Hae
Elämänmakuista matkaa

Viikkokatsaus – Mitä kuuluu viikkoon?

Tänään on sunnuntai ja kello on 10:30, Max nukkuu ensimmäisiä päiväuniaan ja meillä takana hidas, rauhallinen aamu kaksin. Koululaisten ollessa isällään. Pysähdyin musiikkia kuunnellessani miettimään, että mitä kuuluu viikkoon. Siihen minulla on antaa selkeä vastaus, lyhyt ja ytimekäs – hyvää. Viikkoon kuuluu hyvää. Tämä viikko on kokonaisuudessaan ollut hyvä. Pitkästä aikaa olen tuntenut kokonaisen hyvän viikon. Viikon, joka on pitänyt monia hyviä hetkiä, hyviä päiviä. Pitkästä aikaa on ollut viikko, jossa olen tuntenut monenlaisia hyvän olon tunteita. Kiitollisuutta, onnellisuutta, iloa, naurua, tyytyväisyyttä ja hyvää mieltä, huomaavaisuutta sekä sitä, että miten monessa hetkessä on ollut hyvä olla. Tällä viikolla hyvän mielen tunteiden kirjo on ollut runsas ja on ollut mahtava huomata pimeästi alkaneen syksyn keskellä se, että nämäkin tunteet ovat olemassa, kun niille vaan antaa mahdollisuuden. Miten hyvältä se tuntuukaan, että tällä viikolla olen päässyt tasaisen seesteiseen fiilikseen.

Mitä kuuluu viikkoon?

Vaikka maanantai alkoi huonolla jalalla nousten, niin maanantai päivän vaihduttua tiistaiksi, oli fiilis erilainen. En antanut edellisen päivän fiiliksen vaikuttaa seuraavan päivän tunnelmaan. Toki, tälläkin viikolla on ollut lyhyt unisia öitä, niin siitä huolimatta ne eivät ole kuormittaneet mieltä. Tällä viikolla olen saanut tuntea lähelläni ystävien kirjon sekä sen, miten ystävät voivat olla tässä niin henkisesti kuin fyysisesti. Kuinka ihana olikaan saada tänne alkuviikosta ystäviäni lapsineen juhlimaan koululaisten synttäreitä. Kaikki ystävät eivät päässeet paikalle mutta heidän läsnäolonsa tuntui, vaikka he eivät olleet fyysisesti läsnä. Joskus riittää, että henkinen yhteys on niin vahva, että aina se ei tarvitse paikalla oloa.

Tällä viikolla olen saanut yövieraan ystävästäni. Se hetki oli aika kiva, kun muistelimme aikoja, jolloin olimme samassa työpaikassa ja varmoja siitä, että sinne jäämme. Elämäntilanteet ovat sittemmin muuttuneet mutta ystävyys ei. Kumpikin on lähtenyt erilaisiin polkuihin, ollen kuitenkin ylpeitä toisistamme ja siitä, että ystävyys on säilynyt. Kuinka ihana olikaan tiistaina viettää iltaa toisen aikuisen seurassa ja höpötellä myöhään yöhön. Sen sijaan, että olisin hukuttanut iltaiset tuntini kodin askareisiin tai luurin äärellä notkumiseen, sukelsin ystävän seuraan ja keskustelun maailmaan. Miten raikasta vaihtelua se onkaan.

Keskiviikko on viikon paras päivä.

Keskiviikkona pääsin pitkästä aikaa nauttimaan ajasta koululaisten kanssa. Se päivä oli täydellinen. Vietimme monta tuntia yhdessä, keskeytyksetöntä aikaa. Tehden asioita mitä emme ole voineet tehdä, kun vauva on ollut mukana. Reissu alkoi sillä, että istuimme bussin takapenkillä kolmisin – se oli koululaisista tosi kivaa vaihtelua. Reissun aikana juoksimme kilpaa, kävelimme käsikädessä, menimme liukuportaisiin ja söimme yhdessä. Voin sanoa, että tuntui todella hyvältä viettää aikaa koululaisten kanssa kolmisin. Sen päivän jälkeen nousi pintaan ne ajat, kun olimme vain me kolme, ilman uusperhettä, ilman muita asukkaita, ilman vauvaa. Vain me ja meidän yhteytemme. Ihanan ja täydellisen keskiviikon jälkeen tuli luottavainen olo sen suhteen, että meidän yhteytemme on mahdollista rakentaa uudestaan.

Keskiviikko vaihtui torstaihin. Päivä alkoi ystävän seurassa ja päivä päättyi ystävän seurassa. Päivä piti sisällään myös sen, että koululaiset lähtivät isälleen ja minä pääsin lähtemään yhteistyön pariin. Siitä kerron teille ensi viikolla lisää mutta sen sanon, että kokemus oli parempi kuin osasin odottaa.

Viikonloppu alkoi hyvissä tunnelmissa.

Torstai vaihtui melko nopeasti perjantaihin, joka aloitti viikonlopun hyvissä tunnelmissa. Perjantaina Max nukkui pitkiä pätkiä ja sain tehtyä kotiaskareita, tietokone hommia ja syötyä Ensi treffit alttarilla – ohjelman äärellä. Tein kaikki juttuni keskeytyksettömästi ja nimenomaan sellaisia juttuja, jotka sillä hetkellä tuntui hyvältä. Nukkumaan käydessä en meinannut saada unen päästä kiinni sillä koin kokonaisvaltaisen onnellisuuden tunteen. Kävin viikon kulkua läpi, kelasin hetkiä mielessäni ja tuli tunne, että asioilla on tapana järjestyä. Miten kiva olikaan aloittaa koululaisvapaa viikonloppu sillä fiiliksin, että hyvä tästä tulee.

Perjantain jälkeen tuli lauantai ja aamu alkoi tohinoiden. Eilen koululaiset tulivat isänsä kanssa kylään, sillä paikalle tulivat porukat juhlimaan koululaisten synttäreitä syömisen merkeissä. Olipas kiva saada saman pöydän äärelle läheiset ihmiset ja huomata, että erosta huolimatta saman katon alle mahtuu koko porukka. Se on aika tärkeää nimittäin, että vanhemmuus jatkuu ja ex-appivanhemmat voiva tarvittaessa hypätä samalla autokyydillä kotiin. Näin se on aika palkitsevaa kaikille mutta etenkin lapsille. Lauantaina ystäväni oli yllätyksenä tilannut lasten kunniaksi hampurilaisia, joita sitten muiden tarjottavien kanssa söimme yltäkylläisyyteen saakka.

lauantain kaipuu.

Lauantaina, Maxin käytyä yöunille, tuli pieni kaipuu. Ystävääni kohtaan. Meillä on ollut noin vuoden tapana soitella joka toinen viikonloppu, joko perjantai-iltana tai lauantaiaamuna. Mikäli kummallekaan ei ole tullut estettä soitolle. Tänä viikonloppuna ystäväni ääni oli mennyt, joten emme päässeet perjantaina soittamaan toisillemme. Se harmitti kumpaakin. Sillä tutusta tavasta oli tullut todella tärkeä tapa.

Tapa, jota varten ystäväni keräisi lauantai-illaksi voimia ja saimme soitettua. Aloitimme puhelun itkien sillä emme ole nähneet pitkään aikaa ja ikävä on kova. Oli todella kiva kuulla toisen ääni ja jakaa kuulumisia, joita kertoessa ystäväni tiesi jo puolesta lauseesta mitä olin kertomassa. Se meidän kahden ystävyydessämme on arvokasta, että aina ei tarvitse sanoa mitään, kun toinen jo tietää mitä on sanomassa. Juteltuamme pitkän pätkän asioistamme, päätimme puhelun kiittäen toisiamme siitä, että olemme toistemme poluilla. Läsnä, mukana, tukemassa ja nauramassa. Päättämässä lauseita. Se on aivan käsittämätöntä, miten jonkun voi tuntea niin hyvin.

Sen puhelun jälkeen oli kiva pestä meikit, kuunnella vauvan tuhinaa, nauttia illasta ja sallia itselleni se fiilis mikä sillä hetkellä oli. Kaiken kompastelun jälkeen olen ansainnut kokonaisen hyvän viikon. Tähän on hyvä päättää tämä teksti ja mennä keittämään lounaaksi puuroa sillä puuro on ehkä parasta syötävää ikinä.

Toivottavasti sinullakin on ollut hyvä viikko,

Ida

 

Lue myös:

kirje ystävälle.

toimiva vanhemmuus erosta huolimatta.

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *