Hae
Elämänmakuista matkaa

Viikkokatsaus – viikko 44.

Viikko 44 alkoi sillä, että ostin salaatin samalla reissulla, kun kävimme Maxin fysioterapiassa ja minun psykologi käynnillä. Viikko 44 puolestaan päättyy siihen, että ajatukseni käyvät ylikierroksella, sillä juuri tänään tuntuu siltä, että mielen päällä on todella paljon asioita. Mitä kaikkea näiden kahden päivän väliin mahtuu? No aika paljon asioita ja tapahtumia, jotka tiivistän tähän alle:

viikko 44 – Maanantai.

Ostin salaattia koska ajattelin puhdistautua viikonlopun juhlinnasta ja tolkuttomasta väsymyksestä mitä sillä hetkellä viikonlopun juhlinnasta kannoin. No, ei se puhdistautuminen kauaa kestänyt sillä Maxin nukuttua huonosti, vedin puolikkaan suklaalevyn. Vain todetakseni muutama päivä myöhemmin, että suklaa on hänen vatsalleen ainut ja pahin vihollinen. Siinä missä suklaa on minulle parhain ystäväni. Aina välillä.

Tiistai.

Tämän päivän päällimmäisin muisto on se, kuinka tappelin ruokakauppakassi tilauksen kanssa ja soitin pankkiin sekä tahoon, josta yritin ruokaa tilata. Siinä vaiheessa hermonystyräni olivat koetuksella, sillä jälleen vika oli pankissa – no sain heiltä 20e hyvityksen tästä mutta ei se sillä hetkellä lohduttanut, kun viisi tuntia soitat pankkiin edes takaisin. Tiistaina ajattelin aktivoitua Instagramissa reelsien osalta.

Keskiviikko.

Keskiviikkona puntaroin elämän asioita ja mietin, että mihin suuntaan kannattaisi lähteä. Pohdin omaa arvoani ja sitä, että mikä on se mitä minä ansaitsen. Mietin paljon deittailuun liittyviä asioita mutta myös lähestyvää isänpäivää. Keskiviikko oli päivä, jolloin viestitin ystävälleni hyvästä fiiliksestä. Keskiviikko oli kaikin puolin ihan mukava päivä. Max nukahti illalla jo 16:45 ja sain viettää pitkän illan koululaisten kanssa, rauhassa.

Torstai.

Sain torstaina samassa veneessä olevan äitikaverin kylään ja oli tosi kiva viettää aamupäivää yhdessä, vauvojen kanssa. Pitäisi useammin viettää aikaa äitikavereiden kanssa sillä herkästi huomaan, että sitä juurtuu kotiin. Mikä on toisaalta kivaa mutta toisaalta joskus mieltä kuormittavaa. Jo se, että voi vaihtaa ajatuksia toisen kanssa, joka jakaa samoja asioita, kirkastaa omaa mieltä. Vertaistuki on nimittäin parasta, etenkin silloin kun on joku kenen kanssa klikkaa.

Perjantai.

Luin aamupäivästä Wilma-viestin, jonka jälkeen kihisin niin kiukusta kuin olin harmistunut. Tämän viestin sisällön selvittäminen jatkuu maanantaina mutta sen vaan sanon, että lompsin tömistellen koululle maanantaina. Oli perjantaissa jotain hyvääkin. Silloin Max käänsi rytmiään niin, että nukkui aamupäivästä lyhyet unet ja iltapäivästä pitkät. Tämä tuntui ihan kivalta uudistukselta. Illalla Maxin käytyä nukkumaan, soittelin ystäväni kanssa pitkät pätkät. Se on meidän joka toisen perjantain traditio, että soittelemme perjantai-iltaisin. Silloin puhelimessa vierähtääkin aikaa.

Lauantai.

Kävin äitini kanssa 6km kävelyllä ja sain häneltä jouluksi salmiakkikalenterin. Lauantaina Max nukkui samalla tavalla, kun edellisenä päivänä eli aamupäivästä pienet unet ja iltapäivästä sitten pitkät unet. Ystäväni kysyi lauantai-illasta, että mitä tein, kun Max nukkui pitkät unet. Mietin hetken ja sanoin, että en tehnyt mitään ja podin siitä hetken pahaa mieltä, etten tehnyt mitään järkevää. Mutta ehkä välillä tekee hyvää ihan vain olla, tekemättä mitään.

Sunnuntai.

Tänään olisi paljon hommaa olisi tänään tehtävänä ja se ajatuksissani on se, se millaisia postauksen sisältöjä jaan ensi viikolla. Sitten olisi vielä koulukuvien tilausta, kalenterissa olevien tehtävien suorittamista, pyykkäämistä ja stressiä jos mistäkin. Mielessä on myös sekin, että tänään haluan olla meikittä koko päivä ja yö vaatteet päällä. Tänään tuntuu, että mieli on hieman ylikierroksilla ja on hankala rauhoittua yhden ajatuksen äärelle. Ehkä se tästä, kun saan tekemättömiä asioita tehtyä ja hetken ajan tykitettyä asioita. Huomaan nimittäin sen, että jos mielessäni on tekemättömiä asioita, käyn ylikierroksella ja kun saan ne tehtyä, niin tulee sisäinen rauha.

Päällimmäisenä ajatuksissa ovat myös seuraavat asiat:

Talous ja sen ylläpitäminen.

Tuleva joulu ja sen tuoma ahdistus.

Lähestyvä isänpäivä ja se kuinka moni lapsi ei vietä isänpäivää isänsä kanssa.

Se miten hyvin elämän reunat ovat mutta se miten sekaisin toisinaan kehyksien sisällä tapahtuvat asiat ovat.

On paljon asioita mihin en voi itse vaikuttaa. Kuten se, että yhä olen varpaillani sillä pitäessäni oikeuksista kiinni, johtaa se jossain vaiheessa kasvokkain kohtaamiseen. Mutta milloin, siihen en voi itse vaikuttaa. Sekin stressaa, vaikka tiedän, että hyvä voittaa aina pahan ja kaiken hanttiin pistämisen jälkeen asia ratkeaa kuten sen kuuluu ratketa.

Tämä viikon päällimmäiset ajatukset ovat taas osoittaneet sen, että ihmisen elämä on elämänmakuinen matka.

Ida

 

Lue myös:

Hei hei lokakuu!

Fysioterapeuttinen jälkitarkastus.

Lapsiperheiden kotipalvelu – asiakkaana, minä!

Seuraa matkaamme:

Instagramissa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *