Hae
Elämänmakuista matkaa

6kk ikäinen vauva.

Täällä minä, 6kk ikäinen vauva – apina. Tänään on minun vuoroni kertoa teille itsestäni, siitä millainen minä olen tänään. Moni teistä on saattanut seurata minun matkaani jo siitä asti, kun saavuin tyylikkäästi, omalla tavallani maailmaan. Joku teistä ei ole vielä kertakaan lukenut minusta ja joku on saattanut minut nähdä. Toisille saatan olla tuntematon tapaus, vaikka olen ollut maailmassa jo 6 kk. Siispä kerron teille itsestäni hieman, siitä kuka vauva täällä taustajoukoissa tai oikeastaan päätähtenä on.

millaista on olla 6kk ikäinen vauva?

Minun nimeni on apina– minua kun katsoo, näkee nimensä näköisen vauvan. Näin ainakin äiti tietää puhua. Äiti muuten puhuu aika paljon ja minulla on sellainen olo kuin Putouksen Pöntöllä – paljon sanoja, en ymmärtänyt yhtään. Minä en nimittäin ymmärrä puhetta, mutta sitä kuulen kuitenkin todella paljon. Äiti tykkää puhua pälpättää sen minkä kerkeää ja välillä se oikein kimittää tai sitten se laulaa lurauttaa. Äidin lauluääni on oikein kaunis, mielestäni. Jos isoveljeltäni kysytään, niin äidin lauluääni ei miellytä – näen sen isoveljen ilmeestä.

Ilmeet, ne ovat sellainen juttu mitä rakastan matkia. Miten paljon ilmeitä onkaan maailmassa – on suu ammollaan olevaa ilmettä, on irvistystä sekä hymyä korvissa saakka. Ilme kuin ilme kelpaa minulle. Paitsi kerran. Silloin äidin ystävä kurtisti kulmiaan ja minä aloin itkemään. Se ilme näytti oudolta enkä tykännyt siitä yhtään. En myöskään tykkää siitä, jos en saa ruokaa heti kun haluan. Tarkoitan, että samalla kun minulla on sosetta suussa, niin odotan jo seuraavaa lusikallista suuhuni. Ruoka on niin hyvää! Ei ehkä yhtä hyvää kuin tissimaito mutta lähes yhtä hyvää. Minun soseeni nimittäin on mummini tekemää sosetta.

hyvää ruokaa ja paljon unta.

Minun mummini on sellainen hössöttäjä mummi. Hän kokkaa minulle herkullisempaa ruokaa kuin itselleen. Hassu mummi. Se mitä mummi ei tee, on hedelmäsosetta mutta kaikki kasvissoseet ja lihasoseet mummi tekee minulle ihan itse. Tykkään syödä soseita aamupalalla, silloin syön yleensä hedelmäsosetta ja sitten iltapäivällä syön lihasosetta ja illallakin saan hedelmäsosetta.

Nukun vielä sen verran paljon päivisin, että en kerkeä syömään soseita kuin kolme kertaa päivässä mutta maitoa sen sijaan kerkeän juomaan öisin muutaman kerran sekä päivisin silloin tällöin. Juon maitoa heti kun herään ja sitten ennen kuin menen nukkumaan sekä muutamia huikkia pitkin päivää. Olen muuten aina ollut hyvä nukkumaan, onneksi, koska jos nukkuisin yhtä huonosti kuin äiti, olisin varmaan kiukkuinen koko ajan. Nukun yleensä 17-06 tai 18-07 välisen ajan yöunta ja sitten päivisin lisää. Se lisää tarkoittaa noin 5-6h – riippuu nyt ihan siitä miten minua huvittaa nukkua. Esimerkiksi eilen nukuin päiväunta melkein 6h.’

sylissä on kiva olla.

Nukkuminen on kivaa mutta arvatkaa mikä muu on kivaa? Se kun minulle luetaan kirjaa sekä se kun isoveljeni kimittää minulle, se on hurjan hauskaa! Tykkään myös siitä, kun siskoni hymyilee minulle. Sekin on kivaa, kun saan olla jonkun sylissä mutta en tykkää olla missä tahansa asennossa. Silloin kun herään, tykkään olla hetken vauva asennossa mutta silloin kun haluan nähdä maailmaa, tykkään olla pystypäin ja katselle eteenpäin. Jos olen sillein kaupassa äidin sylissä, niin käteni sätkii kovasti koska yritän innoissani ottaa kaikkia ihmisiä kiinni. Samalla hymyilen jokaiselle, joka tulee lähelle koska ihmisten hurmaaminen on kivaa.

Tarraan hienosti leluihin tai oikeastaan kaikkeen mitä käsiini saan. Tykkään myös nypläillä äidin paitaa, kun juon maitoa. Saan käsiini mitä tahansa, vien sen suuhuni koska on kiva maistella miltä pyyhe maistuu tai miltä lempileluni – reikäpallo maistuu. Reikäpallon lisäksi tykkään sellaisesta minulle tehdystä lonkeroisesta, niistä lonkeroista on kiva ottaa kiinni. Sekin on hauskaa, että otan tutin suustani ja viskon sitä pitkin sänkyä. Teen sen yöllä, äidiltä salaa ja sitten kun itken, äiti saattaa löytää tutin jopa varpaideni luota. Äiti ihmettelee, miten sen sinne saan, mutta minäpä en kerro, että vauhdikkaasti viuhtovat käteni ovat tehokkaita tutin heittäjiä. Hauskaa!

Mitä muuta vielä kertoisin?

No ehkä tärkein tieto on se, että minulla kun oli hoppu maailmaan, niin en ole ihan kuka tahansa puolivuotias eli en esimerkiksi vielä osaa kääntyä taikka pyöriä akselini ympäri. Mutta vaikka en jotain osaa, niin se ei haittaa. Olen siltin tosi rakas äidille, siskolle, veljelle, mummille ja papalle sekä kummitädilleni että kummisedälleni.Tiedän, että olen rakas myös kahdelle muulle kummitädille sekä tädilleni, ja isotädille ja monelle serkulle.  Ukille myös ja kaukaiselle isoisotädille. Tykkään myös tädistä, joka laulaa minulle sormillaan ja monesta lapsesta, joka minua tykkää paijaa. Minulla on monta turvallista aikuista ympärillä. Menen yhdelle niistä yökylään ensi viikolla, sielläkin minusta tykätään.

En edes muista kaikkia ihmisiä tässä mainita koska minulla on putkiaivot. Muistan vain hetken takaiseen mutta en ihan liikaa kuitenkaan. Eikä sekään haittaa. Minulla on sellainen rennon letkeä asenne elämään. Menen vain rauhallisesti eteenpäin eikä ole mitään huolenhäivää.

Sellainen vauva minä olen. Millaisia vauvoja siellä on?

T. Apina

Ps. Kuolaaminen on siistiä hommaa! Kiva tiputtaa kuolapalloja lattialle, sitten joku astuu sen päälle ja sillä on märkä sukka.

Lue myös:

Apinanpoikanen.

Seuraa meitä:

Instagramissa.