Hae
Elämänmakuista matkaa

Mitä toivon joululta?

Joulu tekee tuloaan ja siihen on enää alle kuukausi. Kurkkua ehkä hieman kuristaa mutta siltin yritän suunnata ajatukseni positiivisemmalle vaihteelle ja pysähtyä miettimään, että mitä minä toivon joululta. Muutamia jouluja elin sillein, että jo aattoaamuna kotona oli riita pystyssä ja itkin pahaa mieltä. Joskus se alkoi jo aattoiltana, kun lahjat oli kannettu kuusen alle, salaa lapsilta. Olin toteuttanut lasteni toiveita ja se oli väärin. Tai sitten riita alkoi viimeistään aattoaamuna, kun oli aika yhdessä avata lahjoja, olin ostanut yllätyksenä lahjan, yhteisen lautapelin. Siitä tuli riita ja minulle suututtiin. Muutama joulu meni riidellen, muutamana jouluna kuulin miten minun tekoni teki toiselle pahanmielin. Kuinka se, että olin ostanut lautapelin, yllätyksenä ja toinen suuttui, oli minun vikani. Yksi niistä lukuisista vioista mitä sain kuulla. Muutamana jouluna lapseni miettivät, mikä nyt tuli. Niinä jouluina mietin, tämä oli viimeinen kerta. Kunnes tuli viimeinen kerta eikä tarvinnut enää viettää joulua riidellen.

Viime joulu oli ihana joulu, pitkästä aikaa. Kävimme sukulaisilla ja tapasimme läheisiä, vietimme aikaa yhdessä, joka puolella. Mutta myös kotona. Jouluna touhusimme paljon ja kaikkialla, se oli ihanaa ja erilaista mihin olin tottunut mutta myös raskasta. Raskasta nimenomaan sen vuoksi, että koko joulun pyhät tuli mentyä aatonaatosta tapaninpäivään, joka puolella. Joten joulun ollessa ohitse, olo oli hieman väsynyt siitä menemisestä ja touhuamisesta. Oli vähän sellainen tyhjä olo.

Niinpä tänä jouluna kysyin itseltäni, mitä toivon joululta?

Rauhan ja rauhallisuutta, vastasin.

Toivon joululta rauhan, rauhoittumista ja kiireettömyyttä. Tänä vuonna sen toiveen toteutan sillä, että olemme aattona kotona. Vain minä ja lapset, juuri siten miten me haluamme. Todennäköisesti yövaatteet päällä, jouluelokuvia katsellen ja herkutellen. Tänä vuonna pyhitämme meidän perheellemme aaton emmekä lähde minnekään. Tämä on myös lasten toive. Toivomme, että saamme olla yhdessä jouluaattona ja nimenomaan kotona.

Valkoinen maa, yksi toiveista.

Toivon joululta myös sitä, että saisimme lunta maahan. Kauniin valkoisen peitteen ja pikku pakkasen. Olisi ihana avata aattoaamuna sälekaihtimet ja huomata, että maassa on lunta, joka narskuu kenkien alla. Luminen maisema olisi kaikista parhain jouluinen maisena! Sellaista joulua harvoin saadaan tänne Suomeen mutta josko tänä jouluna nauttisimme kinoksista ja paukkuvasta pakkasesta. Mikä sen parempaa, kun metsästää tonttujen jälkiä ja reen uria. Siinä vasta joulutunnelmaa on!

Lasten toiveet toteen, yksi tärkeimmistä toiveistani.

Toivon joululta ennen kaikkea sitä, että lapseni saisivat toiveensa toteen. Miten raskasta toiveiden toteutumisen vaikeus on tänä vuonna ollutkaan ja miten monia itkuja olen siitä saanut aikaan, itsekseni totta kai. Lapset kirjoittivat jouluksi kirjeet pukille ja kirjeitä katsoessani sydämeni puristui. He ansaitsevat toiveensa toteen ja sen toteutumista minä todella toivon! Kuinka ihana olisi aattoaamuna herätä siihen, että joulupukki on käynyt ja toteuttanut heidän toiveitaan. Meillä on useina vuosina joulupukki käynyt yöllä ja näin toivon tapahtuvan tänäkin vuonna. Lasten ilmeet joulukuusen valaistuksessa olevista lahjoista on joulussa yksi parhaimmista kasvoista. Se kun he kömpivät unisina alakertaan ja yllättyvät, on itselleni parhain lahja koskaan.

Lasten joulu, sitä minä todella toivon kinoksien ja rauhallisuuden lisäksi.

Toivon myös läheisille rauhan ja onnen.

Joulua vasten musta marraskuu näkyy ja tuntuu, joten tänä vuonna toivon enemmän kuin muina vuosina sitä, että läheiseni saisivat viettää rauhallisen ja onnellisen joulun. Joulun ilman pahaa mieltä, kiireitä, suru-uutisia. Joulun, jossa läheiseni saisivat viettää joulua siten, miten heidän sydämissään hyvältä tuntuu. Toivon, ettei joulua vasten tulisi yhtään pahaa, kenellekään ja jokainen läheiseni saisi herätä aattoaamuna hyvillä mielin. Viettää joulun herkutellen, syöden ja nauttien yhdessäolosta, toisistaan ja ilosta.

Lapsuudessa ihmettelin, nyt ymmärrän.

Lapsena ihmettelin, kun porukat eivät koskaan toivoneen jouluisin lahjoja eikä heille aikuisten kesken ollut tärkeintä lahjat. Nyt ymmärrän, että miksi. Tässä sitä huomaa, että on itse aikuinen sillä toiveiden kirjo muuttaa muotoaan. Siinä missä lapsena toivoo legopakettia, aikuisena sitä toivoo henkisen puolen asioita. Onnea, tyytyväisyyttä, iloa ja rauhaa. Sitä, että ollaan yhdessä kiireettömästi ja pelataan lautapelejä myöhään suklaarasioiden äärellä.

Tänä jouluna lapsuudessani ihmettelemäni porukoiden toive on nyt minun toiveeni. He nauttivat silloin siitä, että söimme rauhassa yhdessä ja pelasimme joululahjaksi saatua uutta lautapeliä yhdessä. Niitä asioita minä nyt tässä iässä myös toivon. Niitä mitä joskus pidin hassuina toiveina, pidän nyt toiveista arvokkaimpina.

Sitä, että lapseni saavat heille kuuluvan joulun toiveineen ja itse saan pelata lautapeliä lasten kanssa, herkutellen ja valvoen.

Tulkoon tänä jouluna aikuisikäni parhain joulu.

Mitä sinä toivot tänä vuonna joululta?

Ida

 

Lue myös:

Kun raha ahdistaa ja joulu tulee.

Viikko 47 – vartin kooste.

Seuraa meitä:

Instagramissa.