetakseni, että jos bileiden teema olisi halloween, veisin voiton ihan 6-0!!

Pikkujoulut, iho kuntoon.

Eilen freesasin hiuksia sekä lakkasin jopa kynnet, että puunasin ihoni suihkussa. Tein sellaisia juttuja, jotka ennen olivat ihan osa päivittäistä arkea ja vielä keväällä jaksoin panostaa siihen miltä vaatteiden alla näyttää. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Eipä siihen vaadita kuin yksi pikkujoulu, niin ihon sai pitkästä aikaa viimeisen päälle itsensä tuntuiseksi.

Kaiken kaikkiaan mulla on sellainen pieni jännityksen sekainen ja hyvä olo huomisesta päivästä. Vatsassa tuntuu jännityksen tunnetta ja musta on niin siistiä päästä viettämään lauantai-ilta jossain muualla kuin kotisohvalla. Aikuisten ihmisten kanssa, ilman lapsia.

Miten mahtavaa on uskaltaa nousta sieltä tutusta ja turvallisesta sohvasta ylös, ja lähteä ovesta ulos. Aikuisten kesken. Minun on helppo jämähtää sinne sohvan pohjalle sillä ajatuksella, että lankojen tulisi olla vain minun käsissäni ja äitinä minun tulisi viettää lauantai-iltani kotona lasten kanssa. Mutta jestas, että tuntuu hyvältä viettää oma Tuhkimo ilta.

Lauantai. Sinua jo odotan.

Ida

 

Lue myös:

Kun langat eivät ole käsissäni.

Seuraa meitä:

Instagramissa.