Hae
Elämänmakuista matkaa

Hei hei lokakuu!

Lokakuu oli kokonaisuudessaan aika kuormittava kuukausi ja silloin tuntui, että mistään mitä teen, ei tule yhtään mitään. Mutta kai yksi sellainen kuukausi kuuluu syksyyn. Olkoon se minulla eilen päättynyt lokakuu. Lokakuussa nousi vahvasti esille alla olevat viisi luetuinta postausta, joista jokainen on viereistä postausta erilaisempi. Mutta se on vaan hienoa, että erilaiset postaukset nousevat listalle.❤️

  1. Noel – iloiset kasvot.

”Miten tämmöisenä hetkenä sitä tekisi mieli kasvattaa lapset tiukasti napanuorassa kiinni koska sanomattakin on selvää, että tämä tarina herätti todellisuuteen. Lapset ovat meillä vain lainassa ja joka kerta kun huiskutan kuistilla heipat, pyydän koululaisia pysymään turvassa. Pelkään aina pahinta.”.

  1. Harmonisen vauvakuplan syvyyksissä.

Kerron teille nyt asian, jonka kertomista olen lykännyt ja asian, jonka ääneen sanominen pelottaa. En koskaan ajatellut, että näin voisi tapahtua enkä osannut ikinä kuvitella, että harmonisen vauvakuplan syvyyksissä menettäisin yhteyden muihin lapsiini. Ajatus siitä surettaa, tunne ja tieto siitä, että näin on käynyt, sattuu ihan hirveästi.”.

  1. Missä isi on?

”Tiedän, että jonain päivänä edessäni voi olla ihmetystä myös kodin seinien sisäpuolella mutta siihen saakka isänpäivälahja menee osoitteeseen, jossa se ansaitaan. Isänpäivä, silloin juhlitaan heitä ketkä pestin ovat ansainneet. Ei oletettuja henkilöitä, ei kadonneita juoksijoita eikä jokaista biologiaa. Vaan rakkautta, turvallisuutta, läheisyyttä, hoivaa ja huolenpitoa sekä läsnäolevuutta.”.

  1. Onko minulla enää mitään annettavaa?

” Mietin hetken, että kirjoitanko tästä tunteesta postausta vai en. Syy miksi mietin asiaa, on puhtaasti se, että enhän minä päiväkodissakaan työskennellessä sanonut hoitolapsille, että ”Tykkään hoitaa teitä mutta tänään en vaan jaksaisi yhtään kiukuttelua” tai kaupalla sanonut asiakkaalle ”Ei voisi vähempää kiinnostaa rahastaa näitä ostoksia”. Jotenkin sitä ajattelee, että ei olisi okei sanoa teille siellä ruudun toisella puolen, kuinka kyseenalaistin viikonlopun sekä eilisen aikana sen, että onko mulla enää mitään annettavaa?”.

  1. Äiti, joka ei imetä.

”Imetyksen taivalta tuetaan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mikä on äärimmäisen hieno asia mutta kolikon kääntöpuolena, tuetaanko imetyksen loppuessa äitejä tarpeeksi? Muistan kymmenenvuotta sitten sen pahanmielen mitä sisälläni koin ja sen, kuinka imetyksen loputtua kertaakaan ei kysytty, miltä tuntuu. Sen sijaan sain selitellä miksi en imetä koska neuvolassa oli tiuhaan eri terveydenhoitajia ja vastasin myös tuttujenkin kysymykseen ”Imetätkö?”, niin kuin se olisi mittarini äitinä.”.

Tältä näytti lokakuun luetuimpien listaus. Nyt sanon ”Lokakuu, kiitos hei! Marraskuu, tervetuloa!”.

Ida

Lue myös:

Viikkokatsaus – Minä riitän.

Seuraa meitä:

Instagramissa.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *