Hae
Elämänmakuista matkaa

Pikkujoulut – ilta Tuhkimona.

Tänään on perjantai ja se tarkoittaa sitä, että huomenna on Vaikuttajamedian pikkujoulut, jonne jota varten Max menee ensimmäistä kertaa yökylään. Tätä lauantaita on odotettu kuin kuuta nousevaa sillä näen kaikki kasvot ensimmäistä kertaa livenä, ruudun välityksen sijaan. Sen lisäksi, että näen ihania ihmisiä livenä, pääsen viettämään illan ja yön aikuisten seurassa. Viettämään illan Tuhkimona. Nauttimaan ajasta keskeytyksettömästi ja huolettomasti sillä koululaiset lähtevät isälleen ja Max menee ystävälleni yöksi. Ystäväni halusi vähän yllätyksenä mahdollistaa minulle myös yö vapaan sekä mahdollisuuden nukkua sunnuntai aamuna pitkään. Paikka, jonne apina menee yöksi, on rakastava ja turvallinen, ja tiedän, että Max on hyvissä käsissä.

Mutta siltin minua stressaa Maxin yökylään vieminen niin paljon, että kysyin jo neuvolastakin, että rikonko kiintymyssuhdetta sillä, että vien hänet yöksi hoitoon. Kyllä, luit oikein. Ihan mietin, että kas kun en eduskunnasta asti käy kysymässä lupaa siihen, että kerran puoleen vuoteen vien vauvan hoitoon. No mutta ystävän sanojen mukaan ”Jos Max huutaa, niin minähän sitä kuuntelen, et sinä”. Totta. Hän on aivan oikeassa. Okei, se siitä yökylään menemisestä. Siitä voisin vääntää tunti tolkulla ja siitä olen varmaan viikon jokaisena minuuttina itseäni soimannut, vaikka tosi asia on se, että perheen ainoana aikuisena minäkin tarvitsen joskus sitä aikuisten aikaa.

Pikkujoulut, asu kriisiä pukkaa!

Perheen ainoan aikuisen rooli tosissaan näkyy juhliin valmistautumisessa sillä, että katsoessani vaate kaappiin, totesin, että olisi syytä käydä kaupoilla hakemassa vähän parempaa seppälää päälleni, mikäli meinaan näyttää ihmiseltä muiden edessä. Muistan vielä vuoden 2017 kun vietin onnellisia sinkkuaikoja ja minua ei ollenkaan stressannut pukeutuminen sillä kaapista löytyi bileisiin kuin bileisiin vaatteet. Nyt puolestaan kaapista ei löydy aikuisten oikeasti m_i_t_ä_ä_n sopivaa vaatetta, joka istuisi kauniisti ja jossa tuntisin itseni hyväksi. Se on kuitenkin vaatteita valitessa tärkeää, että olonsa tuntee hyväksi eikä olisi pahitteeksi, jos sitä olisi sellainen olo, että on mukiin menevä muikkeliini.

No tässäkin kohtaa ystävä saapuu hätiin, kun lähdemme ihan kohta, tänä aamuna kohti kauppoja katsomaan, että mihinkäs kolttuun se kotiäiti sujahtaa! Ihan hassua pukea päälle jotain muuta kuin imetysliivit ja ehkäpä jalkaakin muuta kuin legginsit. Parhaimmat kotivaatteet ever! Näiden bileiden teema ei kuitenkaan ole pyjamabileet, joten on totta tosissaan syytä katsoa peiliin ennen lähtöä. Ja sinne peiliin olen katsonut tässä viikon aikana kerran, jos toisenkin, vain todetakseni, että jos bileiden teema olisi halloween, veisin voiton ihan 6-0!!

Pikkujoulut, iho kuntoon.

Eilen freesasin hiuksia sekä lakkasin jopa kynnet, että puunasin ihoni suihkussa. Tein sellaisia juttuja, jotka ennen olivat ihan osa päivittäistä arkea ja vielä keväällä jaksoin panostaa siihen miltä vaatteiden alla näyttää. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Eipä siihen vaadita kuin yksi pikkujoulu, niin ihon sai pitkästä aikaa viimeisen päälle itsensä tuntuiseksi.

Kaiken kaikkiaan mulla on sellainen pieni jännityksen sekainen ja hyvä olo huomisesta päivästä. Vatsassa tuntuu jännityksen tunnetta ja musta on niin siistiä päästä viettämään lauantai-ilta jossain muualla kuin kotisohvalla. Aikuisten ihmisten kanssa, ilman lapsia.

Miten mahtavaa on uskaltaa nousta sieltä tutusta ja turvallisesta sohvasta ylös, ja lähteä ovesta ulos. Aikuisten kesken. Minun on helppo jämähtää sinne sohvan pohjalle sillä ajatuksella, että lankojen tulisi olla vain minun käsissäni ja äitinä minun tulisi viettää lauantai-iltani kotona lasten kanssa. Mutta jestas, että tuntuu hyvältä viettää oma Tuhkimo ilta.

Lauantai. Sinua jo odotan.

Ida

 

Lue myös:

Kun langat eivät ole käsissäni.

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *