Hae
Elämänmakuista matkaa

Lapsiperheiden kotipalvelu – asiakkaana, minä.

Kirjoitin taannoin siitä, että millaisia tukia ja apuja yksinhuoltaja saa. Siinä postauksessa kerron lapsiperheiden kotipalvelu – tukimuodosta mutta vielä siinä vaiheessa meillä ei sitä tukimuotoa ollut käytössä. Keväällä oli, muutaman kerran mutta silloin tästä tukimuodosta oli enemmän haittaa kuin hyötyä sillä keväällä perhetyöntekijän käydessä, meillä ei klikannut. Eikä silloin tuntunut siltä, että lapsiperheiden kotipalvelulle olisi kunnollista tarvetta, kesää vasten. Peruttuani tukimuodon, sovimme, että soittaisin syksymmällä uudestaan, mikäli lapsiperheiden kotipalvelulle tulisi tarvetta. Syksy tuli ja jossain kohdin alkoi tuntumaan siltä, että tukimuodolle voisi olla tarvetta. Se tunne tuli itseasiassa erään kotona räjähtäneen riidan aikana, jolloin tuntui siltä, että otteeni on lipsumassa, itsestäni ja olen valumassa kohti syvää uupumuksen kuilua.

Uupunut lapsiperheiden kotipalvelun asiakas, minä.

Kyllä, luit oikein. Olen uupunut. Tämä oli yksi syistä miksi hain lapsiperheiden kotipalvelua meidän perheellemme. Rakastan syksyä ja arkea, järjestystä ja rutiinia mutta siitä huolimatta salakavalasti uuvuin kaiken keskellä. Tuntui ja tuntuu välillä yhä siltä, että on liian monta rautaa tulessa ja minun on ollut pitkään vaikea priorisoida omaa jaksamistani etusijalle. Olen haalinut paljon asioita itselleni sekä sivuuttanut sen, että voisin tarvita arkeen apua. Tämän olen sivuuttanut sen vuoksi, että on ollut vaikea myöntää ääneen se, että en aina jaksa yksin arjen vetovastuullisena aikuisena.

Vanhemmuus on ollut itselleni näytönpaikka, muulle maailmalle mutta eritoten itselleni. Se on ollut sellainen asia missä olen halunnut onnistua ilman ulkopuolisen apua. Kuulostaako hassulta? Ehkä mutta näin se on mennyt. Samalla olen halunnut pitää langat käsissäni ja sivuuttanut oman uupumuksen, masennuksen oireilla maustettuna. Olen sivuuttanut kaiken tämän ihan vaan koska en ole antanut itselleni tilaa. Olen asettanut kaiken tekemisen ja olemisen muiden edelle, huomatakseni toiminnassa samankaltaisuutta.

Näin olen toiminut ennenkin, parisuhteessa ollessani. Huomasin itsessäni samanlaisia väsymyksen ja loppuun palamisen merkkejä mitä koin parisuhteessani. Tämä oivallus oli tärkeä havainto eikä se tullut heti suoraan omista ajatuksista. Se tuli ensimmäisenä toiselta koululaiselta, erään ristiriitatilanteen tuoksinassa. Siinä hetkessä, kun kuppini kiehahti, hän itki ”Äiti sä olet ihan kuin X.”.

Sillä hetkellä heräsin ja soitin ensimmäiseen löytämääni numeroon ja niin lähti lapsiperheiden kotipalvelun tarpeen hyväksyminen arkeemme. Minä tarvitsen arjessa apua koska olen uupunut enkä jaksa tätä kaikkea, yksin.

Mitä tarkoittaa lapsiperheiden kotipalvelu?

Lapsiperheiden kotipalvelu tarkoittaa meidän perheellemme sitä, että meille on nimetty kaksi omaa perhetyöntekijää, jotka vuorollaan käyvät meillä. Perhetyöntekijät käyvät meillä kerran tai kaksi viikossa, iltapäivisin, ennalta ilmoitetun kellonajan verran. Yleensä tämä on meillä joko klo 14-17 tai klo 15-18. Näistä kahdesta on muodostunut vakioajat. Meidän perheellämme kotipalvelu käy iltapäivisin koska sen on ajankohtana sellainen, joka palvelee minua parhaiten. Iltapäivisin kotona on kaikki lapset sekä useimmiten sellainen kaaoksen tuntu, joka on nyt pidemmän aikaa johtanut omaan uupumukseeni sekä jopa tilanteiden hallitsemattomuuteen.

Iltapäivät ovat tuntuneet jo pitkään raskaimmalta kohdalta päivää ja nyt saatuamme siihen perhetyöntekijä kerran-kaksi viikossa, huomaan sen auttaneen omaan jaksamiseen.

Mitä lapsiperheiden kotipalvelu tekee, perheessämme?

Voi olla ehkä suoraan sanottuna mutta ihan mitä tahansa mille sillä hetkellä on tarvetta. Tänne tultua perhetyöntekijä ottaa heti paikkansa kodissamme ja siitä lähtee meidän kolmituntinen yhdessä olo, jonka aikana tehdään milloin mitäkin. Mieleenpainuvin kerta oli se, kun sain laittaa Maxia rauhassa yöunille samalla kun perhetyöntekijä pelasi Kimbleä isompien kanssa. Se tuntui ihanalta, kun pystyin rauhassa keskittymään Maxin syöttämiseen ilman, että podin siitä huonoa omaatuntoa. Toisinaan isommat lähtevät heidän kanssaan ulos ja toisiaan leikkivät yläkerrassa. Palvelu on ollut käytössä vasta muutamia kertoja, joten vielä ei ole tullut sellaista hetkeä, että olisin itse poistunut kotoa ilman lapsia. ´

Eikä se itseasiassa ole se suurin tarve, että pääsisin yksin ulos. Ehkä isoin tarpeista ja avuista on se, että joku on täällä kotona kanssani. Jo aamulla tieto siitä, että iltapäivällä perhetyöntekijä olisi tulossa, nostaa mieleni ylemmäs ja asennoidun päivään eri tavalla. Sillä on suuri henkinen voima, että kodin seinien sisäpuolella on toinen aikuinen.

Hae apua – Niin minäkin uskalsin tehdä.

Kerron tästä siksi, jotta myös Sinä uskaltaisit sanoa ääneen, jos tarvitset kotiin apua. Se ei ole häpeä, vaikka sitä aluksi häpesin. Se ei ole heikkous, vaikka sitä aluksi mietin. Omien voimarojen tunnistaminen on vahvuus. Sanotaan, että kakka valuu alaspäin ja se sanonta on ihan totta. Se kun voin itse pitkään huonosti, heijastui koululaisiin sekä ympärillä oleviin ihmissuhteisiin. En jaksanut tavata ketään ja introvertti luonteeni nousi huippuunsa. Kiukuttelin kotona enkä mitenkään pienesti vaan isosti. Yhtäkkiä huomasin itsessäni piirteitä mistä olin päässyt irti mutta mitkä tekivät tuloaan. En tunnistanut itseäni.

Nyt jo muutaman kerran käynnin jälkeen uskallan sanoa, että lapsiperheiden kotipalvelu on minun henkisen jaksamisen yksi voimavaroista. Käyntien aikana ulkopuolinen on avannut silmäni sille, että minä saan olla rohkeasti minä ja ottaa aikaa itselleni. On ihan okei sanoa ääneen, jos tarvitsee apua mutta on myös ihan okei sanoa haluavansa tehdä muutakin kuin olla kotona lasten kanssa.

Ei ole heikkouden merkki avata lisäkäsille ovi. Se on rohkeutta ja kykyä havannoida itseään.

Ida

 

Lue myös:

Vahvan väsynyt mieli.

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *