Hae
Elämänmakuista matkaa

Neljä vuotta sitten ihastuin.

Sanotaan, että jokaisella asialla on tarkoituksensa ja tavallaan olen sitä mieltä. En tosin silloin kun asiat menevät reisilleen ja joudun oikein kovasti tekemään töitä asioiden eteen mutta yleisesti ottaen olen. Neljä vuotta sitten elämäni oli hyvin tasaista ja turvallista. Elin arkea kahden päiväkotilaisen kanssa ja olin juuri jäänyt opintovapaalle silloisesta työstäni Alkon myyjänä. Välillä mietin, että miten olen pärjännyt Alkossa työskennellessä sillä, tiesin tasan sen verran, että viinejä on kahdenlaista – punaista ja valkoista. Kaikki muu oli minulle usein hepreaa, mutta siltin sitä pärjäsi ja tein sitäkin työtä suurella palolla siihen mitä tein. No mutta kuitenkin, jäin silloin opintovapaalle koska halusin opiskella lähihoitajaksi. Se oli silloin suurin haaveeni ja ajattelin etten anna minkään tai kenenkään tulla haaveeni eteeni. Kunnes neljä vuotta sitten elämäni muuttui, ihastuin.

kuva, täältä.

neljä vuotta sitten ihastuin.

Elettiin vuoden 2017 marraskuuta, neljä vuotta sitten näihin aikoihin ja tajusin jo tovi sitten, kuinka olin nukkunut erään joskus tärkeän vuosipäivän ohitse. Neljä vuotta sitten tulin yhtenä sunnuntaina Tallinnasta kotiin, jossa olimme olleet ystäväni kanssa juhlimassa kaksi vuorokautta putkeen. Siinä krapulaisena sain ajatuksen, että voisin ladata Tinderin kun ei Tallinassa numeroni saaneen miehen kanssa tullut mitään silmäpeliä suurempaa. (Kyllä, luit oikein. Olen kova tyttö jakamaan numeroani eikä tämä totta tosissaan ollut ensimmäinen kerta!).

Latasin krapulaisena Tinderin ja aloin swaippailemaan ruutuun ilmestyneitä naamoja edes takaisin. Hieman kyllästyneenä swappailin ja ajattelin, että tämä se vasta turhaa tekemistä on. Eteeni tuli kuitenkin tutut kasvot, jotka kiinnittivät huomioni. Niissä kasvoissa oli jotain mikä veti heti puoleensa. Ne kasvot olivat sellaiset kasvot, jotka olin nähnyt ”tosi elämässä” ja olin silloin nähdessäni kiinnittänyt huomiota niihin. Painoin kasvoille sydäntä ja niin syntyi match – kuten Tinderissä tapahtuu, jos kumpikin painaa toistensa kuville sydäntä. Hän oli painanut ensimmäisenä sydäntä ja minulle se oli merkityksellinen asia. Meistä tuli tinderin sanojen mukaan match ja olin haljeta ilosta. Sen matchin saaminen tuntui todella hyvältä ja soitin siitä melko pian ystävälleni. Kerroin, että kenen tyypin kanssa olin saanut osuman ja ystäväni auttoi muotoilemaan ensimmäisen viestin sanat. En ole koskaan ollut niin iloinen saamastani matchista kuin silloin.

kuva, täältä.

muistan sanat, aina.

Muistan sen ensimmäisen viestin, sanasta sanaan. Aika kiva tatsi kun muutenkin pyörii sukat jalassa aina kun näen sut. Olen ihminen, joka unohtaa oppitunnilla opitut asiat mutta muistaa vuosien takaiset sanat ja viestien sisällöt. Muistan senkin mitä vuonna 2017 kesällä yksi mies sanoi minulle, kun söimme jäätelöä. Hänen mielestään tein järkevästi, kun otin jäätelön kuppiin, tötterön sijaan. Mutta en todellakaan muista mitä olen opiskellut esimerkiksi anatomian ja fysiologian luennolla. Kirjoitettuani vuonna 2017 marraskuussa Tinder-viestiketjuun ensimmäisen viestin, jäin odottamaan vastausta ja sitähän odotettiin vuorokausi. Jestas, että se odottaminen tuntui pitkältä ajalta. En ollut koskaan ennen odottanut keneltäkään niin kovasti viestiä.

Odotettuani vuorokauden, sain viestiin vastauksen ja siitä se ajatus sitten lähti. Sen jälkeen se oli menoa se. Monta päivää viestiteltyämme, saimme sovituksi ensimmäiset treffit parin viikon päähän. Hän tuli minua kotipihalleni vastaan ja kävelin hänen luokseen farkut jalassa, musta kauluspaita päällä, buutsit kopisten ja nahkaisilla hihoilla varustettu harmaa villakangastakki hulmuten. Halasimme heti nähtyämme ja lähdimme kävelemään kohti läheistä kuppilaa. Kävelin hirmuisen nopeasti ja hyvä, että hän pysyä tahdissani mukana kun mennä viipotin eteenpäin suu vaahdossa!

kuva, täältä.

tapasin juuri elämäni miehen.

Pääsimme läheiseen kuppilaan ja tilattuamme juomat, istuuduimme toisiamme vastapäätä. Huomasin hänen katsoneen minua leuasta alaspäin eikä ihme. Olinhan jättänyt kauluspaidasta muutaman napin auki, tarkoituksella. Hänen kanssaan meillä luisti juttu heti. Puhuminen oli luontevaa ja nautin hänen seurastaan. Juotuani karpalolonkeroni loppuun ja hänen juotuaan olusensa, siirryimme seuraavaan paikkaan. Illan mittaan puhuimme ja pussasimme,  tanssimme ja kuulin kuinka hän ensimmäisen kerran lauloi minulle. Kun saavuin treffeiltä kotiin, sanoin ystävälleni ”Tapasin juuri elämäni miehen.”.

Se lause mielessä lähdin täysillä eteenpäin hyvältä tuntuneeseen suhteeseen. Olin aivan ihastunut, päätä pahkaa. Muistan yhä, neljä vuotta tapaamisen jälkeen sen tunteen mitä silloin kannoin sydämessäni. Vieressä monet jarruttelivat puolestani mutta minä en kuunnellut. Annoin palaa ja kovaa. Sillä hetkellä olin täysin varma siitä, että hän olisi ainut ketä enää pussaisin. Se tunne mitä hän sai, oli jotain sellaista mitä kukaan ei ollut koskaan ennen saanut. Se tunne oli jopa pelottavan isoa. Siinä tunteessa elin pienessä kuplassa, jonka keskellä unohdin kaiken muun.

kuva, täältä.

muistan kuin eilisen, kuinka ihastuin.

Muistan yhä sen fiiliksen minkä hänen kosketuksensa sai. Muistan yhä ne sanat ja lauseet mitä kuulin. Muistan kuinka makasimme sängyssä silloin, kun koululaiset olivat muualla, salaa muulta maailmalta. Me emme kävelleet avoimesti ulkona, olimme piilossa muulta maailmalta. Syystä, että niin oli aluksi parempi. Syystä, että suhteemme ei ollut sopivaa tulla esille. Siinä salailussa oli oma jännityksensä ja teki ihastumisen tunteesta entistä voimakkaamman. Muistan, kuinka rakastuin yhtä nopeasti kuin ihastuin. Kuultuani hänen suustaan rakkauden sanat ensimmäisen kerran, tuli tunne, että hän tarkoittaa niitä ja olisi tosissaan kanssani. Se tuntui niin hyvältä, kun siinä oli tyyppi, joka sai sukkani pyörimään jaloissa. Muistan sen kaiken kuin eilisen. He hetket, kun puhuimme öisin monta tuntia ja ne aamut, kun heräsimme lusikasta, ovat hetkiä, jotka tuntuivat silloin parhaimmilta hetkiltä päällä maan.

Aikojen saatossa olen unohtanut monenlaisia tunteita mutta en sitä tunnetta mitä Tinderissä vastaan tuleva mies sai aikaan. Jestas miten onnellinen olin siinä hetkessä, neljä vuotta sitten marraskuussa. Olin aivan rakastunut ja hurmioitunut hänestä, joka lauloi minulle kappaletta, jossa kertoi rakkaudestaan. Yhä tänä päivänä kappaleen sanat saavat kylmät väreet mutta siitä huolimatta tänä päivänä kyseenalaistan kaiken ja mietin, että onko mikään ollut totta? Olenko ollut jossain omassa kuplassa, unessa.

Tämän ihastumisen kohdalla opin, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin loppui tässäkin tarinassa. Elämä on kuin kirja, jossa on monta lukua ja tämä rakkaustarina oli yksi niistä luvuista, joka päättyi. Tämän luvun suljettua, alkoi uusi luku. Mitään lukua en kuitenkaan unohda. En sitä miten edellinen luku meni kiinni ja alkoi uusi luku. Niin hyvin luen elämänmakuista kirjaani.

kuva, täältä.

neljä vuotta myöhemmin.

Monen luvun jälkeen olen tässä hetkessä, neljä vuotta myöhemmin. En koskaan opiskellut lähihoitajaksi mutta ihastuin ja rakastuin. Tein sellaisia päätöksiä, jotka sillä hetkellä tuntui sydämessä hyvältä – olinhan ajatellut löytäneeni elämäni rakkauden. Ehkä sillä, että asiat menivätkin päälaelleen, oli tarkoituksensa. Nyt, neljä vuotta myöhemmin olen kolmen lapsen äitinä, vanhempainvapaalla (vapaalla mistä, kysynpä vain?). Muistelen hetkiä, jotka ovat olleet polullani ja muovanneet minusta tämmöisen mitä olen tänä päivänä. Sen olen oppinut matkalla, että jokainen luku muuttaa ihmistä mutta jokainen luku myös opettaa paljon. Mikään kirjan luvuista ei koskaan ole täysin huono vaan siellä on aina jokin hyvä asia. Myös sillä, että ihastuu ja sitten rakastuu koska se antaa siihen hetkeen todella paljon.

Aina sitä ei näe.

Kaikella on tarkoituksensa, sanotaan. Niin oli myös tällä ihastumisella.

Ida

 

Lue myös:

Elämäni isoin jakso kelattuna.

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *