Hae
Elämänmakuista matkaa

Tulevaisuuden haaveet – toivepostaus.

Kysyin Instagramin puolella postaus toiveita ja yksi toiveista oli tämä, tulevaisuuden haaveet. Todella hyvä ja pysäyttävä ehdotus, jota miettiessä sain todella pysähtyä ajatuksella tulevaisuuden äärelle. Millaisia tulevaisuuden toiveita minulla on?

Toivon olevani tulevaisuudessa velaton.

Tällä tarkoitan sitä, että toivon tulevaisuudessa olevani täysin velaton tämänhetkisistä veloistani ja toivon, että olisin taloudellisesta ahdingosta vapaa. Tämä vaatii paljon työtä ja yhden ison askeleen tämän tiimoilta olen jo aloittanut mutta siitä lisää vuoden vaihteen jälkeen. Olen kirjoittanut rahasta täällä!

Toivon pystyväni tulevaisuudessa asumaan Espanjassa.

Ainainen haaveeni on ollut asua Espanjassa yhden lukukauden verran. Aluksi tosin kävisin kuukauden lomalla siellä, jotta saisin pientä tuntumaa siitä, että millaista se olisi. Mutta pitkä aikainen, yhden lukukauden mittainen asuminen Espanjassa olisi unelmieni täyttymys. Olen vaan hieman arka ja ujo tämmöisissä siirroissa, joten en ihan heti varmaan edes uskaltaisi. Tähän mennessä ei ole ollut edes mahdollisuutta ottaa ja lähteä lapsineen sekä tavaroineen Espanjaan. Mutta ehkä sitten joskus, tulevaisuudessa.

Tulevaisuuden haaveet pitää sisällään terveyden.

Terveys ei ole itsestäänselvyys ja jos vuoden 2019 leikkauksessa olisi asiat menneet toisin, olisin tässä loppuelämän katetripussin kanssa tai en välttämättä edes ollenkaan. 16.12.2021 lapseni miettivät tuleeko äiti jouluksi kotiin, lupasin tulla vaikka takeita siitä ei ollut. Siispä tiedän, että terveys ei ole selvä homma ja sen voi myös sormia napsauttamalla menettää. Toivon, että minä, lapseni ja läheiseni sataisiin elää terveellistä elämää ja fyysisesti sekä henkisesti hyvä kuntoista elämää.

vuonna 2019 joulukuussa, kolme päivää ennen joulua.

Haaveilen myös siitä, että saisin ajettua ajokortin.

Tämäkin haave on ollut jo monta vuotta mutta en ole saanut aikaiseksi tai jos olen, on siihen tullut muita esteitä, jotka ovat tämän haaveen sammuttaneet. Joskus olisi kiva omistaa ajokortti, jota kautta pystyisin ehkä mahdollistamaan auton. Kenties jonain päivänä.

Haaveilen kätilön työstä mutta toivoisin olevani ”somettaja”.

Vieläkin haaveilen siitä, että pääsisin kätilöksi, vaikka en viime kevään haussa päässyt kouluun. Haaveilen, vaikka tiedän, ettei näin tule todennäköisesti käymään. Kätilön työ on ikuinen haaveeni mutta siitä huolimatta toivoisin, että olisin jonain päivänä ”somettaja”, isommissa saappaissa. Olisi todella hienoa, jos pystyisin tekemään niin blogia kuin Instagramia työkseni. Tiedän, että matka siihen on pitkä ja ehkä jopa yhtä vaikea kuin kätilöksi pääseminen mutta kuinka siistiä se olisikaan jonain päivänä huomata, että unelma on saavutettu. No ihan hiton siistiä! Ennen sinne unelmaan pääsemiseksi toivoisin, että saisin tehdä joskus keikkaa ruokakauppoihin. Siellä on kiva olla töissä ja tykkään asiakaspalvelusta todella paljon – myös niinä hetkinä kun kuitti ei mene verotukseen.

Tulevaisuudessa toivon saavani lähihoitajan koulutuksen loppuun.

Olen käynyt lähihoitajan koulutusta ihan hävyttömän kauan! Jo vuodesta 2017 asti. Koulu on jäänyt kahdesti kesken. Ensimmäisellä kerralla jätin sen kesken koska silloisen elämäntilanteen voimavarat eivät riittäneet koulun käyntiin ja toisen kerran koulu keskeytyi hyvästä syystä, äitiysloman alkamisen vuoksi. Vielä olisi koulua jäljellä ja toivoisin, että saisin jossain vaiheessa puristettua sen kasaan. En tiedä tulenko koskaan tekemään lähihoitajan töitä mutta ainakin saisin sen koulutuksen vihdoin loppuun. Tosin onhan siitä paljon hyötyä! Jos esimerkiksi palaisin päiväkotiin töihin, olisi minun mahdollista saada kouluttautuneena vakituinen työsuhde, kun taas kouluttamattomana saa vain määräaikaisia työsuhteita. (ainakin näin oli minun ”aikanani”.).

Lastenhoitajana vuonna 2019, ennen leikkausta.

Liikunnallinen harrastus osaksi minua.

Olen harrastanut niin jalkapalloa, tankotanssia, kuntosalia, lenkkeilyä, nyrkkeilyä kuin kehonpainolla treenaamista niin yksin kuin personal trainerin kanssa mutta mitä liikunnallista harrastusta harrastan nyt? Sohvalta ylösnousemista ja siivoamista, ei muuta! Joten haaveenani olisi saada liikunnallinen harrastus osaksi minua, pysyvästi. Toivoisin sitä kautta saavani hyvää fiilistä itselleni ja sellaisen vartalon missä oikeasti viihdyn sekä ilon siitä liikunnasta. Liikunnan ilo nimittäin tukee mielenhyvinvointia, tiedän – on kokemusta.

Viimeksi pystyin ja jaksoi treenata kunnolla alkuraskaudessa.

Toivoisin tulevaisuudessa saavani isomman kodin.

Edes yksi huone enemmän, kiitos! Meidän perheemme mahtuu nykyiseen kotiimme hyvin mutta vielä paremmin mahtuisimme, jos asuisimme kodissa, jossa olisi huoneita yksi enemmän. Voisin vaikka luopua toisesta vessasta ja sisävarastosta, jos saisin yhden huoneen lisää. Olen haaveillut isommasta kodista jo vuoden mutta vielä en ole sellaista meille saanut. Ehkä näin on tarkoitettu? Meidän alueemme on hyvä lapsille ja isomman kodin tulisi olla samalta koulualueelta sillä se on ehtona, ettei lasten tarvitse vaihtaa koulua. Mutta jos jonain päivänä tulisi eteen isompi koti? Toivottavasti.

Toivottavasti olisin onnellinen.

Mennyt vuosi on osoittanut sen, että onni on katoavaista sorttia, mikäli sen on rakentanut, tiivisti toiseen kiinni. Rakensin joskus onneni, tai no, onnen rippeet sen varaan, että olisin ollut taannoisessa uusperheessä lopuniän. Sitten kävi kuitenkin niin, että onni mureni ja mitä jäi jäljelle? Tietynlainen tyhjiö ja itsensä uudelleen rakentaminen. Sen uudelleen rakentamisen kautta olen oivaltanut, että onnea ei kannata rakentaa muiden varaan. Onnea voi ja kannattaa rakentaa itsensä kanssa sillä se on sellaista onnea minkä pysyvyyteen ja elämiseen voi tietyissä määrin vaikuttaa. Niinpä toivoisin tulevaisuudelta sitä, että olisin onnellinen. Olen toki nytkin mutta toivoisin saavani olla vielä isommin onnellinen. Onneni on rakentumassa koko ajan ja vielä on paljon asioita, joissa on mentävä eteenpäin.

Tulevaisuudessa haaveilen ajasta lasten kanssa.

Me vietämme paljon aikaa lasten kanssa yhdessä ja touhuamme paljon erilaisia juttua. Olemme aika tiivis perhe. Tiedän, että lapset kasvavat ja jokainen meistä kasvaa, kenties muuttaa muotoaan ja hakee uutta paikkaansa perheessä. Siitä huolimatta toivoisin, että saisin aikaa lasteni kanssa ovat he minkä ikäisiä tahansa. Toivoisin todella paljon sitä, että lapseni ovat aina tässä niin nyt, teininä kuin aikuisena. Toivoisin tulevaisuudessa sitä, että viettäisimme aikaa yhdessä ja olisimme yhdessä. Ihan kuten aina tähän saakka olemme olleet. Aika, se on katoavaista ja siksi toivon, että saan lasteni kanssa aikaa. Aikaa meidän jutuillemme, aikaa yhdessä istumiselle, nauramiselle ja juttelulle. Aikaa perheenä. Toivon, että pystymme pitämään kiinni siitä mitä me olemme – meidän jengi.

Sellaiset ovat minun tulevaisuuden haaveet. Olipas kiva tehdä tätä postausta ja pysähtyä ajatuksella haaveiden äärelle🥰 Millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on?

Ida

 

Lue myös:

Mitä toivon joululta?

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *