Hae
Elämänmakuista matkaa

Viikkoni tähän asti – kohti uusia pettymyksiä.

Välillä tuntuu, että elän keskellä Salatut elämät ohjelmaa – omanlaisella twistillä. Kun katson viikkoani, jota on tähän asti kestänyt vasta neljä päivää, mietin kuinka sitä voikaan ihmiselle tapahtua ihan liikaa asioita. Koko viikkoni on ollut käänteitä täynnä. Tällä viikolla on ollut sellainen fiilis, että oman elämän salatut elämät meininki alkaa pikkuhiljaa riittämään. Istuessani lääkärin vastaanotolla sanoin lähtiessäni, ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä. Sitä tämä tällä hetkellä on. Sanotaan, että valoa on tunnelin päässä mutta nyt on ihan liian pitkä tunneli menossa sillä valon pilkahdusta ei meinaa nähdä kuin suurennuslasilla.

Viikko alkoi sillä, että sain tietää jo useita kuukausia ilmoilla olleen asian menevän pian eteenpäin. Tämä asia kuormittaa mieltäni todella paljon ja odotan vain asian päätöstä. Asian lopputulos ei ole yhtään erilaisempi, olisi se sitten hoidettu puolivuotta sitten tai hoidetaan sen vasta puolen vuoden päästä. Kummin tahansa, tulos on sama. Tapa vaan on vaikeampi ja kuormittavampi jälkimmäisellä vaihtoehdolla. Mutta kaikki eivät aina ole omissa käsissäni ja vieläkin huomaan miten toisen ihmisen tapa hoitaa asioita, pitää minut löysässä nuorassa.

Tiistaina rahaa tuli.

Maanantaista asiaa sulatellessa heräsin tiistaiseen aamuun väsyneenä mutta innokkaana. Olihan minulla rahapäivä, joka tarkoitti sitä, että piti alkaa laskuja maksamaan. Laskuja maksaessa pysähdyin isolta tuntuneen vuokralaskun äärelle ja aloin asiaa katsomaan tarkemmin. Selvittelin isolta tuntuneen vuokralaskun suuruutta ja hetken päästä tuntui, että vasten kasvoja tuli kylmä rätti. Itkien selvitin asiaa ja pelkäsin asunnon menettämistä sillä kaiken selvityksen keskellä, vuokralaskuni oli iso koska olin maksanut joka kuukausi liian pientä summaa. Olin tyytyväisenä tyttönä maksanut kuukaudesta toiseen vuokraa ihan päin prinkkalaa, tajuamatta, että vuokrani nousee ja lasku kasvaa.

Samaisena päivänä lähdin asioille ja myöhästyin bussista, sillä hetkellä en voinut muuta kuin nauraa sillä bussipysäkin seinämään oli koverrettu nimi, jonka kuullessa näkee punaista. Hyvin alkanut viikko tosissaan jatkui sillä, että soitin tiistaina klo 15:30 saakka vuokrakämmiini liittyviä asioita, jonka selvittäminen tuntui ja tuntuu yhdeltä isolta suolta.

Salatut elämät – viikkoni jatkui torstaina.

Keskiviikkona olin koko päivän liikenteessä, kun hain Maxille vaatteita hänen serkuiltaan lainaksi ja matkustin tätä varten julkisilla yli kaksi tuntia suuntaansa, vauvan kanssa, jolla iski tolkuton kuumuus junassa. Siitä huolimatta keskiviikko tuntui jokseenkin mukiinmenevältä päivältä. Semi ookoota päivää varjosti se, että tänään aamusta piti lähteä käymään lääkärissä, jonne menoa jännitin. Lääkärissä oleminen tuntui yhdeltä kaaokselta, kun samalla piti hoivaa vauvaa, jolla oli päiväuniaika mennyt jo mutta käynti oli kesken. Max ei tahtonut nukahtaa käynnilläni vaan ennemmin pyöri sylissä, ilmoitti tyytymättömyydestään sekä valikoidusti kelpuutti milloin minäkin lelun. Sen sijaan hiusteni kiskominen ja maidon naukkailu oli hetkittäin varsin mukavaa.

Tänään pysähdyin kotiin päästessä sen ajatuksen äärelle, että elämäni tuntuu yhdeltä oman elämän salatut elämät – ohjelmalta. Mietin sitä, miten olin lääkärissä käymisen jälkeen mennyt kauppaan maksamaan ostoksiani eikä maksukortti kelvannut. Myyjä ilmoitti varsin nuivasti sen, kuinka tililläni ei olisi varoja ja olin tästä aivan pyöristynyt. Tililläni piti olla 47€ rahaa mutta katsottuani tiliä, sieltä oli lähtenyt tänä aamuna tiistainen ostos katevaraukseen – kahden vuorokauden viiveellä. Pikkasen otti otsalohkoon tämä ja siitä aloin sitten selvittämään, että kuinka nyt sitten tulisi toimia taloudellisesti.

kova, siististi pukeutunut – minä.

Sain asian ratkottua ja samalla kun sain sen ratkottua, luin käyntimerkintää tämän päiväiseltä lääkärin käynniltä. Kuvaus minusta oli varsin osuva, siististi pukeutunut ja kova. (kaksi asiaa otettu pitkästä tekstistä). Kaiken kukkuraksi sain vihdoin kauan odotetun diagnoosin. Mikä se oli, siitä lisää sellaisessa käänteessä, kun asiasta jaksan enemmän puhua.

Nyt hyppään koneelta pois ja lähden ottamaan Maxia takapihalta sisälle, päivän toisilta päiväunilta. Tiedättekö mitä?Jos selviän huomisesta päivästä pää tallessa, lähden ystävälleni lauantaina ja pistämme maailmaa parantaen. Olen sen tämän viikon jälkeen ansainnut!

Ida

 

Lue myös:

Tulevaisuuden haaveet – toivepostaus.

Seuraa meitä:

Instagramissa.