Hae
Elämänmakuista matkaa

Joulumuistoja lapsuudesta.

Palaan aina näin jouluisin ajassa taaksepäin ja pysähdyn miettimään millainen joulu minulla, oli lapsuudessani, millaisia joulumuistoja minulla on niiltä ajoilta, kun olin koululaisteni ikäinen. Pysähtyessäni lapsuuteni joulumuistojen äärelle, mieleeni tulee kourakaupalla hyviä ja lämpimiä muistoja joulusta sekä isäni yksi toive, läpi joulujen. Kokoan tähän alle muutamia jouluisia muistoja lapsuudestani, muistoja, joiden pohjalta olen itse lähtenyt rakentamaan joulua. En ehkä toteuttaen kaikkia samoja juttuna mutta luoden omien muistojeni pohjalta lapsilleni yhtä ihanan, muisto rikkaan joulun. Joulun, millaisia he voivat aikuisena sitten muistella.

Yhdessäolo.

Lapsuudessani oltiin joka joulu aina yhdessä. Emme lähtenee aattoisin kiertelemään jokaisen sukulaisen kodissa emmekä juosseet hiki hatussa paikasta toiseen. Jouluaattoisin olimme yhdessä, perheenä, aamusta myöhään iltaan. Muistan, kuinka kävimme joskus jouluisin suklaa ostoksilla varhain aattoaamuna sillä siihen maailman aikaa suklaita, sai todella halvalla jouluaatto aamuna. Mutta ennen kaikkea olen pitänyt mielessäni sen yhdessäolon.

Esmeralda barbie.

Tämän muiston tarinan muistan aina. Minun piti alle kouluikäisenä lähteä isäni kanssa Itäkeskukseen tapamaan joulupukkia mutta lähtöpäivänä isäni ilmoitti menevänsä yksin. Olin tästä todella pettynyt mutta isäni lupasi, että tavatessaan joulupukin hän kertoo joulupukille toivovani joululahjaksi Esmeralda-barbieta. Olin tähän ehdotukseen tyytyväinen. Jouluaattona lahjoja avatessani odotin Esmeraldaa paketista ja sain sen! Esmeraldaa oli kaksi ja sain niistä toisen, toiveeni oli toteutunut mutta mitä vielä? Hetken päästä lahjoista tuli toinen Esmeralda barbie!!! Jestas miten onnellinen olin silloin kun olin saanut enemmän mitä ikinä olin toivonut.

Ruoka.

Söimme jouluisin aina perinteisen kaavan mukaan tai meidän perheellemme perinteisen kaavan mukaan. Isäni paistoi aina kinkun itse ja joskus sain (lapsena koin, että jouduin 😉) osallistumaan kinkun valvojaisiin yömyöhään mutta nyt aikuisena sitä on osannut arvostaa. Söimme ruuan myöhään iltapäivästä ja istuimme kaikki yhdessä pöydän äärelle, jonka päädyssä paloi kynttilät pilven päällä oleville sukulaisille, jokaiselle omansa. Ruokaa syötiin istuen kaikki yhdessä, siihen saakka, kunnes jokainen oli syönyt. Ruuasta nautittiin ja olimme yhdessä, tässäkin hetkessä.

Yhteinen lautapeli.

Joka joulu joulupukki toi meidän perheellemme yhteisen lautapelin, jota sitten aattona pelattiin ja varmaan pelattiin vielä joulun pyhätkin. Siihen maailman aikaan pyhä oli pyhä ja silloin kaikki paikat olivat kiinni, joten tuli pysähdyttyä kunnolla kotona, koko perhe. Tätä lautapeli perinnettä minä olen jatkanut omilla lapsillani ja he ovat saaneet, joka joulu yhteisen lautapelin.

Hautuumaalla käyminen.

Kävimme ja olen käynyt aikuisiällä aina jouluisin haudoilla viemässä kynttilät heille, ketkä ovat pilven päällä.

Juhlapukeutuminen.

Meidän perheessämme oli jouluisin tärkeää se, että puimme päälle juhlavaatteet. Tästä perinteestä olen aikuisiällä poikennut hieman mutta katson kuitenkin missä vaatteissa joulua vietetään. Lapsena puolestaan pidimme viimeisen päälle olevia juhlavaatteita ja kampauksia yllä. Äitimme oli aina katsonut meille etukäteen hienot vaatteet ja isommalla lapsuuden iällä saimme toki itse valita vaatteemme mutta lähtökohtana oli juhlavuus.

Joulu on rakennettu vähistä.

Arvostan ihan todella paljon sitä, että äiti ja isäni ovat rakentaneet lapsuudessani meille joulua tyyliin koko vuoden ja vähistä. Lapsuudessani vanhemmat panostivat jouluun ihan silmin nähden isosti ja kauniisti, niin, että meiltä ei jouluisin puuttunut mitään. Ei puuttunut lahjoja eikä ruokaa. Ei yhdessä oloa eikä joulun tunnelmaa. Meillä oli aina aito joulukuusi ja tärkeät perinteet. Lapsuudessani joulu kruunasi vuoden ja jouluisin vanhemmat olivat tehneet kaikkensa, jotta joulussa oli joulun taikaa tonttuineen ja herkkuineen. Muistan aina lapsuutemme joulun ja tulen aina arvostamaan sitä, miten vanhemmat loivat lapsuuden joulut yltäkylläisen kauniiksi, kaikki osa-alueet huomioiden.

Lapsuuden joulumuistoja.

Näiden rakkaiden muistojen pohjalle olen lähtenyt vuosittain rakentamaan joulua omille lapsilleni ja meidän perheellemme. Isäni toivoi joka joulu kilttejä lapsia ja tänä vuonna, kun lapseni erään kiukuttelun keskellä kysyi, äiti mitä sä toivot lahjaksi? Vastasin isäni tavoin, kilttejä lapsia. Johon lapseni sanoi, oot ihan kuin ukki.

Niin minä olen ja yhtä lailla olen ihan kuin äitini. Olen jouluisin heitä kahta, jotka ovat minulle opettaneet jouluntaikaa ja kasvattaneet arvostamaan joulua. Heidän kahden ansiostansa minäkin tarjoan jouluisin lapsilleni kiireetöntä yhdessäoloa ja yhteisen jouluaterian sekä tietenkin joka vuotisen lautapelin.

Ensi viikolla on joulu ja vietän sitä vaalien lapsuuden perinteitä, ripauksella omaa taikaani.

Ida

 

Lue myös:

Joulu haaste.

Seuraa meitä:

Instagramissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *