Hae
Elämänmakuista matkaa

Palautuminen sektion jälkeen.

Mietin aina kun kuulen kysymyksen ”Miten olet fyysisesti parantunut synnytyksestä?, että uskallanko vastata kysymykseen rehellisesti. Mutta pakkohan se on uskaltaa! Jokainen kuitenkin toipuu ja palautuu synnytyksestä ihan omaa tahtia ja nyt kerron miten olen parantunut fyysisesti.. Synnytyksestä on aikaa yli seitsemän kuukautta ja fyysinen palautuminen on yleisesti katsottuna suhteellisen hyvällä mallilla. Heti sektion jälkeen varoiteltiin, että ei saisi nostaa mitään vauvaa painavampaa ja voin sanoa, että en pystynyt ensimmäiseen viikkoon nostamaan edes vauvaa. Sen verran teki kipeää nousta nojatuolilta vauva sylissä, että apua tarvitsin siinä hommassa.

Liikkeelle lähdin kuitenkin jo kuusi tuntia sektion jälkeen. Olin varautunut siihen, että olisin paljon kipeämpi ja liikunta kyvyttömämpi. Tämä olisi itseasiassa koko prosessissa se mikä lähti ensimmäisenä eteenpäin. Liikkuvuus ja kropan toimivuus, kävellessä.

6pv sektion jälkeen

palautuminen sektion jälkeen.

Sektiohaava suljettiin hakasilla ja minun ensimmäinen ajatukseni oli, että apua siitä tulee ruma jälki. Hakaset kuulostivat jotenkin kamalan pelottavalta ja myönnän, että ne myös näyttivät kamalalta. Minun silmääni. Poikani puolestaan sanoi hakasten näyttävän monsterin naamalta. Että semmoista. Kehu sekin on. Tyttäreni sen sijaan ei heti uskaltanut katsoa haavaani koska se oli hänen mielestänsä pelottava. Samaistuin hänen tunteeseensa.

Ennen kuin ensimmäistä kertaa katsoin haavaa kunnolla, näytin sitä äidilleni. Äitikin kehui leikkauksen jälkeä. Ainut kehu mitä itse siitä alussa löysin, oli se, että leikkaushaava on noin 8cm pitkä. Eli todella pieni. Leikkaushaava tehtiin pysty viillolla, sillä minulla on ennestään jo hätäleikkauksesta tullut leikkuuhaava ja tämä sektio haava tehtiin pyynnöstäni sen jatkeeksi. Leikkaushaavan alue ei ole ollut missään vaiheessa erityisen kipeä. Toki se oli aluksi arka mutta suurempia kipuja siinä alueella ei ole ollut.

10pv sektion jälkeen

kuudessa kuukaudessa 13 kiloa kevyempi.

Leikkaushaavan turvotus lähti suhteellisen nopeasti laskemaan ja muutama hakanen lähti turvotuksen myötä itsestään irti. Kuten myös puolet raskauskiloista lähtivät hyvin vikkelästi. Kymmenessä vuorokaudessa lähti noin 11 kiloa ja sen jälkeen kiloja ei ole juuri tippunut enkä ole niitä edes yrittänyt tiputtaa. Raskauden aikana tuli noin 19 kiloa ja niistä on nyt, seitsemän kuukautta sektion jälkeen noin 7 jäljellä. Alun, synnytyksen jälkeisen turvotuksen laskiessa muutama hakanen lähti tosissaan itsestään irti. Aloin havaitsemaan selkeämmin arven ulkonäköä, joka nyt ei ollutkaan ihan niin kamala. Sektio jälki oli aika siisti. Vertauskuvana minulla oli 2019 joulukuussa tehdyn hätäleikkauksen jälki ja se vasta karun näköinen on!

”Yleinen olemus, nyt 28 vuorokautta synnytyksestä on varsin seesteinen. Näin on hyvä, ulkomuodollisesti myös. On pehmeyttä, on maha pömppöä ja on ulkomuotonsa muuttaneet rinnat. Mutta niiden lisäksi mulla on aurinkoisemmat kasvot, kevyempi olo, kapeat nilkat ja leijuva fiilis. Pystyn kävelemään suhteellisen reippaasti ilman kipuja ja esteitä. Totta kai joudun muistuttamaan itseäni rehkimättömyydestä mutta jestas miten ihana on katsoa peilistä ja nähdä tuttu kroppa.”.

Näin olen kirjoittanut itselleni ylös, 28 vuorokautta synnytyksestä ja voi kuinka haluaisin tuon iloisen fiiliksen takaisin, sillä nyt koen, että kroppani junnaa paikoillaan enkä todellakaan tunne itseäni omakseni.

Fiilikset kropasta.

Vaikka fyysinen palautuminen on hyvällä mallilla, niin siitä huolimatta tunnen olevani vieraassa vartalossa, joka on tällä hetkellä lainassa. Tämä johtuneen varmasti siitä syystä, että vartalon muoto kaikkinensa on hieman erilainen kuin ennen raskautta ja vartalon koostumus on pehmeämpi. Näiden lisäksi vartalon tärkein tehtävä on tällä hetkellä toimia ravinnon lähteenä ja näin ollen koen, että vartaloni on toistaiseksi lainassa ja jonkun toisen käytössä. Eikä tätä fiilistä yhtään paranna se, että fyysisestä palautumisesta huolimatta yleinen kuntoni on varsin heikko ja voimaton. Toki tämä on asia mihin voisi itse vaikuttaa mutta tällä hetkellä energia ei ole riittänyt fyysisen kunnon parantamiseen, yleisen vireystilan vuoksi.

Yllätyin kuitenkin iloisesti siitä, miten nopeasti sektiosta voisi palautua mutta yllätyin myös siitä, miten sitä voikaan suhtautua omaan vartaloonsa ihan eri tavalla. Ei suoranaisesti negatiivisesti mutta ei myöskään lämpimästi. Se miten ajattelin itsestäni 28 vuorokautta sektion jälkeen oli todella lämmin tapa mutta se miten ajattelen nyt, kenen tämä vartalo on?

Siitä miten vieraassa vartalossa tunnen olevani, vähätellään usein sanomalla:

Olet juuri synnyttänyt, et voi olettaakaan olevasi toisenlainen.

Nauti nyt vaan siitä kun pystyt ruokkimaan lastasi.

Tällä hetkellä palautuminen ei ole se ykkönen

oikeus monenlaisiin tunteisiin.

Tiedostan todella hyvin kaikki em. lauseet mutta siltin koen, että synnyttäneellä naisella tai kenellä tahansa on oikeus hakea paikkaansa vartalossaan. Synnytys on tosi iso asia jo fyysisestä, puhumattakaan henkisesti. Raskaus itsessään muuttaa vartaloa, kuten myös synnytyksen jälkeiset ajat ja imetys jne. Naisen vartalo kokee paljon muuttuvia tekijöitä liittyen palautumisen sujuvuuteen, joten jos minä tai kuka tahansa kokee vartalonsa vieraaksi, tulisi sille tunteelle olla oikeus ja tilaa. Se miten tunnen vartaloni vieraaksi, ei ole pois siitä onnen tunteesta, että pysyn imettämään ja toivoin sektiosta nopeasti.

Annan kuitenkin kroppani olla lainassa sen ajan mitä tarvitsee ja kun imetystaival loppuu, niin alan tutustumaan itseeni uudestaan. Hiljalleen rakentamaan sellaista vartaloa, jossa viihdyn ja minkä tuntuisessa on hyvä olla. Tämähän on kuitenkin se ainut vartalo missä olen, joten joko voin tutustua siihen uudestaan ja rakentaa siitä mieluisan, tai sitten voin olla tervehtimättä sitä. Veikkaan, että ensimmäinen vaihtoehto on palkitsevampi.

Miten sinä palauduit synnytyksestä?

Ida

 

Lue myös:

Fysioterapeuttinen jälkitarkastus.

Seuraa meitä:

Instagramissa.