Hae
Elämänmakuista matkaa

Syli on vauvan turvapaikka.

Se hetki, kun Max joskus nukahtaa syliin, on hetki, jolloin haluan pysähtyä siihen hetkeen, jossa hän nukahtaa syliini. Se hetki kertoo minulle, että Maxin on hyvä ja turvallista olla juuri siinä hetkessä. Minun lähelläni, sylissäni. Niitä hetkiä, jolloin hän haluaa nukahtaa syliini, on harvassa. Silloin kun sellainen hetki tulee, pysähdyn siihen rauhalliseen hetkeen, jossa hänellä on hyvä olla minun sylissäni. Sen oloisena, että juuri siinä on hyvä olla. Lämpimässä sylissä, tutussa tuoksussa. Syli on nimittäin vauvan turvapaikka.

Ennen kun hän nukahtaa sylissäni syvään uneen, tunnen kuinka sormet hamuavat selkääni. Liikkuen edes takaisin. Ne yrittävät tarttua paidastani kiinni. Onnistuen siinä, jos käsissä ei ole tumppuja. Kuuntelen pientä uni örinää mikä kantautuu tutin takaa, joka on visusti suussa. Tutti on suloisen vaaleanpunainen ja tärkeä osa uniassosiaatiota.

syli on vauvan turvapaikka.

Toinen osa uniassosiaatiota on Maxin jo masussa ollessa saatu peitto, joka kulkee jokaiselle unelle hänen mukanaan, niin, että pieni osa peittoa on poskea vasten. Aina. Tämä on ollut ihan pienen pienestä saakka ja samainen peitto on hänellä kainalossa silloin kun tulee harmistus tai kun uni hetki alkaa lähenemään. Kun pieni osa peittoa menee poskea vasten, silmät alkavat painumaan kiinni. Jos peitto osuu kasvoihin hänen ollessa hereillä, hän ottaa siitä kaksin käsin kiinni ja hieroo peittoa kasvoja vasten.

Kun hän pääsee sylissäni syvään uneen, sen levollisuuden huomaa siinä, että selän takana oleva käsi tipahtaa alas. Ote tutista on hieman höllempi ja hengitys muuttuu tasaisemmaksi ja hiljaisemmaksi. Uni örinä on tiessään. Sitä hetkeä, kun Max on sylissäni, lämpimänä ja tiukasti minua vasten, on ihana katsoa. Mikä levollisuus hänessä valtaa sillä hetkellä ja kuinka kauniisti pitkä ripsiset silmät ovat kiinni, ja miten suloisesti kainalossa oleva peitto on.

Hetken päästä siitä hän alkaa oikenemaan itseään ja se on merkkiä siitä, että on aika siirtää hänet sänkyynsä nukkumaan. Sängyssä hän jatkaa uniaan tutulta tuoksuva peitto kainalossa ja tutti suussa. Levollisen onnellisena.

Sylissä arjen puuhissa.

Niitä hetkiä, kun hän on arjessa sylissäni, on paljon ja nautin siitä. Vauvan sylissä pitäminen on ihanaa. Minua ei haittaa syödä, kun Max on sylissä tai tehdä ruokaa, kun hän on sylissä. Niissä hetkissä hän on osallisena arkea. Toki hän viihtyy leikkimatolla tai kaukalossa katsomassa mutta silloin kun ei viihdy, niin otan hänet syliin. Niissä hetkissä olemme yhdessä touhuamassa.

Olen kuullut sanottavan,

Hän itkee koska on tottunut olla sylissä.

Mielestäni se on näin,

Hän itkee koska tahtoo turvalliseen paikkaan.

Ei se, että hän itkee jonkun toisen aikuisen kuin äidin sylissä, ole merkki siitä, että pidän häntä liikaa sylissä. Ne ovat merkkejä siitä, että hän tunnistaa mikä paikka on hänelle turvallinen ja missä hänen on hyvä olla. Nähdessään äidin, hänelle tulee mieleen tuttu tuoksu, lämmin syli ja paikka, jossa saa ruokaa. Syli on hänen turvapaikka ja sen hän tietää itsekin. Se on paikka, jossa pahamieli katoaa. Se on paikka, jonne saa nukahtaa. Se on paikka, jossa tuoksuu koti ja rakkaus.

Syli on Maxille paikka, jossa on hyvä olla ja jossa hän saa tuntea lämmön itseään vasten ja haistella tuttua tuoksua. Lämpimään, turvalliseen ja rakastavaan syliin on hyvä nukahtaa. Syli on paras paikka.

Olkoon hän sylissä niin paljon kuin siltä tuntuu, ei häntä enää teini-iässä tarvitse kantaa paikasta toiseen?

 

Ida

Lue myös:

Meidän päivärytmi.

6kk ikäisen kiinteiden syöminen.

Seuraa meitä:

Instagramissa.