Viikko 49 – vartin kooste.
Jälleen on aika laittaa kellosta vartiksi ajastin pyörimään ja pistää ajatuksia viikosta kasaan.
Viikko 49- postaukset näyttävät tältä:
Maanantai – Itsenäisyyspäivän vietto.
Keskiviikko – Kurkistus kotiimme.
Torstaina – Piparkakkutalo.
Perjantai – Palautuminen sektion jälkeen.
Lauantai – Joulukuusi lapsuuden koristeilla.
Viikko 49.
Miten erilainen viikko tämä olikaan, jälleen. Tällä viikolla olemme tuoneen enemmän joulua kotiin ja eilen joulukuusi sai uuden ilmeen lapsuuteni koristeista. Nyt jouluaattoon on enää alle kaksi viikkoa ja eniten odotan sitä, että saamme yhteisen joululoman. Tämä viikko on osoittanut pitkästä aikaa sen, miten tiiviinä menemme koululaisten kanssa – niin hyvässä kuin pahassa. Siinä missä osaamme ottaa yhteen, niin Maxin mentyä klo 17 maissa yöunille, alkaa meidän kolmen yhteinen aikamme. Tämä tarkoittaa sitä, että vietämme illan tunnit hyvin tiiviisti yhdessä ja tuntuu, että koululaiset eivät päästä minua silmistään. Mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää.
Arkisin on kuitenkin koulut ja kaverit, jotka vievät suurimman osan ajasta ja sitten on Max, joka osaa myös ottaa oman aikansa. Joten illan tullen koululaiset ovat hyvin tiiviisti tässä vieressäni. Emme välttämättä tee koko ajan asioita yhdessä mutta olemme vähintäänkin samassa kerroksessa, mieluummin jopa samassa huoneessa.
joululomaa odotellessa.
Siispä odotan sitä, että alle kahden viikon päästä alkaa joululoma ja saamme oikeasti olla yhdessä kiireettömästi. Ei aikatauluja eikä sidottuja menoja. Voisin yrittää saada Maxin hoitoon jollekin joululoman päivistä, jotta pääsisin tekemään koululaisten kanssa jotain kolmisin. Tämä voisi olla aika kiva juttu.
Huomaan, että he nimittäin kaipaavat keskeytyksetöntä ja kiireetöntä aikuisen aikaa. Max toki on heille kaikki kaikessa eivätkä he ole ikinä kiukutelleet Maxille, jos Max keskeyttää jonkun meidän juttumme heräämällä vaikkapa päiväunilta! Mutta siltin, hekin tarvitsevat aikaa ilman keskeytystä. Niinpä kumpikin laskivat tänään tunteja, jotta pääsivät ystäväni kanssa kolmisin luistelemaan. Miten he olivatkaan onnessaan siitä, että pääsivät ovesta ulos ilman äitiä, ja pikkuveljeä. Heille mieluisan tekemisen äärelle.
Joululoma. Odotan sitä, että pääsemme antamaan kiireetöntä aikaa toisillemme, perheenä.
Ida
Seuraa meitä: